^ c-rapussa asui 80+ vuotias reipas ja virkeä mummeli. Kävi pyörällä kaupassa ja avantouimassa. Yläkerran naapurini vielä totesi siinä kun tapasimme että "olisinpa minäkin tuossa iässä noin virkeä".
Ei mennyt kun pari vuotta, mummeli haahuili  kellarikäytävällä ja ihmetteli kun saunaa ei ole laitettu lämpimään. Niin, kun oli keskiviikko...( sauna on pe-la)..ja joutui sitten hoivakotiin. 

Mutta siis tulipa taas nukuttua, enkä päässyt ylös kun vasta aamuysin jälkeen, lihakset lantiosta alespäin tosi kipeet. Pakko kuitenkin käydä ajeluttamassa autoa näillä pakkasilla, ja kaupassa. Ensin piti vielä kolata lumivalli ( onneksi pieni ja pakkaslunta) auton ympäriltä. 
Hetkittäin ajaessa olikin ihan melko normaali olo..sitten vielä autonpeitten kanssa voimistelua. 

Näköjään sitä osaa arvostaa terveyttä ja normaalia jaksamista vasta kun ne menettää. Oon ollu niin kipee sunnuntaista että tässä toivoisi pääsevänsä perjantaina töihin ( tarvittaessa autolla), pääsisi lintukävelylle ja nyt ylipäätään jotain fillaroimaan. Tässä ei vuosiajokilometrit tai joku 1kg elopainossa merkitse enää yhtään mitään. 
Ei muuten USA:n reissu voi olla yhtään raskaampaa, lihaskivut on kamalaa ja on mulla varmaan kuumetta ollut kun nyt hikoiluttaa.
Monasti nämä seikkailijat ja ultra-urheilijat sanoo että haluavat löytää rajansa. Mä sanon että kukaan ei oikeesti halua löytää rajojansa, sillä siellä rajalla on pelko ja uupumus vastassa.
 

Eikö tämä nyt voi mennä ohitte! Tämän päivän työ tiskata aamupalatiskit ( kahvikuppi ja 2 pientä lautasta, no sain sentäs aamupalan syötyä...) ja viedä roskat suoritettu. Vähän auttaa kun on jalkeilla niin vetreytyy, mutta normaaliolosta olen kaukana. Ajatuskaan ei oikein kulje.

Oma arvioni on että olen vain uupunut. Kun töissä tuli se painostus niin mietin että joku päivä en pääse sängystä ylös, ja näin sitten kävi. 
Olen laittanu itseni liian koville myös pyöräilyn kanssa, lähtee talvella ensin ajeleen aamuneljältä, sitten merisään jälkeen ja vielä töihin. Vapaapäivinä en olekaan jaksanu mitään. Joka päivä on stressi että pääseekö fillaroimaan ja jos ei niin voi kamalaa. 
Tuli ihan totaalinen stoppi. Nyt sentäs pysyn vähän jalkeilla ja anteeksi linnut mutta en jaksa lähteä, on siellä kuitenkin talipalloja. 
Olihan tässä vuodet 2018 ja 2019 tosi pienellä fillaroinnilla...jätän nyt kyllä useammat lähdöt, ja ajelen vaan pientä rauhallista lenkuraa. Jospa huomena pääsisi lintukierrokselle. 
Meen perjantaina muutamaksi tunniksi töihin, mutta linja-autolla. 

 

ps. tuli tuo paikallislehdykäinen, ja - TAAS se mummeli on saanu ottamansa kuvan uintipaikalta lehteen.
 

25 minuuttia sitten, tempokisu kirjoitti:

ps. tuli tuo paikallislehdykäinen, ja - TAAS se mummeli on saanu ottamansa kuvan uintipaikalta lehteen.

Mummelilla saattaa olla yhteys Sirenien sukuun. Relax Kisu !

https://pirmediat.fi/tarinamme/

4 tuntia sitten, tempokisu kirjoitti:

Eikö tämä nyt voi mennä ohitte! Vähän auttaa kun on jalkeilla niin vetreytyy, mutta normaaliolosta olen kaukana. Ajatuskaan ei oikein kulje.
Oma arvioni on että olen vain uupunut. Kun töissä tuli se painostus niin mietin että joku päivä en pääse sängystä ylös, ja näin sitten kävi. 
Olen laittanu itseni liian koville myös pyöräilyn kanssa, lähtee talvella ensin ajeleen aamuneljältä, sitten merisään jälkeen ja vielä töihin. Vapaapäivinä en olekaan jaksanu mitään.
 

Tuossa on saksalaisella perusteellisuudella tehty juttu väsymyksestä

https://www.ardalpha.de/wissen/gesundheit/gesund-leben/erschoepfung-energie-motivation-burnout-depression-100.html

Muista puristella vaakaa. Jos väsy, saat tästä hyvän pohja-arvon. Ittellä toistaiseksi toiminut hyvin toi. 

^^ joo saksankielinen artikkeli. Muistan kun aikoinani yritin sitten lääkärikoulussa opiskella englanninkielisestä kirjasta...ja sitten tentissä juuri sitä asiaa kysyttiin. 
Se vaan, että olin ymmärtäny asian täysin päinvastoin. Että käyn sitten luennoilla ja suomeksi opettelen.

^ hyvä että muistutit, voi vitsit, tänään on saanu nauraa kyllä ....se mummeli ja hei! nyt menee jo vaakapuristuksessa 14-15kg tienoolle

^Toipumaan päin ! 

...tai sitten ei. Kun nousee makuulta niin aluksi on kyllä todella huono olo...sitten vetreytyy.
Mutta toi vaa´an puristustesti nyt ei toimi ollenkaan, äskön tuli arvot 5 ja 20 että ihan arpapeliä.
Menen nyt kumminkin perjantaina töihin muutamaksi tunniksi ja käydään sitten linja-autolla töissä.
Käyn sen passihakemuksen tekeen, mutta tässä kunnossa ei ole mitään asiaa jonnekin USA:han. On tässä ensikin vuosi...tai siis jos on kun tässä on välillä ollu olo että kuolen.

Huomenta. Paras aamu sitten sunnuntain, pysyn ainakin pystyssä mutta lihakset ( jalat) on vaan voimattomat.
Pyöräily on nyt pakko laittaa vähäksi aikaa tauolle, sillä se on nimenomaan pyöräily kun on tässä stressannu että miten pääsee. 
Olen nyt kokeillu rajojani, ei tunnu hyvältä eikä ole voittaja-fiilis.

Vaa"an puristus kertoo koska jatkat pyöräilyä 😉

^ en nhkä ainakaan tällä viikolla, . No en olisi saanut kun jokun tunnin kierroksen ajettua pakkasilla, ja tänäänkään en olisi lenkille päässy. Pysyn kyllä nyt pystyssä, mutta ei ole normaali olo.
Käyn kävelyllä ja yritän hoitaa perusasiat.
 

ps. pitääkö vaakaa puristaa täysillä? vaikuttaa tulokseen, samoin missä asennossa vaakaa pitelee. 
Vaaka lattialla = 30 ja ylikin, mutta käsissä 15...

Muokattu: 18. Tammikuuta, 20242 vuotta, käyttäjä: tempokisu
tarkentava kysymys

24 minuuttia sitten, tempokisu kirjoitti:

ps. pitääkö vaakaa puristaa täysillä? vaikuttaa tulokseen

Ei missään nimessä. Kyseessä on alan sisäpiirirituaali, jolla saadaan veri kiertämään käsivarsissa ja erityisesti herätellään käsivarsien lihasten mitokondrioita. 😶‍🌫️

^ piruvie sentään, täällä toinen pelänny kuolevansa ja ihan voimaton olo. Lisäksi Rouva soitti josko voitaisiin tehdä ensi viikolla pidempiä päiviä.
Totesin että jo pystyssä pysymine 3 tuntia on raskasta, ja jos nyt aletaan ahnehtia niin käy taas näin. 

Niin kun on tosi kipeä ja voimat on hävinny, niin minkäänlainen vitsailu ei ole tarpeen. 
Kohta hylkykaappi kutsuu. Sitten en näe nahkiaskysymyksiäsi enkä voi vastata.

13 tuntia sitten, tempokisu kirjoitti:

mutta tässä kunnossa ei ole mitään asiaa jonnekin USA:han. On tässä ensikin vuosi...

Täh, et kait meinaa nyt koko vuotta olla kipeenä? Tuskin olisit ollut nyt lähipäivinä anyway lähdössä mihinkään.

Ontopic: Kyllä. Kelit vituttaa vaikka ei pitäisi kun niille ei mitään voi (muuta kuin muuttamalla jonnekin tropiikkiin mutta se ei nyt ole optio).

Muokattu: 18. Tammikuuta, 20242 vuotta, käyttäjä: VesaP

^ kyllä mä tiistaina pelkäsin että tämmöinen olotila jää, kun yhtään toipumista ei tapahtunu. Ei ole normaali olo vieläkään, mutta jaksoin sentäs harjata autonpeitolta lunta ja vähän kolata, ja kävelin 200m lähipuiden lintuja kiikaroimaan.
Lenkilläkään ei tule niin hiki, ja jatkui vielä pitkään kotona.
Jalat on ihan voimattomat. Ajatuskaan ei oikein kulje. 

voihan olla että kulutin voimavaroja viime vuoden kilometreille, ja kun useamman kuukauden ajan olen lähteny verrytteleen jo aamuneljältä, sitten töissä raskasta, koko ajan otetaan "väliin" ja sitten vielä se ilmapiiri ( ei potilaitten vaan Rouvan) kanssa. 
Soitin pomolle eilen, ei vastaa mutta ei kuitenkaan ollut vastaaja päällä kuten aiemmin. Laitoin sähköpostiakin, ei ole vastattu. Ihan yleisesti kuulumisia....ehkä on ikäviä kuulumisia?