All Activity
This stream auto-updates
- Last week
-
Näyppääpi trialmiehellä pysyvän myös täpäri näppärästi käsissä. Katso koko uutinen
-
Näyppääpi trialmiehellä pysyvän myös täpäri näppärästi käsissä. -
-
Nyt voit tehdä olennaista
VeskuK posted a blog entry in Mannerrinta kansan pyöräilymatkailukohteeksi
Nyt tehdään, ei saa jäädä miettimään mitä ei voi tehdä, tehdään se mitä voidaan. Jokainen. Kyllä me päästään vielä pyöräilemään, elämä jatkuu sisältäen kaiken tähän mennessä koetun. Ei ole paluuta entiseen, ei ole normaalia, on vain tämä hetki. Kriisissä epäolennainen palaa pois. Pyöräilyssä se tarkoittaa turhan infran rakentamista, akkupyöräilyä, somepyöräilyä, kaikkea turhamaisuutta. Palataan juurille ja nautitaan pyöräilyn ilosta ilman hypeä, voi ajaa ilman Stravaa, päivittelyä, mielenpahoittamista ja sen jakamista. Vielä me päästään kimppalenkeillekin, nautitaan niistä sitten varmasti aivan erilaille tämän koettelemuksen myötä. -
Maukkiss joined the community
-
Olisko jollain parempaa tietoa xxl myymästä ridley orion sl disc 105 maantiepyörästä. Onko mistään kotosin? Xxl liikkeen tavaroissa kun näyttää olevan aina välillä vähän sanomista. https://www.xxl.fi/ridley-orion-sl-disc-105-20-unisex-maantiepyora-harmaa/p/1171449_1_style?gclsrc=aw.ds&&gclid=CjwKCAjwguzzBRBiEiwAgU0FT5Yzjda0qLtzKpKZZSD43zxwTYVYV3OZHm__ilAwww9uV7DKV4DznBoCCxwQAvD_BwE
-
Jussi888 joined the community
- Earlier
-
Mistä sai alkunsa Campagnolon pyörän komponenttien valmistus? Entä koska valmistettiin ensimmäiset sähköpyörät? Videolla kymmenen uutta faktaa polkupyörien ja pyöräilyn tiimoilta! Toinen osa Mistä Tunturi tai Wilier ovat saaneet nimensä? Entä mistä kyseenalaisesta saavutuksesta Femke Van Den Driessche jäi pyöräilyn historiankirjoihin? Videolla kymmenen uutta faktaa polkupyörien ja pyöräilyn tiimoilta! Ensimmäinen osa -
Mistä sai alkunsa Campagnolon pyörän komponenttien valmistus? Entä koska valmistettiin ensimmäiset sähköpyörät? Videolla kymmenen uutta faktaa polkupyörien ja pyöräilyn tiimoilta! Toinen osa Mistä Tunturi tai Wilier ovat saaneet nimensä? Entä mistä kyseenalaisesta saavutuksesta Femke Van Den Driessche jäi pyöräilyn historiankirjoihin? Videolla kymmenen uutta faktaa polkupyörien ja pyöräilyn tiimoilta! Ensimmäinen osa Katso koko uutinen
-
-
-
maantiepyöräily1976 changed their profile photo
-
Yritykset lomauttaa, irtisanoo. Hotellit kiinni ainakin syksyyn saakka. Kukaan ei tiedä mitä tapahtuu. Tässä on nyt paikka tehdä jotain hyödyllistä tai lisätä sekasortoa. Nyt taistelevat voimat jotka haluavat pitää kiinni säännöistä ja asetuksista, koska heidän maailmankuva romahtaa, jos yksilöille annetaan vapauksia toimia kuten he parhaaksi näkevät. He eivät luota siihen, että yksilöt voivat toimia järkevästi ilman ylhäältä tulevaa opastusta. Toisella puolella meikäläiset, jotka uskovat että oikeat toimintatavat tulevat eturintamasta, joskus virheidenkin kautta, mutta orgaanisesti kasvaen. Olen huvittuneena lueskellut EU:n ohjeita miten hankkeen tiedotuksessa pitää olla logot tietyssä arvojärjestyksessä ja montako millimetriä pitää lipun koko olla sun muuta vastaavaa pilkunviilausta. Nyt vain alkaa olla monella yrittäjällä tosi kysymyksessä ja nämä vitsit ei oikein enää naurata. Toivon että tämä kriisi avaa ihmisten silmiä ja ajatuksia. Nyt on mahdollisuus karsia byrokratiaa, vähentää muka tärkeää lippujen ja lappujen siirtelyä paikasta toiseen. Ehkä etätyössä moni huomaa kuinka turhaa työtä he tekevät? Olisiko nyt mahdollisuus siihen, että keskitytään enemmän olennaiseen ja vähennetään sitä porukkaa joka vain keksii erilaisia rajoituksia ja määräyksiä? Valta kansalle?
-
-
-
Historiaa nettiin, reittipolitiikasta
VeskuK posted a blog entry in Mannerrinta kansan pyöräilymatkailukohteeksi
90-luvulla Saariselällä tehtiin hieno karttakokoelma jossa viisitoista reittiä. Moottorina toiminut Dominick Arduin. Lähes mystinen henkilö, jonka traagiseen tarinaan en vielä ole syvemmin tutustunut. Ennen reittien tekeminen ja julkaiseminen oli mutkatonta. Kenellekään ei varmasti tullut edes mieleen, että ehkäpä joku reittitoimitus pitäisi tehdä tai kysyä maanomistajilta lupaa toimintaan? Nykyään kysellään ja vastaukset on laidasta laitaan riippuen siitä keneltä kysytään. Toisessa ääripäässä kanta, jossa jokamiehen oikeudet oikeuttavat reittien julkaisemiseen, toisessa sitten ajatus, että kaikenlainen kaupallinen ja muu toiminta tarvitsee maanomistajan luvan ja eräässä hankkeessa vaadittiin jopa korvausta liikkumista poluilla asiakkaiden kanssa. Pyörämatkailussa lupien kysely ei sitten olekaan aivan niin helppoa, jos reitti on vaikkapa sadan kiinteistön mailla on tehtävä käytännössä mahdoton ja jo pienikin korvaus jokaiselle maanomistajalle voi tehdä tuotteista kannattamattomia. Jos lupapolitiikka menee liian tiukaksi keskittyy kaikki kaupallinen toiminta helposti joillekin vaikkapa Metsähallituksen reiteille. Tämä ei ole kenenkään kannalta toivottavaa, reitit ruuhkautuu, kuluu ja kahnaukset eri käyttäjäryhmien välillä lisääntyvät. -
koikai joined the community
-
Korona perunut kaikki messut ja markkinointitapahtumat. Kukaan ei tiedä miten edetään, yrittäjät vaikeuksissa, miten eteenpäin? Pyöräilyreittejä voi tuotteistaa ja laittaa digimuotoon, mutta kaikki muu on auki. Miten pandemia muuttaa turistmia? Tuleeko siitä nyt oikeasti kestävämpää, kuka enää haluaa massaturismia? Tarkkana pitää kuitenkin olla mitä suustaan päästelee, asia on kuitenkin sellainen, että sillä ei markkinoida mitään. Sumussa mennään, suunnitelman vedetty pöntöstä alas, lomautetaanko hankekoordinaattori?
-
Eipä olisi uskonut, että hankemaailmassakin voi olla lähes flow-tilassa ja vielä palaverissa. Ehkä olen vain pimahtanut lopullisesti? Projektin alkuvaiheen innostusta tietysti päällä, kun ei olla vielä jouduttu vääntämään kompromisseja vaan on voitu vain keskustella korkealentoisellakin tasolla. Maanantaina rahoittajan kanssa tarkoitus käydä hankesuunnitelma läpi ja saada selkeä kuva mihin budjetin rahoja voi laittaa. Korona näyttelee tässäkin isoa osaa nyt, markkinointi eri messuilla ei onnistu, jos messut peruttu. Saadaanko matkanjärjestäjiä ja mediaa tutustumiskäynnille? Omana ajatuksena olisi ainakin varautua tähän ja olla valmiina panostamaan enemmän netin kautta tapahtuvaan markkinointiin. En kuitenkaan usko maailmanloppuun, saa ajatella positiivisesti tulevaisuuden mahdollisuuksista. On tuo sosiaalinen media kyllä koukuttavaa. Onneksi on kaksi puhelinta joissa toisessa tuo osasto. Järkyttävän helposti tulee pakottava tarve tarkastaa tilanne tykkäyksissä ja sitten jämähtää selaamaan jotain täysin turhaa ajanhukkaa. Mutta sitten taas, aika paljon saanut vanhojen tuttujen yhteystietoja, jotka muuten olisi ollut hankala selvitellä, kun ei esimerkiksi ole Israelin puhelinluetteloa heti saatavilla.
-
Koronaa, verkostoitumista, musta joutsen?
VeskuK posted a blog entry in Mannerrinta kansan pyöräilymatkailukohteeksi
Melko mutkikkaalta alkaa näyttämään tulevaisuus matkailun osalta. Ainakin kansainvälisen sellaisen. Ainakin massaturismin. Ehkäpä nyt on aika kestävän turismin, missä elämykset haetaan lähimetsästä, virtuaalimatkoista. En tiedä. Uskon, että tämä on hyvä herätys ihmiskunnalle monella tasolla. Halpatuotanto kaukomaissa ei ehkä sittenkään ole niin hyvä idea? Maatalous ja ruuantuotanto kotimaassa taas alkaa tuntua melko fiksulta puhumattakaan lääketeollisuudesta, jonka raaka-aineetkin olisivat kotimaista alkuperää. Varastokierron ja pienten varastojen tehokkuudesta kiksejä saaneet ekonomistitkin, ehkä heräävät vessapaperin loppuessa kaupoista? Hankehommissa hienoja keskusteluja lisää, yhteiseen hiileen puhallusta monella rintamalla. Ilmassa vain riippuu koko hankkeen tulevaisuus, jos musta joutsen on oikeasti täällä. -
Niinpä siinä vain kävi, että sossumediaan meno oli välttämätöntä. Pakko laittaa omaakin persoonaa peliin, vaikka sitten joutuu periaatteistaan tinkimään. Saipahan taas harjoitella mielensä muuttamista, siitä seuraavan häpeän kohtaamista ja sitä rataa. Ja jottei menisi ihan itkemiseksi, niin löytyihän sieltä heti isot kasat vanhoja fillarointikavereita kiusattavaksi puolikaupallisella spämmillä. Miten sitten sukulaisten laita, kun tiliä tarkoitus käyttää vain työhommissa … en tiedä. Korona-epidemia vaikutus voi olla isokin, jos ajaudutaan pitkiin vapaaehtoisiin karanteeneihin, sosiaalisen median rooli kasvaa. Matkailuun vaikutus on ollut jo nyt hurja, matkoja perutaan urakalla, messutapahtumat peruttu. Sairastuneiden kärsimysten lisäksi luvassa on myös isoa taloudellista tuhoa. Melko kylmää kuunneltavaa koronasta uudessa JRE:n jaksossa:
-
Hankemaailman kiemuroita. Vähän kuumottava aihe, mutta yritetään... Hankesuunnitelman tekeminen on taidetta. Toisaalta pitäisi olla niin isot ideat, että rahaa liikenee hakemuksella. Sitten taas ne ideat pitäisi pystyä myös jotenkin toteuttamaan. Parhaiten homma varmasti toimii, kun hankkeen kaikki osapuolet ovat täysillä mukana alusta asti. Tämä tietysti yleensä vain haave. Meidän projektissa pääsin mukaan vasta hankkeen jo käynnistyttyä. Yrittäjät olivat konsultin avustuksella laatineet hakemuksen ja kiireellä. Sitä satoa sitten puidaan nyt. Omalta kannaltani hanke olisi huomattavasti helpompi saada tulille, jos olisi heti selvät sävelet mitä halutaan ja miten se aiotaan tehdä. Eikä toisaalta olisi liian valmiiksi valittu tiettyjä asioita, liikkumavaraakin olisi hyvä olla. Nyt on konsultin visio siitä mitä hänen mielestään yrittäjät haluavat. Suomi vielä pieni maa ja kaikenlaiset sidoksetkin mutkistavat kuvioita. Oma elämä toki helppoa jos mennään valmiin suunnitelman mukaan, mutta mitä jos oma tuntuma asiaan on erilainen? Miten saada oma näkökulma tukemaan projektia, joka ehkä suunniteltu ihan erilaisella ajatusmaailmalla? Yrittäjillä tietysti se viimeinen sana ja heidän tahdon mukaan toimitaan. Mitä jos saan muutoksia aikaan ja ne osoittautuvat vääriksi? Mitä jos menen porukan mukana ja homma onnistuu tai epäonnistuu? Itselle vastaus kuitenkin aika helppo, selkeästi perusteltuna oma katsantokanta esille. Jos saa tukea OK, jos ei OK. Ja jälkeenpäin jossittelu on turhaa.
-
Jande112 joined the community
-
Välillä on mukava olla täysin samaa mieltä jonkun kanssa ja vielä monesta asiasta samassa keskustelussa. Ja vaikka näkemyseroja olisikin pystytään ymmärtämään mistä suunnasta toinen asiaa katsastelee. Suorastaan kaunista on, kun myös muita näkökulmia osataan ottaa keskustelussa huomioon ja vieläpä tunnustaa kun havaitaan, että on jokin tapa lähestyä asiaa, jota ei vain ymmärrä. Myöntää vielä että sekin on täysin järjellinen ja oikea tapa nähdä todellisuus sieltä vinkkelistä. Voi myös antaa itselleen paremmin anteeksi entiset typeryydet, kun ymmärtää että ne olivat sen aikaiselle vanhalle minälle totta. Elämänkokemuksen karttuessa vanhat totuudet eivät enää päde, tilalle on tullu uusi näkemys. Jos ei olisi vanhan minän tekemiä virheitä, opetuksia, ei olisi uutta minääkään. Kasvu toki tuskallista, pitää myöntää möhläyksensä, hylätä vanha ja liikkua eteenpäin. Teurastin tämän herran ajatuksia:
-
Liittyin sosiaaliseen mediaan ennen kuin se oli keksitty. Olisiko ollut 1996 kun työpaikan modeemilla ja Tietokonelehden tunnuksilla pääsin nettiin. En oikein muista muuta kuin, että maksoin siellä laskuja nettipankissa. JA löysin sf.net:in ja muut keskustelupalstat. Samoihin aikoihin alkoi fillariharrastus ja siitähän siellä riitti juttua. Nyt muistan myös sf.net.vitsit, joka oli sen ajan meemipalsta. Jaha, sieltähän pääsi ulukomaillekin, bicycling, kun osasi kirjoittaa niin avautui maailma. alt. palstoilta löytyi sitten se netin kovin juju eli porno Fillarifoorumi oli ensimmäinen suomalainen paikka missä alettiin porukalla parantamaan maailmaa. Alussa yhteishenki oli mainio, mutta kuppikuntiinhan sielläkin sitten päädyttiin. Facebookkiin en liittynyt ennen kuin eräässä hankehommassa se oli pikku pakko. Nyt on sama homma taas esillä, olen ajatellut että antaapa olla. Jos facenäkyvyys pakollista, voin toimittaa sisällön, minun ei tarvitse siellä aikaani tuhlata. Markkinointikanavana se on menettänyt merkitystä, koska orgaaninen kasvu on estetty, näkyvyyttä saa vain rahalla. Muut syyt pysyä erossa näistä saa tältä herralta: Jaron itse duunissa Microsoftilla eli harkitaan nyt paluuta Linkediniin. Fillarikeskutelussa ollaan ja pysytään. Ja Jälki.fi:ssä. Ja monessa muussa foorumissa, joiden salasanat on onneliisesti unohdettu. Se miksi olen nyt näissä hommissa johtuu 100%:sti henkilökohtaisista suhteista, jotka olen luonut tutustumalla ihmisiin elävänä luonnossa. 0% johtuu siitä, että olen pätenyt netissä ja kerännyt tykkäyksiä. Mites teillä? Toisaalta sitten Scott Adams väittää, että sosiaalinen media on superaivot, varsinkin Twitterin avustuksella. Totuus lienee jossakin siellä välissä?
-
-
Porukan mukana vai omia polkuja?
VeskuK posted a blog entry in Mannerrinta kansan pyöräilymatkailukohteeksi
Suomessa tykätään olla samaa mieltä. Tämä koskee myös matkailua. Pääjehulla on joku softa ja jos et ota samaa et pääse mukaan meidän jengiin. Mitä jos halutaan erottua, tehdä omanlaista, miten silloin voi mennä porukan mukana? Pitääkö erilaiset ideat eristää, tehdään kaikki samaa ylhäältä annettua agendaa, kun Ne tietää asiat paremmin? -
Tänään sai harjoitella ensivaikutelman tekoa, ensimmäinen koordinaattorin lähettämä Virallinen Sähköposti. Ehkä raskain työpäivä pitkään aikaan, heittämällä kuormittavampi kuin Posion 240 metriä korkeaan TV-mastoon kiipeäminen. Sain käyttää kaikkia oppimiani keinoja pysyä lujana ja kirjoittaa oman näköinen avaus. Helpommalla olisi päässyt, jos olisi copypastannut hankesuunnitelmasta. Sama koskee myös aikataulutusta, minkä pistin alulle. Pidän velvollisuutenani puuttua epäkohtiin, jos luulen sellaisen löytäneeni, silläkin uhalla että olen väärässä ja munaan itseni. On huomattavasti helpompaa kantaa tien yli perunoita kuin Picassoa:
-
-
Mikset tehnyt sitä aikaisemmin?
VeskuK posted a blog entry in Mannerrinta kansan pyöräilymatkailukohteeksi
Luin kirjasta tai kuuntelin jostain ajatuksen, että mikään ei ole idioottimaisempaa kuin kysyä kaverilta, joka keksii jotain, kertoo jotain, tekee jotain, MIKSI ET TEHNYT SITÄ AIKAISEMMIN? Tajusin eilen mikä on vielä pahempaa, se että tekee sen itselleen. Samalla tuo toimii aivan uskomattoman hyvänä syynä olla aloittamatta mitään uutta, kyseenalaistamatta nykyistä tekemistään, oppimasta uutta. Kun menee samaa vanhaa rataa, ei tee uusia virheitä ja ennen kaikkea ei joudu vastaamaan itselleen kysymykseen “Miksi olet ollut idiootti näin kauan?” Ja mikä lääkkeeksi? Ainakin itsellä asian tiedostaminen on riittänyt siihen, että tapani toimia on muuttunut. Vähän kerrallaan, pienin polkaisuin, mutta yht’äkkiä huomaakin olevansa ihan eri paikassa henkisesti ja myös yhteisössä. -
-
Miten ihminen päätyy hankekoordinaattoriksi? OSA3
VeskuK posted a blog entry in Mannerrinta kansan pyöräilymatkailukohteeksi
Kuusamoon kotiutuminen oli varsin rankka kokemus, avoimesta, vähän hällä väliä tyylisestä Kiwi-kulttuurista keskelle epäluuloisia murjottavia kuusamolaisia. Töitä ei ollut ja Kuusamossa vaikea päästä edes hanttihommiin, jos ei tunne ketään. Lopulta päädyin vaimon avustuksella Metsähallitukselle huoltomieheksi Kiutakönkäälle. Rakennettiin tulipaikkaa ja muuta mukavaa. Kovasti oli erimielisyyttä sorastuksen suhteen työtovereiden kanssa Seuraavaksi pieni tutustuminen Haapaveteen ja tehdashommiin, ei ollut kyllä mun juttu eli otin loparit ja maitojunalla Kuusamoon. Kympin tunti sekatyömiehenä Veikko Kallungille. Raivaussahalla metsää nurin, kattoa maalattiin ja vaikka mitä. Todella antoisa tuttavuus tämä Veikko! Häneltä löytyi elämänviisautta vaikka muille jakaa. Veikko oli Kuusamon matkailun pioneerejä, käynyt töissä Ruotsissa Kimmo Elomaan hommissa ja vaikka mitä muuta. Seuraavaksi nielin katkeraa kalkkia, kun minua ei valittu Hossan puistoa perustettaessa fillarireittejä suunnittelemaan. Ehkä ei ollut hyvä kritisoida työhaastattelussa sorastuksia tai Iivaaran uusia mielestäni umpisurkeita reittilinjauksia. Toisaalta, hyvä että olin rehellinen, en tiedä miten olisin sorastushommista selvinnyt järjissäni. Ja Taneli Kaakinen hoisi tuon homman hienosti! Onneksi vaimo taas suhteillaan pelasti tilanteen - juuri kun maailma näytti todella mustalta pääsin tekemään Naturpolikseen kesämatkailun reitistöselvitystä. Tässä oli myös ensi kosketus hankemaailmaan, samoja asioita mitä raportoin oli nostettu esille jo 90-luvun lopussa edellisessä vastaavassa hankkeessa. Mitään ei oltu tehty, vain mappeja ja raportteja. Selvittely onnistui kuitenkin niin hyvin, että pääsin Slow Adventure-hankkeeseen pyörämatkailuasiantuntijaksi. Tahkosin ison määrän tuoteaihioita ja yritin muutenkin olla hyödyksi. Aiemmissa hankkeissa tuli pyörittyä myös Taivalkoskella ja seuraava ura urkenikin siellä Liikuntasuunnittelijana, kiitos Petri Voutilaiselle. Työnä oli selvitellä Taivalkosken mtb-reitit ja tehdä niille kehityssuunnitelma. Jälki.fi:ssä ja tälläkin foorumilla löytyy tarinaa tuosta rupeamasta. Taivalkosken aika oli käänteentekevää omassa ajattelussa, pitkät työmatkat menivät rattoisasti Jordan Petersonin luentojen ja puheiden parissa. Teinistä asti elämää hallinnut nihilismi alkoi helpottamaan. Tässä auttoi myös FAM-matka mihin tein Taivalkosken osuuden, tapasin siellä pari erikoista hippiä Hollannista, Marco Rinkin ja Rick Koekoekin: Tästä tulee liian pitkä, jatketaan seuraavassa osassa, kiitos kun luit! Vesku -
Muumi joined the community
-
Hankemaailman karua arkea taottu tänään kaaliin. Hanke on rahoittajan hyväksymän hankesuunnitelman panttivanki. Liikkumavaraa on, mutta kädet on sidottu esimerkiksi tässä hankkeessa niin, että kotimaan markkinointiin ei hyväksytty varoja. Hyvää tässä tietysti on, että focus pysyy terävämpänä. Olen tehnyt viimeiset kymmenen vuotta silpputöitä. Enää uudessa työssä aloittaminen ei nostata mitään suuria tunteita. Omat hommat ovat olleet ihan laidasta laitaan sekatyömiehestä projektisuunnittelijan kautta telemastoon kipuavaksi asentajaksi. Jokaisesta työstä olen nauttinut ja kaikissa oppinut uutta. Välillä menty uraputkessa ylöspäin ja sitten taas aloitettu alusta. Olen kerännyt hippusen tietämystä hyvin monelta alalta ja monenlaisista ihmisistä ja tavoista tehdä työtä. Uusissa hommissa tekee myös paljon virheitä ja niistä oppii nopeimmin Hyvää settiä virheistä: Laaja-alainen osaaminen, keskinkertainenkin, on huiman tehokas väline. Jo ihan pienellä pinnallisellakin tiedolla “jostain ihan muusta alasta” voidaan monesti välttää isotkin vikatikit toisen työn parissa. On niin monta pientä asiaa, “mitä ei vain tule ajatelleeksi”, jos katsoo maailmaa vain yhdeltä kantilta. Scott Adams puhuu paljon tästä: Jospa huomenna pääsisin OSA3:seen omassa historiassa ja pääsen jakamaan vähän omia mokia, jotka eivät ehkä sittenkään olleet virheitä. Kiitos kun luit, Vesku
-
-
-
Väliin lyhyempi päivitys, tänään “muutto” Kuusamosta Saariselälle Viskitielle. Aikamoinen hämmästys oli itselle, että Inarissa on huutava asuntopula. Onneksi löytyi vanha hotelli mikä ei enää kuulemma kelpaa ihmisten majoitukseen, mutta on hyvä henkilökunnalle. Ainakin ensimmäisenä iltana voin fiilistellä täällä yksin Hohto-elokuvan tunnelmissa. Saariselkä näytti tänään parhaita puoliaan Kaunispäällä hetki ennen auringonlaskua: Pitipä käydä vielä pieni iltalenkki läskillä Kiilopään suunnassa, Roll Outdoorsin porukka tehnyt hienoa työtä, reittimestari Timo Veijalainen on Mestari! https://www.rolloutdoors.com/fi/kiilopaa/ Varsinaiset työt alkaa huomenna ja kuten tavallista projektin alkaessa intoa on ehkä vähän liikaakin päällä. Aloitan työt kuitenkin kuuntelemalla, käyn läpi hankkeeseen osallistuvat yritykset ja muut sidosryhmät kuten esim. Metsähallitus ja paliskunnat. Tarkoitus on olla mahdollisimman avoin ja helposti lähestyttävä ja saada kaikki asiasta kiinnostuneet mukaan kehittämään Saariselän pyöräilymahdollisuuksia. Hankkeen onnistuminen on kiinni alueen toimijoista, ulkoa- tai ylhäältä päin ei voi tätä hanketta viedä kunnialla maaliin. Kiitos kun luit, Vesku
-
-
Aki L changed their profile photo
-
TeeAcco joined the community
-
Miten ihminen päätyy hankekoordinaattoriksi? OSA2
VeskuK posted a blog entry in Mannerrinta kansan pyöräilymatkailukohteeksi
Elämän aloitus nollasta, sunnuntaina heti kirkkoon eli Mountain Bike Otagon kanssa rakentamaan Nicols Creekin mtb-reittiä. Ensimmäisellä kirkkoreissulla ei ollut muita kuin kerhon presidentti ja puuhamies Hamish Seaton paikalla. Kuokat käteen ja kuokkimaan savista vuoren seinää sademetsämäisessä olosuhteessa. Kuokkimista riitti viideksi vuodeksi ja hommia paiskottiin satoja tunteja. Hämis hommasi minut moneen mielenkiintoiseen paikkaa, käytiin Australiassa mtb-MM-kisoissa Kiwi-teamin huoltojoukoissa vaikka sillä reissulla kovempi juttu oli kyllä päästä Pump Tarck 2009 yleisöön. Kiersimme myös kaveriporukalla eteläsaaren hienoimmat mtb-reitit (sillä reissulla oli velikin mukana), pyöräsuunnistamaankin joutui ensimmäistä kertaa elämässä. Hämiksen reittientekoharrastus muuttui työksi, kun hän alkoi vetämään eteläsaaren kattavaa pyöräreittiverkostohanketta. Lamppu syttyi ja kysyin jo varovasti itseltäni miksen minäkin voisi saada elantoa pyöräilyn parista? Kiweillä ei ole jokamiehenoikeuksia. Siellä tajusin miten kova juttu se on. Reitit siellä pääosin rakennettuja ja lyhyitä. Ei luonnon muovaamia polkuverkostoja. Ei mahdollisuutta eksyä. Ajatus siitä, että jonkun muun pitäisi myydä Suomea maastopyöräparatiisina syttyi. Työttömänä aluksi kiweissä, oli mielenkiintoista huomata miten paljon ihmisen työ määrittää paikkaasi yhteisössä. Sosiaalisissa kanssakäymisissä aina kysytään ensin, mitä teet työksesi ja jos vastaat että olet pölynimurinkuljettaja, se vie uskottavuuden kaikelta muulta mitä yrität höpöttää. Isoin juttu Kiweissä oli kuitenkin paikallisen yliopiston radioaseman “podcast”-lähetykset, Scott Adamsin kirja Dilbert Future, Malcolm Gladwellin tuotanto, ne muuttivat perin pohjin käsitystäni elämästä ja mitä täällä voi tehdä sen aikana. Mielenkiintoista Uudessa-Seelannissa oli myös huomata se miten hyvin maa oli markkinoinut itseään jonkinlaisena luonnon paratiisina. Oli aikamoinen järkytys huomata, että lähes kaikki alkuperäinen luonto oli tuhottu, mainoskuvien järvi olikin oikeasti vanha louhos, kalareissuilla jokien huono vedenlaatu aiheutti ihottumaa, tulokaslajeja torjuttiin tiputtamalla myrkkyä helikopterista metsiin jne. Tuli petetty olo. Arvostus Suomen luontoa ja ihmisten suhtautumista sitä kohtaan koki loikkauksen ylöspäin. Mutta pakko sanoa, että olihan Kiweissä maisemat kohillaan: Seuraavassa jaksossa paluumuutto Suomeen ja Kuusamoon! Kiitos kun luit, Vesku -
-
Miten ihminen päätyy hankekoordinaattoriksi? OSA1
VeskuK posted a blog entry in Mannerrinta kansan pyöräilymatkailukohteeksi
1994 amiksesta valmistuessa ei ollut kyllä pyöräily mielessä. Halu vain pois kotinurkilta maailmalle. Kokkolasta Vantaalle, sieltä Jyväskylään takaisin Vantaalle, Uuteen-Seelantiin, Kuusamo ja nyt osaaikainarilaiseksi. Tahtoo sanoa, että muutosvastarinta ollut aina melko minimissä ja viisi vuotta on pitkä aika yhdessä asuinpaikassa. Pyöräily oli lapsena tapa liikkua ja leikkiä. Urheiluksi sitä ei laskettu, vaikka pyörän päällä oltiin kaikki päivät. Hiihto ja jalkapallo oli urheilua tuohon aikaan. Harrastukseksi pyöräily nousi vasta 1996, kun erehdyin työmatkatempoilijaksi. Maantiellä mentiin ja kilsoja tuli yli 10000 pahimpina vuosina. Kovin aktiivista oli myös mekastus virtuaalipyöräilijänä ensin sf.net:ssä ja sitten kaikilla mahdollisilla foorumeilla. Nuoruuden innolla, välillä, okei toistuvasti, roisku kyllä yli laitojen! Paljon tuli tapahtumia maasturilla ja maantiepyörällä kierrettyä, mutta ensimmäisen pyörämatkailuun liittyvä reissu oli Fillarilehdestä bongattu Gardan reissu. Nyt ei muistu puuhamiehen nimi (muistaako joku muu?) mieleen, mutta oli innokas kaveri "käymään rättikaupoissa". Gardalla tapasin Sami Soidinsalon, meillä oli sattumalta sama hotellihuone, eikä siinä vielä kaikki, jaoimme vielä hotellin mokan takia parisängynkin . Samin kanssa ajoimme seuraavan kymmennen vuoden aikana muutamaan kertaan maapallon ympäri riittävän määrän kilometrejä eli noinkin voi pyöräily-ystävyys alkaa. Osallistuin myös kaksi kertaa Mika Hahtokarin legendaariseen mtbSeikkailuun. Mukana oli porukkaa, josta osasta tuli pyöräkavereita loppuelämäksi, Pekka Tahkola, Samuli Visuri, Kari Veikkolainen (Karin tapasin kyllä jo Mätäkvicruisailun merkeissä aiemmin), Jan Backman edes muutamia mainitakseni. Nämäkin kontaktit ovat poikineet uusia tuttavuuksia, tosielämän verkostoitumista parhaimmillaan. Ajatus kaupallisesta toiminnasta pyöräilymatkailun parissa alkoi kytemään. Iso muutos tapahtui 2008, kun muutimme perheeni kanssa Uuteen-Seelantiin. Vakituinentyö oli alkanut ahdistaa ja ajatus elinkautisesta eläkeikään asti Meilahden kellarissa ahdisti kybällä. Elämän aloitus nollista on aina piristävä kokemus. No, melkein alusta, pyöräily tuli mukana ja tästä onkin hyvä jatkaa höpötystä blogin seuraavassa osassa. Työt Inarissa alkavat ensi maanantaina, sitä ennen elämäntarinaa aasinsillaksi. Kiitos kun luit. Vesku
