Nyt tehdään, ei saa jäädä miettimään mitä ei voi tehdä, tehdään se mitä voidaan. Jokainen. Kyllä me päästään vielä pyöräilemään, elämä jatkuu sisältäen kaiken tähän mennessä koetun. Ei ole paluuta entiseen, ei ole normaalia, on vain tämä hetki.
Kriisissä epäolennainen palaa pois. Pyöräilyssä se tarkoittaa turhan infran rakentamista, akkupyöräilyä, somepyöräilyä, kaikkea turhamaisuutta. Palataan juurille ja nautitaan pyöräilyn ilosta ilman hypeä, voi ajaa ilman Stravaa, päivittelyä, m
Yritykset lomauttaa, irtisanoo. Hotellit kiinni ainakin syksyyn saakka. Kukaan ei tiedä mitä tapahtuu. Tässä on nyt paikka tehdä jotain hyödyllistä tai lisätä sekasortoa.
Nyt taistelevat voimat jotka haluavat pitää kiinni säännöistä ja asetuksista, koska heidän maailmankuva romahtaa, jos yksilöille annetaan vapauksia toimia kuten he parhaaksi näkevät. He eivät luota siihen, että yksilöt voivat toimia järkevästi ilman ylhäältä tulevaa opastusta.
Toisella puolella meikäläis
90-luvulla Saariselällä tehtiin hieno karttakokoelma jossa viisitoista reittiä. Moottorina toiminut Dominick Arduin. Lähes mystinen henkilö, jonka traagiseen tarinaan en vielä ole syvemmin tutustunut.
Ennen reittien tekeminen ja julkaiseminen oli mutkatonta. Kenellekään ei varmasti tullut edes mieleen, että ehkäpä joku reittitoimitus pitäisi tehdä tai kysyä maanomistajilta lupaa toimintaan? Nykyään kysellään ja vastaukset on laidasta laitaan riippuen siitä keneltä kysytään. Toisessa
Korona perunut kaikki messut ja markkinointitapahtumat. Kukaan ei tiedä miten edetään, yrittäjät vaikeuksissa, miten eteenpäin?
Pyöräilyreittejä voi tuotteistaa ja laittaa digimuotoon, mutta kaikki muu on auki. Miten pandemia muuttaa turistmia? Tuleeko siitä nyt oikeasti kestävämpää, kuka enää haluaa massaturismia?
Tarkkana pitää kuitenkin olla mitä suustaan päästelee, asia on kuitenkin sellainen, että sillä ei markkinoida mitään.
Sumussa mennään, suunnitelman
Eipä olisi uskonut, että hankemaailmassakin voi olla lähes flow-tilassa ja vielä palaverissa. Ehkä olen vain pimahtanut lopullisesti? Projektin alkuvaiheen innostusta tietysti päällä, kun ei olla vielä jouduttu vääntämään kompromisseja vaan on voitu vain keskustella korkealentoisellakin tasolla.
Maanantaina rahoittajan kanssa tarkoitus käydä hankesuunnitelma läpi ja saada selkeä kuva mihin budjetin rahoja voi laittaa. Korona näyttelee tässäkin isoa osaa nyt, markkinointi eri messuil
Melko mutkikkaalta alkaa näyttämään tulevaisuus matkailun osalta. Ainakin kansainvälisen sellaisen. Ainakin massaturismin. Ehkäpä nyt on aika kestävän turismin, missä elämykset haetaan lähimetsästä, virtuaalimatkoista. En tiedä. Uskon, että tämä on hyvä herätys ihmiskunnalle monella tasolla. Halpatuotanto kaukomaissa ei ehkä sittenkään ole niin hyvä idea? Maatalous ja ruuantuotanto kotimaassa taas alkaa tuntua melko fiksulta puhumattakaan lääketeollisuudesta, jonka raaka-aineetkin olisivat kotim
Niinpä siinä vain kävi, että sossumediaan meno oli välttämätöntä. Pakko laittaa omaakin persoonaa peliin, vaikka sitten joutuu periaatteistaan tinkimään. Saipahan taas harjoitella mielensä muuttamista, siitä seuraavan häpeän kohtaamista ja sitä rataa.
Ja jottei menisi ihan itkemiseksi, niin löytyihän sieltä heti isot kasat vanhoja fillarointikavereita kiusattavaksi puolikaupallisella spämmillä. Miten sitten sukulaisten laita, kun tiliä tarkoitus käyttää vain työhommissa … en tiedä.
Hankemaailman kiemuroita. Vähän kuumottava aihe, mutta yritetään... Hankesuunnitelman tekeminen on taidetta. Toisaalta pitäisi olla niin isot ideat, että rahaa liikenee hakemuksella. Sitten taas ne ideat pitäisi pystyä myös jotenkin toteuttamaan. Parhaiten homma varmasti toimii, kun hankkeen kaikki osapuolet ovat täysillä mukana alusta asti. Tämä tietysti yleensä vain haave.
Meidän projektissa pääsin mukaan vasta hankkeen jo käynnistyttyä. Yrittäjät olivat konsultin avustuksella laat
Välillä on mukava olla täysin samaa mieltä jonkun kanssa ja vielä monesta asiasta samassa keskustelussa. Ja vaikka näkemyseroja olisikin pystytään ymmärtämään mistä suunnasta toinen asiaa katsastelee. Suorastaan kaunista on, kun myös muita näkökulmia osataan ottaa keskustelussa huomioon ja vieläpä tunnustaa kun havaitaan, että on jokin tapa lähestyä asiaa, jota ei vain ymmärrä. Myöntää vielä että sekin on täysin järjellinen ja oikea tapa nähdä todellisuus sieltä vinkkelistä.
Voi myös
Liittyin sosiaaliseen mediaan ennen kuin se oli keksitty. Olisiko ollut 1996 kun työpaikan modeemilla ja Tietokonelehden tunnuksilla pääsin nettiin. En oikein muista muuta kuin, että maksoin siellä laskuja nettipankissa. JA löysin sf.net:in ja muut keskustelupalstat. Samoihin aikoihin alkoi fillariharrastus ja siitähän siellä riitti juttua. Nyt muistan myös sf.net.vitsit, joka oli sen ajan meemipalsta. Jaha, sieltähän pääsi ulukomaillekin, bicycling, kun osasi kirjoittaa niin avautui maailma. al
Suomessa tykätään olla samaa mieltä. Tämä koskee myös matkailua. Pääjehulla on joku softa ja jos et ota samaa et pääse mukaan meidän jengiin. Mitä jos halutaan erottua, tehdä omanlaista, miten silloin voi mennä porukan mukana? Pitääkö erilaiset ideat eristää, tehdään kaikki samaa ylhäältä annettua agendaa, kun Ne tietää asiat paremmin?
Tänään sai harjoitella ensivaikutelman tekoa, ensimmäinen koordinaattorin lähettämä Virallinen Sähköposti. Ehkä raskain työpäivä pitkään aikaan, heittämällä kuormittavampi kuin Posion 240 metriä korkeaan TV-mastoon kiipeäminen. Sain käyttää kaikkia oppimiani keinoja pysyä lujana ja kirjoittaa oman näköinen avaus. Helpommalla olisi päässyt, jos olisi copypastannut hankesuunnitelmasta. Sama koskee myös aikataulutusta, minkä pistin alulle. Pidän velvollisuutenani puuttua epäkohtiin, jos luulen sell
Luin kirjasta tai kuuntelin jostain ajatuksen, että mikään ei ole idioottimaisempaa kuin kysyä kaverilta, joka keksii jotain, kertoo jotain, tekee jotain, MIKSI ET TEHNYT SITÄ AIKAISEMMIN? Tajusin eilen mikä on vielä pahempaa, se että tekee sen itselleen. Samalla tuo toimii aivan uskomattoman hyvänä syynä olla aloittamatta mitään uutta, kyseenalaistamatta nykyistä tekemistään, oppimasta uutta. Kun menee samaa vanhaa rataa, ei tee uusia virheitä ja ennen kaikkea ei joudu vastaamaan itselleen kysy
Kuusamoon kotiutuminen oli varsin rankka kokemus, avoimesta, vähän hällä väliä tyylisestä Kiwi-kulttuurista keskelle epäluuloisia murjottavia kuusamolaisia. Töitä ei ollut ja Kuusamossa vaikea päästä edes hanttihommiin, jos ei tunne ketään.
Lopulta päädyin vaimon avustuksella Metsähallitukselle huoltomieheksi Kiutakönkäälle. Rakennettiin tulipaikkaa ja muuta mukavaa. Kovasti oli erimielisyyttä sorastuksen suhteen työtovereiden kanssa
Seuraavaksi pieni tutustuminen Haapav
Hankemaailman karua arkea taottu tänään kaaliin. Hanke on rahoittajan hyväksymän hankesuunnitelman panttivanki. Liikkumavaraa on, mutta kädet on sidottu esimerkiksi tässä hankkeessa niin, että kotimaan markkinointiin ei hyväksytty varoja. Hyvää tässä tietysti on, että focus pysyy terävämpänä.
Olen tehnyt viimeiset kymmenen vuotta silpputöitä. Enää uudessa työssä aloittaminen ei nostata mitään suuria tunteita. Omat hommat ovat olleet ihan laidasta laitaan sekatyömiehestä projektisuunn
Väliin lyhyempi päivitys, tänään “muutto” Kuusamosta Saariselälle Viskitielle. Aikamoinen hämmästys oli itselle, että Inarissa on huutava asuntopula. Onneksi löytyi vanha hotelli mikä ei enää kuulemma kelpaa ihmisten majoitukseen, mutta on hyvä henkilökunnalle. Ainakin ensimmäisenä iltana voin fiilistellä täällä yksin Hohto-elokuvan tunnelmissa. Saariselkä näytti tänään parhaita puoliaan Kaunispäällä hetki ennen auringonlaskua:
Pitipä käydä vielä pieni iltalenkki läskillä Kiilo
Elämän aloitus nollasta, sunnuntaina heti kirkkoon eli Mountain Bike Otagon kanssa rakentamaan Nicols Creekin mtb-reittiä. Ensimmäisellä kirkkoreissulla ei ollut muita kuin kerhon presidentti ja puuhamies Hamish Seaton paikalla. Kuokat käteen ja kuokkimaan savista vuoren seinää sademetsämäisessä olosuhteessa. Kuokkimista riitti viideksi vuodeksi ja hommia paiskottiin satoja tunteja. Hämis hommasi minut moneen mielenkiintoiseen paikkaa, käytiin Australiassa mtb-MM-kisoissa Kiwi-teamin huoltojouko
1994 amiksesta valmistuessa ei ollut kyllä pyöräily mielessä. Halu vain pois kotinurkilta maailmalle. Kokkolasta Vantaalle, sieltä Jyväskylään takaisin Vantaalle, Uuteen-Seelantiin, Kuusamo ja nyt osaaikainarilaiseksi. Tahtoo sanoa, että muutosvastarinta ollut aina melko minimissä ja viisi vuotta on pitkä aika yhdessä asuinpaikassa.
Pyöräily oli lapsena tapa liikkua ja leikkiä. Urheiluksi sitä ei laskettu, vaikka pyörän päällä oltiin kaikki päivät. Hiihto ja jalkapallo oli urheilua tuohon a
