Jump to content

Leaderboard


Popular Content

Showing content with the highest reputation since 03/01/2020 in all areas

  1. 2 points
    VeskuK

    Saariselällä!

    Väliin lyhyempi päivitys, tänään “muutto” Kuusamosta Saariselälle Viskitielle. Aikamoinen hämmästys oli itselle, että Inarissa on huutava asuntopula. Onneksi löytyi vanha hotelli mikä ei enää kuulemma kelpaa ihmisten majoitukseen, mutta on hyvä henkilökunnalle. Ainakin ensimmäisenä iltana voin fiilistellä täällä yksin Hohto-elokuvan tunnelmissa. Saariselkä näytti tänään parhaita puoliaan Kaunispäällä hetki ennen auringonlaskua: Pitipä käydä vielä pieni iltalenkki läskillä Kiilopään suunnassa, Roll Outdoorsin porukka tehnyt hienoa työtä, reittimestari Timo Veijalainen on Mestari! https://www.rolloutdoors.com/fi/kiilopaa/ Varsinaiset työt alkaa huomenna ja kuten tavallista projektin alkaessa intoa on ehkä vähän liikaakin päällä. Aloitan työt kuitenkin kuuntelemalla, käyn läpi hankkeeseen osallistuvat yritykset ja muut sidosryhmät kuten esim. Metsähallitus ja paliskunnat. Tarkoitus on olla mahdollisimman avoin ja helposti lähestyttävä ja saada kaikki asiasta kiinnostuneet mukaan kehittämään Saariselän pyöräilymahdollisuuksia. Hankkeen onnistuminen on kiinni alueen toimijoista, ulkoa- tai ylhäältä päin ei voi tätä hanketta viedä kunnialla maaliin. Kiitos kun luit, Vesku
  2. 1 point
    VeskuK

    Tyhjän päällä

    Yritykset lomauttaa, irtisanoo. Hotellit kiinni ainakin syksyyn saakka. Kukaan ei tiedä mitä tapahtuu. Tässä on nyt paikka tehdä jotain hyödyllistä tai lisätä sekasortoa. Nyt taistelevat voimat jotka haluavat pitää kiinni säännöistä ja asetuksista, koska heidän maailmankuva romahtaa, jos yksilöille annetaan vapauksia toimia kuten he parhaaksi näkevät. He eivät luota siihen, että yksilöt voivat toimia järkevästi ilman ylhäältä tulevaa opastusta. Toisella puolella meikäläiset, jotka uskovat että oikeat toimintatavat tulevat eturintamasta, joskus virheidenkin kautta, mutta orgaanisesti kasvaen. Olen huvittuneena lueskellut EU:n ohjeita miten hankkeen tiedotuksessa pitää olla logot tietyssä arvojärjestyksessä ja montako millimetriä pitää lipun koko olla sun muuta vastaavaa pilkunviilausta. Nyt vain alkaa olla monella yrittäjällä tosi kysymyksessä ja nämä vitsit ei oikein enää naurata. Toivon että tämä kriisi avaa ihmisten silmiä ja ajatuksia. Nyt on mahdollisuus karsia byrokratiaa, vähentää muka tärkeää lippujen ja lappujen siirtelyä paikasta toiseen. Ehkä etätyössä moni huomaa kuinka turhaa työtä he tekevät? Olisiko nyt mahdollisuus siihen, että keskitytään enemmän olennaiseen ja vähennetään sitä porukkaa joka vain keksii erilaisia rajoituksia ja määräyksiä? Valta kansalle?
  3. 1 point
    VeskuK

    Porukan mukana vai omia polkuja?

    Suomessa tykätään olla samaa mieltä. Tämä koskee myös matkailua. Pääjehulla on joku softa ja jos et ota samaa et pääse mukaan meidän jengiin. Mitä jos halutaan erottua, tehdä omanlaista, miten silloin voi mennä porukan mukana? Pitääkö erilaiset ideat eristää, tehdään kaikki samaa ylhäältä annettua agendaa, kun Ne tietää asiat paremmin?
  4. 1 point
    VeskuK

    Mikset tehnyt sitä aikaisemmin?

    Luin kirjasta tai kuuntelin jostain ajatuksen, että mikään ei ole idioottimaisempaa kuin kysyä kaverilta, joka keksii jotain, kertoo jotain, tekee jotain, MIKSI ET TEHNYT SITÄ AIKAISEMMIN? Tajusin eilen mikä on vielä pahempaa, se että tekee sen itselleen. Samalla tuo toimii aivan uskomattoman hyvänä syynä olla aloittamatta mitään uutta, kyseenalaistamatta nykyistä tekemistään, oppimasta uutta. Kun menee samaa vanhaa rataa, ei tee uusia virheitä ja ennen kaikkea ei joudu vastaamaan itselleen kysymykseen “Miksi olet ollut idiootti näin kauan?” Ja mikä lääkkeeksi? Ainakin itsellä asian tiedostaminen on riittänyt siihen, että tapani toimia on muuttunut. Vähän kerrallaan, pienin polkaisuin, mutta yht’äkkiä huomaakin olevansa ihan eri paikassa henkisesti ja myös yhteisössä.
  5. 1 point
    Kuusamoon kotiutuminen oli varsin rankka kokemus, avoimesta, vähän hällä väliä tyylisestä Kiwi-kulttuurista keskelle epäluuloisia murjottavia kuusamolaisia. Töitä ei ollut ja Kuusamossa vaikea päästä edes hanttihommiin, jos ei tunne ketään. Lopulta päädyin vaimon avustuksella Metsähallitukselle huoltomieheksi Kiutakönkäälle. Rakennettiin tulipaikkaa ja muuta mukavaa. Kovasti oli erimielisyyttä sorastuksen suhteen työtovereiden kanssa Seuraavaksi pieni tutustuminen Haapaveteen ja tehdashommiin, ei ollut kyllä mun juttu eli otin loparit ja maitojunalla Kuusamoon. Kympin tunti sekatyömiehenä Veikko Kallungille. Raivaussahalla metsää nurin, kattoa maalattiin ja vaikka mitä. Todella antoisa tuttavuus tämä Veikko! Häneltä löytyi elämänviisautta vaikka muille jakaa. Veikko oli Kuusamon matkailun pioneerejä, käynyt töissä Ruotsissa Kimmo Elomaan hommissa ja vaikka mitä muuta. Seuraavaksi nielin katkeraa kalkkia, kun minua ei valittu Hossan puistoa perustettaessa fillarireittejä suunnittelemaan. Ehkä ei ollut hyvä kritisoida työhaastattelussa sorastuksia tai Iivaaran uusia mielestäni umpisurkeita reittilinjauksia. Toisaalta, hyvä että olin rehellinen, en tiedä miten olisin sorastushommista selvinnyt järjissäni. Ja Taneli Kaakinen hoisi tuon homman hienosti! Onneksi vaimo taas suhteillaan pelasti tilanteen - juuri kun maailma näytti todella mustalta pääsin tekemään Naturpolikseen kesämatkailun reitistöselvitystä. Tässä oli myös ensi kosketus hankemaailmaan, samoja asioita mitä raportoin oli nostettu esille jo 90-luvun lopussa edellisessä vastaavassa hankkeessa. Mitään ei oltu tehty, vain mappeja ja raportteja. Selvittely onnistui kuitenkin niin hyvin, että pääsin Slow Adventure-hankkeeseen pyörämatkailuasiantuntijaksi. Tahkosin ison määrän tuoteaihioita ja yritin muutenkin olla hyödyksi. Aiemmissa hankkeissa tuli pyörittyä myös Taivalkoskella ja seuraava ura urkenikin siellä Liikuntasuunnittelijana, kiitos Petri Voutilaiselle. Työnä oli selvitellä Taivalkosken mtb-reitit ja tehdä niille kehityssuunnitelma. Jälki.fi:ssä ja tälläkin foorumilla löytyy tarinaa tuosta rupeamasta. Taivalkosken aika oli käänteentekevää omassa ajattelussa, pitkät työmatkat menivät rattoisasti Jordan Petersonin luentojen ja puheiden parissa. Teinistä asti elämää hallinnut nihilismi alkoi helpottamaan. Tässä auttoi myös FAM-matka mihin tein Taivalkosken osuuden, tapasin siellä pari erikoista hippiä Hollannista, Marco Rinkin ja Rick Koekoekin: Tästä tulee liian pitkä, jatketaan seuraavassa osassa, kiitos kun luit! Vesku
  6. 1 point
    Elämän aloitus nollasta, sunnuntaina heti kirkkoon eli Mountain Bike Otagon kanssa rakentamaan Nicols Creekin mtb-reittiä. Ensimmäisellä kirkkoreissulla ei ollut muita kuin kerhon presidentti ja puuhamies Hamish Seaton paikalla. Kuokat käteen ja kuokkimaan savista vuoren seinää sademetsämäisessä olosuhteessa. Kuokkimista riitti viideksi vuodeksi ja hommia paiskottiin satoja tunteja. Hämis hommasi minut moneen mielenkiintoiseen paikkaa, käytiin Australiassa mtb-MM-kisoissa Kiwi-teamin huoltojoukoissa vaikka sillä reissulla kovempi juttu oli kyllä päästä Pump Tarck 2009 yleisöön. Kiersimme myös kaveriporukalla eteläsaaren hienoimmat mtb-reitit (sillä reissulla oli velikin mukana), pyöräsuunnistamaankin joutui ensimmäistä kertaa elämässä. Hämiksen reittientekoharrastus muuttui työksi, kun hän alkoi vetämään eteläsaaren kattavaa pyöräreittiverkostohanketta. Lamppu syttyi ja kysyin jo varovasti itseltäni miksen minäkin voisi saada elantoa pyöräilyn parista? Kiweillä ei ole jokamiehenoikeuksia. Siellä tajusin miten kova juttu se on. Reitit siellä pääosin rakennettuja ja lyhyitä. Ei luonnon muovaamia polkuverkostoja. Ei mahdollisuutta eksyä. Ajatus siitä, että jonkun muun pitäisi myydä Suomea maastopyöräparatiisina syttyi. Työttömänä aluksi kiweissä, oli mielenkiintoista huomata miten paljon ihmisen työ määrittää paikkaasi yhteisössä. Sosiaalisissa kanssakäymisissä aina kysytään ensin, mitä teet työksesi ja jos vastaat että olet pölynimurinkuljettaja, se vie uskottavuuden kaikelta muulta mitä yrität höpöttää. Isoin juttu Kiweissä oli kuitenkin paikallisen yliopiston radioaseman “podcast”-lähetykset, Scott Adamsin kirja Dilbert Future, Malcolm Gladwellin tuotanto, ne muuttivat perin pohjin käsitystäni elämästä ja mitä täällä voi tehdä sen aikana. Mielenkiintoista Uudessa-Seelannissa oli myös huomata se miten hyvin maa oli markkinoinut itseään jonkinlaisena luonnon paratiisina. Oli aikamoinen järkytys huomata, että lähes kaikki alkuperäinen luonto oli tuhottu, mainoskuvien järvi olikin oikeasti vanha louhos, kalareissuilla jokien huono vedenlaatu aiheutti ihottumaa, tulokaslajeja torjuttiin tiputtamalla myrkkyä helikopterista metsiin jne. Tuli petetty olo. Arvostus Suomen luontoa ja ihmisten suhtautumista sitä kohtaan koki loikkauksen ylöspäin. Mutta pakko sanoa, että olihan Kiweissä maisemat kohillaan: Seuraavassa jaksossa paluumuutto Suomeen ja Kuusamoon! Kiitos kun luit, Vesku
  7. 0 points
    VeskuK

    Nyt voit tehdä olennaista

    Nyt tehdään, ei saa jäädä miettimään mitä ei voi tehdä, tehdään se mitä voidaan. Jokainen. Kyllä me päästään vielä pyöräilemään, elämä jatkuu sisältäen kaiken tähän mennessä koetun. Ei ole paluuta entiseen, ei ole normaalia, on vain tämä hetki. Kriisissä epäolennainen palaa pois. Pyöräilyssä se tarkoittaa turhan infran rakentamista, akkupyöräilyä, somepyöräilyä, kaikkea turhamaisuutta. Palataan juurille ja nautitaan pyöräilyn ilosta ilman hypeä, voi ajaa ilman Stravaa, päivittelyä, mielenpahoittamista ja sen jakamista. Vielä me päästään kimppalenkeillekin, nautitaan niistä sitten varmasti aivan erilaille tämän koettelemuksen myötä.
This leaderboard is set to Helsinki/GMT+03:00
  • Newsletter

    Want to keep up to date with all our latest news and information?
    Sign Up
×
×
  • Create New...

Important Information

Accept Terms of Use and Privacy Policy.