Raparperipaistosnyytit jälkkäriksi. 

Kustavin Salessa tuli vastaan tollasia ohueksi leikattuja kaslersiivuja ja tuli sitten ostettu 1/2 kg paketti. Siivuja oli paketissa 9-10 kpl.
Ensikokemuksen perusteella puhuisin melkeinpä pekonin tappajasta  

Ehdottomasti ensikokemuksen myötä tämä jatkoon!

Tuli nyt siten kokeiltua, eikä oikein tiennyt mitä niille tehdä. Päädyin sitten tekemään lämpimiä voileipiä, mutta kun ei ollutkaan paahto tms. vaaleaa niin nuita ruisviipaleita sitten.

Lihat öljyttiin ja makusteltiin pulverisekoituksella ja paisteltiin paellapannun pohjalla, joka onkin tarkoitukseen käytännöllisyydellään aivan lyömätön. Toki muun kuin kaasutulien päällä jää silloin uupumaan se puutulien aromi uupumaan, joka voi olla merkittäväkin. Mutta muutoinhan näitä voisi paahdella halsterilla vaikka notskitulilla ja saada se aromi sinne, mutta kuten mainittu ensitutustuminen kyseessä.

Pikaisen paistelun jälkeen nosteltiin leivänpaahtimesta vedettyjen voideltujen ruisviipaleiden päälle, ynnä salaattia, tomaattia ja juustoraastetta päälle ja toinen viipale kanneksi ja takaisin grillin yläritsille hetkiseksi vielä kuumottumaan.

Ensihaukku ei ollut hyvä, mutta sinappi ja ketsuppi korjasivat asian ja tuli herkkua 

Nyt laittaisin sinne väliin Liiterin pitkulaisen suolakurkun ja salladin lehden sijaan Kiinankaalin lehden.

Lihasiivu itsessään toimi hyvin tuossa pannun pohjalla, ei mennyt kuprulle kuten vaikkapa naudan paistista leikattu vastaava ohut siivu.

Uskoisin tästä tuotteesta tulevan monipuolinen ja kätevä, jahka käyttö opitaan. Leivän saa paahdetuksi grillissä samalla, nyt käytettiin leivänpaahdinta alkutuotannossa kun tuote oli uusi ja outo.

Nopea paisto halkotulilla halsterissa alko kiinnostaa kovin  

Tässä tämä vielä avattuna ja Heinz ketsupilla ja Liiterin Herttua vahvalla sinapilla ryyditettynä, jonka voi tehdä myös ennen viemistä grillin ylisille jälkilämpöön tekeytymään.

 

Muokattu: 22. Kesäkuuta, 20241 vuosi, käyttäjä: Jopotuinen

Väsäsin kiusauksen tapaisen juhannuksen savukalan lopusta.  Grilli kypsentää. 

Pari päivää sitten tuli savustettua perattuja silakoita. Perinteisestihän nuo savustetaan siivoanattomina, mutta nyt kun oli perattua tarjolla, niin niitä sitten. Ennen operaatiota liottelin 10% suolaliemessä muutaman tunnin.

Savustuksen jälkeen käärin ne paperiin ja pariksi päiväksi jäkaapiin tekeytymään.

Tänään mutustelitiin näitä vajaa kilonen paketti ja jösses, että olivat hyviä. Liha oli tosi kiinteätä, savu ja suola tekeytyneet tasaisesti. Syödessä jäi vain selkäruoto, kyljen karvat olivat niin heppoiset, että menivät syödessä kylkipalojen matkassa huomaamatta.

Seuraava satsi jo odottelee pakastimessa tulille pääsyä

Kaupan savusilakoista en välitä, ovat pehmentyneitä ja isokokkosia ja luisevia. Nämä pienemmät ovat sitä parhautta, mutta menevät yleensä rehuksi   Myös tuo kaupan n. 10€/kg ihmetyttää, aikas kallista. Reiman tuore silakka oli 5€/ämpäri(!)

Vaan nytpä tuli vahingossa tehtyä jotain oikeinkin hyvää.

Kävi nimittäin niin, että savustelin tuossa kaslerin kappaleen, mutta en ollut tyytyväinen lopputulokseen.
Vuoleskelin sitten ylijäämän lastuiksi ja heittelin pannuun ja perään grillimaustetta ja lopuksi vielä liraus soijakastiketta.

Jösses, että tuli pekonin makusta hyvää ja mureeta. Mahtaisikohan kastikelihasta, siitä sian sivusta suoraan pannussa paistamalla yhtä hyvää, vai tarttisko kierrättää ensin savupurkin kautta?

Siinä meni sitten  broilerin koivet savustukseen, saas nähä mitä tuostakin nyt sitten tulee.

Laitoin tuonne tuon lihalämpömittarinkin, tässä kun on tuo uunin lämpötilan näyttökin. Pääsen testailemaan tuota DIY jänniteregulaattoria, tarkoitus hallita sillä max lämpöjä slow cooking prosessissa. Tilasin komponentit kiinasta ja elektroniikalle tuli hintaa 2,5 €. Kojerasia ja kaapelit maksoivat rutkasti enemmän.
Tiedä sitten mitä toi hakkuri tekee tuolle sähkövastukselle, lyheneekö sen elinkaari paljonkin, enimmäkseen tuo on kuitenkin täydellä teholla ja purkin max lämmöt n. 150 asteen tuntumassa, ulkolämmöt saattavat jonkin verran tuohon vaikuttaa.

Lihamittarina on Motonetistä joskus poimittu, aika rimpula, mutta toimii kumminkin.
Näytön oikeassa yläkulmassa uunin lämpötilan näyttö. ON/OFF nappi on hassu, se vaikuttaa ainoastaan tuon Handle temp liittyvään hälytykseen. Eli se alkaa piippailemaan varotuksia jostain 45 asteen lämpötilasta lähtien harvakseltaan ja lämpöjen edelleen noustessa piippaa sitten jatkuvasti, että Varo, nyt polttaa!  
Tuolle hälytykselle ei ole muutettavia asetuksia, vaan hälyrajat ovat kiinteät.

Sisälämmön target asettuvat UP/DOWN napeista ihan sujuvasti

Edit: Puolessa tunnissa nosti sisälämmön 80 asteeseen, mutta luinen koipi on vähän hankala mitattavaksi, eikä lukema kerro koko totuutta. Uuni taisi olla 139 astetta vesisateessa. Pudotin tehon lähes puoleen ja hautukoot siellä nyt vielä tovin, kypsyys saa olla nyhtölaatua.

 

Muokattu: 30. Kesäkuuta, 20241 vuosi, käyttäjä: Jopotuinen

Tokmannista tarttui 30 ltr pussukka grillihiiliä, onkohan nuista kellään kokemusta, tuliko tehtyä epäonnistunut hankinta?
Edellisen kerran ostin samasta putiikista 2,5 kg pussin ja se oli silkkaa silppua sisältään.
Itse olen näiden hiilitulien kanssa vasta-alkaja, jollei lasketa varhaisnuoruuden aikaisia Lucifer grillejä, mutta tähänastiset kokemukset ovat olleet erittäin kannustavia ja piippusytyttimen kanssa käyttö vaivatonta.
Vaikkakin tänään erehdyin kuolaamaan Mustang 6x + 2x kaasukrematoriota. Kussakin polttimessa lisäksi isot 2-rviset reiät  

Tuossa grillissä oli rosteriset ehkä luokkaa D8 mm ritilät. Miten rosteriritilä toimittavat grillissä?
Meri-ilmastossa valurautakomponentit ei tahdo menestyä. Kotona partsilla pikkuWeber ja siinä posliiniemaloitu valurautaritilä, eikä niistä moitteensijaa.
Rosterin lämmönjohtavuus omaa luokkaansa ja sillä utelen käytettävyyttä.

Muokattu: 19. Heinäkuuta, 20241 vuosi, käyttäjä: Jopotuinen

^ On kokemuksia. Ihan kelpo hiiliä nuo ovat, toki koko vaihtelee. Itse käytän nykyään briketti/hiili yhdistelmää tai pelkkiä brikettejä. Jos hyviä hiiliä havittelet marabu on oiva puulaji moiseen. Kaasusta luovuin ainakin toistaiseksi, kun rekkalo siirtyi metallinkierrätykseen varaosien puutteessa. Weberin 310 GBS kyllä kiehtoisi... 

Muokattu: 19. Heinäkuuta, 20241 vuosi, käyttäjä: Köfte

Juuri valmistin grillissä perinteistä uuniapetta. Talvella ei vissiinkään saa riittävästi moisia... Valkosipuliperunoita ja "gourmet"-uunimakkaraa, eli deli jägarfalukorv raaka-aineena. Makkurin höysti italialainen kastikepohja (Mutti) ja -30% Valion mustaleima.

Mä joudun tänään turvautumaan 4,90 kertakäyttöhiiligrilliin kun olen Sappeella alamäkireissussa. Parit makkarat ja kebakot tarkoitus lämmitellä. 

Kotona grillailen jo yli 10 vuotta vanhalla Weberin 3 polttimon kaasugrillillä. Ollut takapihalla kesät talvet ja hyvin kukkuu. 

Vaimon lapsuudenkodin ikivanhan pallogrillin jouduin viime kesänä heittämään pois. Täytyis ehkä hakea sinne reissuun mennessämme uusi halpispallo tilalle. Kerran vuodessa kun grillaa niin se on ihan sama mikä se on. 

6 minuuttia sitten, Densen kirjoitti:

Kotona grillailen jo yli 10 vuotta vanhalla Weberin 3 polttimon kaasugrillillä. Ollut takapihalla kesät talvet ja hyvin kukkuu.

Weberin 57cm pallo täällä ahkerassa käytössä, välillä kaipailee "nopeampaa" vaihtoehtoa. Merkki ei enää taida vaihtua.

Tästä kesästä tuli grillauskelpoinen sittenkin. Itellä jäi oikeastaan siinä vaiheessa grillaus, kun aina on maastopalovaroitus. Ei tuo vissiin grillejä tai ainakaan kaikkia grillejä koske, mutta ei viitsi jotenkin sytyttää, kun en ole taitava tulenkäsittelijä. 

On 6/21/2024 at 7:01 PM, Köfte said:

Juustojakin voi käsitellä grillin kautta. Metsuri punahomis dipattavaan moodiin lämmitettynä oli aika menestys. 

Kokeile pari kiekkoa provolonea, siinä priimaluokan grillijuustoherkku. Grillaaminen on hieman haastavaa miljoonasta asiasta riippuen mutta onnistuessaan jumalaista.

20.7.2024 klo 20.16, Densen kirjoitti:

Mä joudun tänään turvautumaan 4,90 kertakäyttöhiiligrilliin kun olen Sappeella alamäkireissussa. Parit makkarat ja kebakot tarkoitus lämmitellä. 

Kotona grillailen jo yli 10 vuotta vanhalla Weberin 3 polttimon kaasugrillillä. Ollut takapihalla kesät talvet ja hyvin kukkuu. 

Vaimon lapsuudenkodin ikivanhan pallogrillin jouduin viime kesänä heittämään pois. Täytyis ehkä hakea sinne reissuun mennessämme uusi halpispallo tilalle. Kerran vuodessa kun grillaa niin se on ihan sama mikä se on. 

Tää kertisgrilli ei muuten toiminut ollenkaan. Ensin se ritilän alla, hiilien päällä ollut vahapaperi vain humahti pois mutta hiilet eivät syttyneet. Sitten kaadoin korkillisen sinolia sekaan ja sytytin. Hetken paloi sinoli mutta hiilet syttyi vain yhdestä nurkasta. Vielä yritin murustella yhden sytytyspalan ritilän väleistä hiilien sekaan ja sytyttää mutta aika heikko oli tulos. En tajua. Ikinä ei ole käynyt noin. Mikähän niissä hiilissä oli vikana.

Lopulta menin leirintäalueen Kotaan tekemään oikeat tulet. Hetken kesti siis saada makkarat hiillokselle...

Tänään, kuten eilenkin,  tuli gillailtua broilerin paistileikkeitä jotka omaan makuun on kyseisen linnun paras kohta grilliin, kakkosena tulee luinen rintaleike, mutta on vähän huonosti tarjolla kaupan hyllyillä. Rintalasta antaa hiukan suojaa kuivumiselta grillissä

Lihat öljyttiin ja makusteltiin jollain grillipulverilla ja ripauksella sormisuolaa. Grillauksen loppuvaiheessa vielä ripaus soijakastiketta sudin kanssa pintaan.

Liiterin kanan reisilihakset paistuivat Liiterin rosterikipoissa joka antaa suojaa sopivasti liekitykseltä kaasugrillissä, kipon pohja-aukkojen salliessa kuitenkin vähän sitö liekitystäkin. Mitä enemmän nuita kippoja olen käyttänyt, sitä enemmän niihin tykästynyt. Pienemmätkin tavarat pysyy hyvin nipussa lähtemättä ajelehtimaan  ritilöillä, tai pyrkimään ritilän rakoihin ja kärähtämään lopulta.  Grilliperunat ja porkkanat sujuu nuissa aivan loistavasti.

Näillä paistikkeilla varsin pitkä paistoaika maltillisella lämmöllä, samaa luokkaa perunapadan kanssa kylmänä valurautalevyltä startattaessa. Grillin säätimet siis minimissä alkukumenuksen jälkeen ja täysille vasta lopussa pottujen valmistuessa, jotta kunnon rapea pinta ja himpun verran hiili-karsinogeeniä tekemään siitä aidosti grillattua. Perunat joutavat odottelemaan tovin, jotka itseasiassa vain paranevat saadessaan rauhoittua ja hieman jäähtyä.

Pöydässä rapeapintaisen ja  nyhtölaatuisen mehevän linnun pintaan vielä Piripiri soosia ja jestas, että maistui