No mä syön magnesiumia ( ummetusta EI SAA tulla! enkä ala selittään miksi) ja D-vitamiinia kun sain purkin joululahjaksi niin aina kun muistan niin otan. Verenpainelääkkeen puolikas, tosin nyt on ollu ihan turha mitata paineita kun pe-la kuumetta 39, nyt tuntuu vähän paremmalta, mutta huomenakin kaupassa autolla, tunnin kävely ei ole järkevä ratkaisu.
Kylkikipuun on pitäny ottaa särkylääkettä. Yleensä otan särkylääkkeen vain päänsärkyyn, jos kaadun (tai siis kaaduin) liukkaalla polvelle, niin semmoiseen ei tarvita kipulääkettä, mieluummin kylmägeelipussia.
 
Omasta mielestäni syön monipuolisesti, paitsi että käytän voita. Mutta mun kaikki annokset on niin pieniä että tuskin haittaa. Vihanneksia menee aina, mutta "sattuneesta syystä" ei ole enää seitsemänlaatuista sorttia vaan perus ( jääsalaatti, tomaatti, kurkku )ja joku yksi muu lisuke. Myös aamupalla kurkkua, tomaattia ja leipä tai puuro. Pääosin kalaa mutta nyt on alkanu hivenen tökkiä niin olen syöny myös uunimakkaraa ja maksapihvejä. Perunaa ja porkkanaa uuniin.
Nyt kun olin liian kipee tekeen mitään salaatteja niin söin kasviskeittoa ja munkin. Aamupalat meni harakoille...

Keissi Gene Hackman & vaimo. Se, että puolisot lähtevät lyhyin väliajoin, ei ole aivan tavatonta.

Tuplaperunkirjoituksia tarjolla (osunut itsellekin).

Ei kertakaikkiaan, en eilen tehnyt muuta kun kävin autolla kaupassa, jaa joo imuroin.
Nyt on polvi kipeempi kuin ikinä, kipu tulee koko kehon läpi ja syke tuntuu tuossa kaulassa ja koko ihminen vapisee. Ei pysty tekeen ( siis lukea, nahkiaiskuvia ruodin..) mitään, ei pysty keskittymään.
Piti mennä seurakunnan tilaisuuteen mutta en pysty. Vien roskat ja auton päälle filtin, siinä on jo urheilua yhdelle päivälle.
Linturuokinnalla on ainakin talipalloja, sinne asti ei nyt pysty. Antakee anteeksi linnut!

 

Suomalainen menee lääkäriin vasta todellisessa hädässä ?

^ kuten sanonu noin 100 kertaa, viikon päästä on lääkäriaika. Senkin sain kun tilasin tammikuun lopulla.
Ja siis kun mitään ei ole "sattunut" viime torstaina 6.3. kävelin normaalisti kauppaan ja Elokololle ja normaalit iltapäivätoimet ( ruoka, muuta tekemistä), perjantaina kun heräsin, infernaalinen polvikipu oikea polvi.
Sitten oli se järkyttävä työkkärikäynti, en pystyny syömään kun vähän, lauantaikin ( Maretarium) meni matkustaessa ( lihistä oli eväänä, ja käynti oli yksi mun elämän hienoimmista kokemuksista) mutta tulin kotia niin myöhään ja väsy, että söin vaan kylmää makkaraa ja pari pientä donitsia.
Että ei ole painonhallintaprojekti edenny. Nytkin on niin kipee että ehkä keittoa jaksaa laittaa.

Koko vuosi jää pyöräilemättä. Ei näillä kivuilla, ja rimpulajaloilla mitään pyöräilyä uskalla. Eikä jaksa.

35 minuuttia sitten, tempokisu kirjoitti:

^ kuten sanonu noin 100 kertaa, viikon päästä on lääkäriaika. Senkin sain kun tilasin tammikuun lopulla.

Etkös mennyt sinne kinuamaan lisää sairauslomaa etkä valittamaan eri kipuja kropassa siellä sun täällä? Vai onko se sama asia? Yleensä lääkäriin mennään jos on kipee niinku heti, ei kahden kuukauden viiveellä. Tai ainakin itte teen niin. Toki joskus joutuu odottaa jopa toista viikkoa että saa jollekin erikoislääkärille ajan mutta yleensä löytyy kyllä päivän parin viiveellä, riippuu vähän erikoisalasta että kuinka "erikoinen" ala on. Normilääkärille pääsee aina niin nopeasti kuin vain jaksaa lähteä ajelee sinne lekuriin.

Muokattu: 11. Maaliskuuta, 20251 vuosi, käyttäjä: VesaP

Ei ole kuulemmapäivystysasia. Soitin, sinne pitää soittaa ensin.
B-todistus on se ensisijainen asia ( mene nyt tämmöisenä töitä hakeen, kukaan rampaa 60-vuotiasta akkaa...)
lisäksi pyydän vuoden reseptit migreeninesto- ja verenpainelääkkeestä. Yleensä siellä ei hoideta kun yksi asia, mutta lääkäri varmaan huomaa itekin missä kunnossa olen.
Ja koska ihminen on psykofyysinen kokonaisuus, sanoisin että olen ihan järkyttävän masentunu. Se työkkäri/sossu oli ihan käsittämätöntä pskaa.

Mutta kuten Minna Canth aikoinaan totesi, näennäien epäonnistuminen ( tai muu harmi) voikin kääntyä onneksi.
On nimittäin harmittanu kun olen aamulla lähteny pyöräileen, ja olisi paras lintutarkkailu/kuvausaika. No nythän mä pääsen jo aamusta rannalle, tai muualle lintupaikalle autolla ja lintukävelythän on hitaita niin kyllä ne nyt menee.
Nukkekuvaprojekteja olisi, mutta se paikka jossa niitä voisi nyt ottaa, mun pitäisi olla polvillaan ja joten pitää odottaa huhti-toukokuuhun kun aurinko paistaa rantakivelle ( vakiopaikka sekin, mutta helpompi ) Osan kuvaan sitten Turun saaristossa vakiopaikallani ( että en ole nyt minnekään itsetuhoisesti menossa) Katsoo sitten pystyykö meneen kututalkoisiin, meen jos paikka on alle 60km etäisyydellä ja teen jotain kepeempää hommaa ja oon ruokailuun asti.
Pyöräily ei pääse haittaamaan tärkeempiä harrastuksia 🙂 mutta tarvii todeta, että ajellessani Kotkasta kotia niin siinä 450km kohdalla ( josta meni mun pitkälenkkireittini)  nauratti että mä joskus ajelin tämmöistä matkaa pyörällä 🤪

Totuus on kumminkin se että olen sen työkkäri/sossun syytösten takia ihan rikki. Äitee ei enää jaksa kuunnella kun käyn läpi, ja joka ulkoilukerralla puhun tätä itekseni ( onneksi se ei nykypäivänä näytä mitenkään erikoiselta...) ja vaikka kirjoitin paperille niin ei hellitä mielestä.
En pysty keskittymään ( tuossa olisi 3 luontolehteä...) tai muutenkaan tekeen mitään vaikka tekemisiä olisi. Onneksi on uni maittanu, ruoka ei joka päivä.

Kun tähän lisää kylkivamman ja polvikivun, niin aika synkkä on mieli.
Maretariumin nahkiaiset pelasti kyllä todella paljon ~ ~ ~

Kaveri/ex-työkaveri oli siirtynyt ajasta iäisyyteen. Puskaraadio siitä tänään tiedotti.

Karvan päälle 50v ukkeli, elämänhallintaan ja terveysongelmiin liittyviin ongelmiin sortui. Valitettavasti lääkitsi ongelmiaan liiallisesti kuningas alkoholilla. Terveys pätki ensin, sitten meni työkyky ja lopulta elämässä ei ollut oikein muuta kuin juopottelu. 

Mä olen havainnoinnut sivusta, että kunnon hapot kestää yllättävän pitkään. Mittariin voi tulla 70. Lopulta päästötodistuksessa lukee akuutti munuaistulehdus ja rabtomyolyysi (lihassolut huuhtoutuvat vereen - ei niin harvinaista näissä piireissä).

Muokattu: 15. Maaliskuuta, 20251 vuosi, käyttäjä: alpensau

1 tunti sitten, alpensau kirjoitti:

Mä olen havainnoinnut sivusta, että kunnon hapot kestää yllättävän pitkään. Mittariin voi tulla 70. Lopulta päästötodistuksessa lukee akuutti munuaistulehdus ja rabtomyolyysi (lihassolut huuhtoutuvat vereen - ei niin harvinaista näissä piireissä).

Olen "päässyt" seuraamaan useammankin titraajan menoa tässä vuosien varrella, jotkut tosiaan kestävät yllättävän pitkään ja jos sattuvat ryhdistäytymään niin elämä jatkuu. Sitten on parikin heppua joiden koneisto petti jo hyvinkin nuorina, molemmat ankaria dokaajia. 

Vaikkei itellä oo hinkuja alkon perään muutenkaan niin kyllä näiden joidenkin taistelijoiden edesottamuksia seuranneena pysyy pullot tiukasti kaupan hyllyssä. 

Toisaalla mainitut riesaa aiheuttaneet kantapäät alkavat palautua käyttökelpoisiksi. Onneksi kumpikin ratkeama oli kävelyä häiritsemättömällä alueella.

Jännityksellä odotan perjantain polvi-ortopedia. Onneksi on miespuolinen (sori) ja jos pitää magneettikuvaan mennä niin mennään. Terve polvi ja kävelykyky on kaiken rahan arvoista. Pyörät olen testamentannu kaverilleni.
Mutta "Legendan" arvonimellä menen tosi hyvillä mielin. Palataan perjantaina asiaan polven suhteen.

Tuossa ylempänä mainittu kaverin menehtyminen. Viikon päästä olisi siunaustilaisuus ja näin pitkäaikaisena kaverina/työkaverina valikoiduin sitten keskustelemaan papin kanssa tulevan puheen tiimoilta. 

Olin miettinyt voiko tilaisuudessa esittää vainajan niin kovasti rakastamaa heavy musiikkia, tätä olikin pohdittu papin mukaan jo sukulaistenkin toimesta. Mitään valtaisaa räimettä ei tule. Sen sijaan Manowar, Heart of Steel. Ei huanoo.