Olutmoottori

X2

Sain tunnustuksen. Aamun juhlatilaisuudessa mainittiin muutaman muun ohessa meikäläisenkin nimi, ei muuta kuin itsekseen viihtyvän työmuurahaisen epämukavuusalueelle juhlaväen eteen. Tuommoinen Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunnan 1. luokan mitali myönnetty setämiehelle.

Karsin takapihan kolme syreeniä, kuivat/dööd oksat pois. Frouvan työhuoneen ikkunat ovat juuri näiden kohdalla ja kuivista oksista tuli jo jupinaa.

Stallhagen hunaja lager sit tänään.

Siirtymät rantaan/rannasta tänään. 12km. Kumilautalla 4km Mustijoella, Nummisten uimarannalta Halkian koskelle. Ai että. Halkian koskella rantautumispaikka on ihan aunuksesta, jyrkkä heinittynyt mesta johon ei ole kumilautalla asiaa. Onneksi vastarannan kallioranta on sellainen että siitä pääsee, toki jumpalla. Jalkakaupasta ostetut kengänsuojat testattu nyt. Aivan loistavat jos et halua kastella kenkiä, nyt voi kahlata veteen ja myös nousta kumilautasta. Rantautuminen kalliolle sujui mahtavan pidon kanssa.

Kaksi joutsenparia suorittivat lentoonlähdön vedestä edestäni kun olin purjehtimassa kumilautalla. Erittäin vaikuttavaa.

Ei oo meidänkään ranchilla siilejä näkynyt kuin yhden kerran, 20v aikana. Eikä oikein muutenkaan lähiseudulla. Mutta, pikkuhiljaa elikot rupeavat palaamaan kun koirat harvenivat ja tuo viimeinen mohikaani ei enää paljoa yksin pihalla viihdy. Josko siilitkin, tervetuloa. ☺️

Koska miehen elämä on yhtä vaikeiden, ja tärkeiden, valintojen tekoa pitäisi päättää sipaiseeko Takatalon kylmäsavun vai Stallhagen hunaja lagerin. 🤔 Edit: kylmäsavu

Vaihdatin luuriin akun. Hyvin toimiva One+ niin ei ruveta vaihtamaan koko laitetta väsyneen akun vuoksi.

Tämmöinenhän kävi taannoin Lontoossa. https://fi.wikipedia.org/wiki/Grenfell_Towerin_tulipalo Olin tuolloin saarella töissä, melkomoinen polemiikki palosta, syystäkin. Aivan liikaa uhreja.

Onnistuin kaivamaan tiukkaan kiilautuneen hiekanjyvän pois luurin latauspistokkeesta, rikkomatta luuria. Ei lähtenyt puhaltelemalla vaan piti oikein jäykästä ohuesta rautalangasta tehdyllä koukulla koukkia. Vajaan tunnin sai tähänkin hukattua, työaikaa.

Ranetus on ratkaisu kaikkeen.

Putsasin räystäskourut. Pitkällä varrella johon ranetettu vanha tiskiharja, huuhtelu myöskin pitkävartisella kastelusuuttimella. Ei tarvi kiipeillä.

28km iltalenkki kuten jo uhosin. Neitin auton palautus ja sieltä Nissellä himaan vähän kiertoteitä.

Pitkäkattoiseen kilometritehtaaseen ruiskutuspumpun hihna ja rullat vaihtaen, samalla kaikki 5kpl hehkutulppia kun neiti 20v valitteli että kylmemmillä keleillä vähän vastusteli käynnistystä. Pari hehkua ihan nokisia joten tuskin ovat juurikaan hehkuneet muualta kuin ihan päästä, kaksi oli kauniin harmaita ja yksi vähän siltä väliltä. Kunhan ehdin niin pitää ajaa akusta noi ja katsoa ovatko dööd. Mielenkiinnosta, tämmösiä ei säilötä. Oliskohan seuraava pikkuhihnan vaihto ~730tkm kohdalla sitten, jos kulkuri vaan jaksaa juosta. Jakohihna olis kyllä viim 700tkm kohdalla due, voi olla että siinä pitäis perehtyä vähän tuon öljyvuotoihinkin... vähän joka paikasta hikoaa vaikka melkein uusi auto. Seuraavaksi auton vienti neitille ja sieltä fillarilla takas niin tulee pikku iltalenkki samalla kun on kaunis ilma. Jäkestä Mänyyn, zuppp vaan.

Vetelin talouden luottokilometritehtaan painepesurilla huomista huoltoremonttia ajatellen, muutenhan tuo ei pesua kaipaa mutta neiti 20v toi sen tänään tänne ja sadepäivänä hiekkatiellä ajo kuorruttaa kotterot hyväksi.

Kasasin frouvalle ostamani puutarhakärryn, eli semmoinen matala nelipyöräinen häkkikärry. Täytyy sanoa että tommonen akkuräikkä on aika nätti peli pistellä pultteja kiinni.

Ompa huono selain. 🤪

On ne pääskyt täälläkin. 😍

Frouva toi kyläreissulta munkkeja, ne ovat peräisin Kasvihuoneilmiöstä. Jumaleisson yksi munkki painaa 440g!! Huomenna joku sika mässäilee, näin yötä vasten ei pysty.

Polkupyörä retkeily day 2. Evo – Mäntsälä. Kohtuullisen hyvin nukutun yön jälkeen oli mukava heräillä lintujen lauluun. Ihan täysillä ei saanut nukuttua kun mahallaan/kyljellään nukkuja ei pääse riippumatossa optimiasentoon. Yöllä sateli vähän vettäkin mutta se tuntui hyvinkin rauhoittavalta sadesuojaa vasten. Kömmin vielä about tunniksi takaisin riipparin ja makuupussin syleilyyn koomailemaan ennen kuin nohevoiduin kahvin keittoon. Ai että, makoilet kaikessa rauhassa silmät viiruina ilman kiirettä mihinkään. Majoitus toimi odotuksia paremmin. Alun säädön jälkeen riipparille löytyi oikea kireys, tokihan siinä kävi illalla ensin niin että riippari oli liian kireällä ja kupsahdin siitä nurin jolloin hyönteisverkkoon tuli pieni repeämä. Vähän hankala amatöörille tommonen kiinteällä verkolla oleva riippari kun siihen ei pääse asettumaan ”yli astumalla” vaan on mentävä vain toiselta puolelta aukeavasta verkosta persus edellä. No, harjoitus tekee mestarin, sanotaan. Siinä se kuitenkin vielä aamulla oli, ei pudonnut tai ratkennut mistään. Sadesuoja on tässä jo löysä kun ravistelin siitä enimpiä vesipisaroita pois. Pyörä yöpyi tuossa vaan puuta vasten, kuivapussi penkin päällä. Oli muuten matkassa pari sellaista helposti avattavaa/suljettavaa nippusidettä, tämmöisellä on kiva hirttää pikkaisen jarrua päälle kun muutenhan tuo halusi rullailla hyvinkin helposti tauoilla ja pyrkiä nurin. Tuossa mättäällä se ei toki rullannut mihinkään mutta kovalla alustalla näin painavalla kuormalla laite oli suorastaan rasittavan herkkä lähtemään johonkin suuntaan. Älkää kysykö, en tykkää laittaa pyörä maahan kyljelleen. [IMG] Aamupala kaikessa rauhassa kahvin kanssa huiviin ja kova miettiminen mihin sitä suuntaisi. Sääherra teki lopulta päätöksen puolestani, luvattu ukkonen roimien sadekuurojen kanssa vyöryi päälle. Olin onneksi ehtinyt pakata kamppeet ennen ensimmäistä sadetta. Sää näytti aikas harmaalta ja vähän joka suuntaan oli ennustettu epävakaista joten päätin jättää toisen yön väliin ja lähteä ajelemaan himaan. Optiona ehkä jäädä johonkin matkalle vielä. Ei ollut kylmä joten sade ei pahasti harmittanut mutta mahdollinen yöpyminen sateessa ei tuntunut houkuttelevalta, kastunut makuupussi varsinkin tuntui ajatuksena vastenmieliseltä. Totesin siinä aamutoimien kestäessä ja juomapulloja täytellessä että varattu neljä litraa vettä + se ostettu ja jo juotu litra oli käytännössä siinä. Evolla on prosyyrien mukaan juomakelpoista kaivovettä saatavilla joten ei muuta kuin sinne, tajusin ihmeekseni laittaa goret päälle. Tämä ei mennyt hukkaan kun sain niskaan oikein kunnon sadekuuron heti kun poistuin laavulta, en ehtinyt ajaa kuin pari sataa metriä max, tavoistani poiketen käännyin takaisin ja istuksin laavulla sen 10min lisää niin pahin ryöppy meni ohi. Pumppukaivo löytyi ja sain täytettyä vesivarannot, hyvä, yksi huoli vähemmän. Ajelin hissukseen Evon alueen hiekkateitä ja siitä opiston läpi, suuntana Lammi. Sinne päästäkseni lähdin painelemaan tietä 53, mukava myötätuuli ja hiljainen liikenne siivitti menoa. Sankolan risteyksessä tielle 3191 joka vie suoraan Lammille. Olin sentäs onnistunut eksyttämään sateen, märkä tie mutta mikäs siinä kun on kokopeittävät lokarit. Lammilla määränpäänä mikäpä muukaan kuin ex Lammin grilli, nykyään Sir Smoke BBQ. Vanhat mukavat muistot tulivat heti mieleen kun kirkon vieressä nököttävä grilli ilmestyi näkökenttään, täällä tuli käytyä ahkerasti +20v sitten kun ajeltiin kaverin kanssa moottoripyörillä pitkin ja poikin. Harvakseltaan käynyt tässä välilläkin mutta edellisestä kerrasta taitaa olla siitäkin jo ~7v. Pyörä parkkiin ja vanhasta tottumuksesta luukulle kattelemaan mitäs healthy foodia tänään imuroidaan, lopputulos oli sitten sellainen että löysin itseni sisätiloista mättämässä savukassleria, pekoninakkeja ja tymäkkää muussia lautaselle aivan liikaa. Myyjälikka siitä mainitsi luukulla, mikset tulisi lounaspöytään kun moisia herkkuja on tarjolla? Niin miksen? Annos naamaan ja päälle kahvia, nyt on taas woimaa polkea. Käykää ihmeessä tuolla jos seudulla liikutte. Matka jatkui tietä 3191 lyhyesti, 12-tien ylityksen jälkeen jatkoin tietä 2951. 12-tie ylitys meni mukavasti alikulun kautta, tämähän on sopivana aikana varsin vilkasliikenteinen tie joten alikulku on hyvä juttu. Tämä 2951 on aika mäkinen tie, ainakin jo hieman väsähtäneelle kulkurille. Tietä on ajettu takavuosina moottoripyörällä niin monta kertaa että profiili on kohtuu hyvin muistissa, tässäkin hyppäsin suosiolla pisimmät nousut jalkojen päälle. Mielessä siinti kuitenkin Hietoisissa sijaitseva Mommilan kyläpuoti, niille jotka eivät tiedä, tämä on aikamatka kymmenien vuosien taakse. Suosittelen ehdottomasti käymään. Toukokuun alusta puoti/kahvila on auki. Vaikka kilometreissä mitaten Lammi – Hietoinen ei ole kummoinen rykäisy niin aika sopivaan aikaan tuli kahvitauko, kahvin lisäksi pullaa ja jätskiä, kyytipojaksi limpparia. [IMG] Siinä rauhaksiin kahvia särpiessä katselin vähän karttaa. Niin, tuo prkleen kumilautta on painanut mukana koko matkan eikä sillä ole tehty mitään. Tajusin että tuossahan on Mommilanjärvi ihan vieressä ja siitä laskee tiettävästi rauhaksiin virtaava Haminanjoki / Puujoki kohti Oittia jonne olen menossa… hmmm… Herkut naamaan ja pyörän selkään. Vajaan kahden km:n päässä on kartan mukaan uima-,veneranta, sinne. Mommilan pieni kirkkokin on siinä hoodeilla. [IMG] Ajoin rantaan ja hetken pohdittuani totesin ettei järvellä tuule paljoakaan ja ilma oli muutenkin suorastaan aurinkoinen joten ei se ota jos ei annakkaan. Kumilautan pystytykseen siis. Hetken siinä kuitenkin laskeskelin että kumilautalla etenee aikas hitaasti, Oittiin asti ei varmasti ehdi mutta Haminankylässä näkyi kartalla oikein soutustadion. Eiköhän siellä pääse rantautumaan. Tovin puuhastelun jälkeen lautta oli valmis, aika paljon enemmän painoa oli tällä kertaa mukana edelliseen hupailuun verrattuna kun kyydissä oli vain pyörä. Rohkeasti vaan vesille, hiekkarannalta on kohtuu vaivatonta lähteä mutta jalat siinä kastuivat kun vaihtoehtoja ei ole muuta kuin kävellä about nilkkoja myöten veteen ja siitä istua lauttaan. Aiwan, ne pärhenen kenkäsuojat eivät ehtineet tälle reissulle mukaan koska Posti hillosi niitä ihan vaan kiusallaan. Mukana oli kuitenkin kevyet leiritossut joten ajokenkiä ei tarvinnut kastella, eikä ollut kylmäkään joten go for it. [IMG] [IMG] Hitsiläinen että tuntuikin mukavalta meloskella lähes tyynelle järvelle. Juu kelluntaliivit on, tietysti. Se perinteinen ~2km/h näkyi gepsin ruudulla, vaikka kelloa ei saisi liikaa katsella niin tosiasia oli se että sinne Haminankylään tässä ehditään jos vaan jaksaa heiluttaa melaa. Kokeilin siinä vielä rannan läheisyydessä miten kiikkerä alukseni on, totesin että pyörän ja pulleiden laukkujen kanssa vakavuus ei ainakaan parantunut aiempaan verrattuna, ei kuitenkaan tuntunut vaaralliselta mutta kyydissä ei kannata ihan hirveästi reuhata. Meloin aika suoraviivaisesti järveä etelään, tuntui hyvältä, vatsalihakset saa nekin tehdä töitä kun mitenkään valtaisan tukevaa nojaa tässä ei ole. Jaksoin kuitenkin 1h 40min meloa keskeytyksettä järven eteläpäähän. Matkaa kertyi tuhdit 3,4km. J [IMG] Järvellä tuli heti lähtöpäässä kumiveneellä uistelevä nuori pari vastaan, pöristelivät koko sen ajan järvellä minkä minäkin. Ajoivat hieman ennen määränpäätäni ohitseni ja nuori mies kysyi ihmetellen miksi sinulla on polkupyörä siellä? Tässä huomasi senkin ettei kuormalla mennä aallokkoon, vaikka ajoivat hiljaa ohi niin silti tuli pientä aaltoa josta kumilautaa ei ko. kuormalla tykännyt. Ehdin kääntää hieman perää kohti aaltoja mutta aika vetelä tuo on kun korkeahko kuorma rupeaa vähänkin keinumaan. Eli oppitunti, ei aallokkoon tällä, ehkä ilman kuormaa. Ehkä. Rantautuminen sujui jo melko mallikkaasti kun vaan on sopivasti viettävä matala ranta, kun pohja tai evä karahtaa pohjaan niin ei muuta kuin jalat veteen ja siitä ylös. Pakkaaminenkin alkanut jo sujua. Kumilautan kuljetuskassi ei ole liian suuri joten lautan tyhjennys ja taittelu pitää tehdä kunnolla, tässä on mukavaa jos on heinikkoa tms ettei tarvi hiekassa pyöritellä lauttaa. Hetki siinä vierähtää kun kaikki on taas kyydissä ja jaloissa kuivat kengät. Haminankylästä palasin tielle 2951 joka vie Mommilaan, tien 54 ylityksen jälkeen nykypäivänä Mommilan kohdalla junaradan yli menee kunnollinen silta. Aikoineen tästäkin mentiin ihan vaan raiteiden yli. Mommilasta jatkoin Pursijärventietä Hausjärven Oittiin. Kylällä ei tässä kohtaa iltaa ollut juuri mitn elämää, kello näytti 20:30. Kunhan ne Oitin kylältä ekat mäet selvitti niin kohta olikin jo loppusuora edessä. [IMG] Loppumatkasta ei mitään säväyttävää, vähän semmoista harmaata puurtamista pyörän selässä. Tietä 1471 kohti Mäntsälää vaan. Hieman ennen Sälinkäätä taukoilin vielä hetken ja popsin vähän eväsraksuja kun tuntui siltä että mahaan voisi laittaa muutakin kuin HartSporttia ja vettä. Annan taukopaikalle pisteiksi 3/5. Aistikas tunnelma mutta hikinen juntti tarjoilijana. [IMG] Loppumatkalla kohdalle osui vielä pieni sadekuurokin. Onneksi sen selätykseen riitti pelkkä goretakin heitto päälle, muuten oli paitakeli ajella mutta kylmä sadevesi tuntui, kylmältä. Illan hämärtyessä laitoin vähän valoakin päälle, takavalo oli muutenkin kun maantiellä puskee mutta etuvalokin pääsi vielä esiintymään vilkkutoiminnolla. Ei sitä näkemiseen tarvinnut, lähinnä muita varten laitoin kun äkkiä sitä hämärässä jää huomaamatta yksinäinen kulkuri. Mäntsälän keskustan läpi ja siitä pyörätietä kohti himaa, tuntui loppu viimein ihan mukavalta kurvata viimeiselle parille kilsalle kotihiekkatielle. Ehkä hieman liikaa tuli ahnehdittua kilometrejä, se ei ollut matkan perimmäinen tarkoitus mutta ehkä tässäkin oli taustalla liiallinen optimismi. 203km pakatulla fillarilla ja se 3,4km melomista, kahden päivän aikana. Ilman sadetta olisin jäänyt vielä toiseksi yöksi Evolle ja ajellut siellä ilman kuormaa / siirtynyt toiseen mestaan tjsp. Muuten mikään ei mennyt pahasti mönkään, mitään ei hajonnut eikä eväät loppuneet. Puhelimeen on kyllä vaihdatettava akku, nyt oli vähän kyttäämistä kun toi Garmin ei ole mikään akunkestoihme ja luurin akku on heikentynyt sellaiseksi että päivän kestää normikäyttöä. Nyt matkassa oli 2 x 10000mAh akkupankkia mutta ei noilla kuuhun mennä, varsinkin jos on tilanne että tota Garminia on pidettävä ruutu päällä. Nyt se pyöri taustalla matkamittarina ja back uppina siltä varalta että putoan aiotulta reitiltä kovinkin kauas. Kumilautan rahtaaminen sekin on mietittävä vielä tarkemmin, vaikka se painaakin ”vain” 4kg prosyyrien mukaan on tuokin jo aikamoinen möltti reissun kestäessä. Ehkä sen kanssa on tehtävä jotain pistoja vain ja muuten retkeiltävä kevyemmällä kuormalla. Varusteet eivät ole mitään huippukalliita. Woodlander ja Vaeltaja kamaa noi majoituszydeemit, toimittaa. Keitin on 6,5dl Toaks titaanipytty, varsin näppärä vehjes. Vaeltajan matkatyyny oli kyllä hyvä hankinta, ilmatäytteisenä menee tosi pieneen tilaan ja venttiili on semmoinen jolla pystyy nätisti säätämään ilman määrä siinä jo loikoillessa. Aluksihan se tuli puhallettua ihan liian täyteen ja tuntui epämiellyttävältä. Katsotaan mihin seuraavaksi. Systeemi on nyt testattu ja joku rukkastuntuma ton spriikeittimen kanssa toimimiseen, se ei ole monimutkaista ollenkaan mutta veden / muonan / polttoaineen määrät saa nyt ehkä kalkuloitua tukevammalla pohjalla.

Polkupyörä retkeily day 1. Mäntsälä - Evo. Lähtöpäivänä en pitänyt aamulla kiirettä, koko päivä aikaa ja rauhassa vielä tarkastelu että kaikki oletettavasti tarvittava on mukana. Eväät, majoittumisvehkeet, kokkausvehkeet, tulitikut, simppelit vaihtovaatteet ja sadevaatteet mahdolliseen sateessa ajamiseen, akkupankit luuria ja gepsua varten + johdot ja mitä kaikkea sitä voi tarvita. Ehkä tärkein nosto, pieni EA-pakkaus ja särkylääkettä sekä muutama allergialääke. Noin klo 11 starttasin. Ensimmäisen etapin määränpää oli Hollolan kk, lähtö Mäntsälän eteläpuolelta. Tuttuja teitä, 1471 ja 1431, ajellen Sälinkään ja Sulkavan kautta Lappilaan josta lyhyt hyppy 54-tietä Lahden suuntaan. Isolta tieltä pois Kärkölän / Lappilantielle, soratie. Kärkölän kk:n olin ajatellut kahvitauon paikaksi mutta kylän ainoa kahvila onkin maanantaisin suljettu joten hetken taukoilun jälkeen jatkoin vaan matkaa. [IMG] Pikku pätkä tietä 295 jolta käännyin pienemmälle 2953 tielle, tovin ajeltua käännyin vielä pienemmälle Kylä-Horkan / Tenniläntielle joka vie Kukonkoivulle. Hieman ennen Tennilää tien sivussa oli paikallisen urheiluseuran rakennus pelikentän laidassa ja ohessa tulistelupaikka, pidin pienen evästauon tässä. Keskityin eväsleipään ja juomiseen, tulistelupaikan ympäri tehty istuinkehä joka tarjosi matkamiehelle istumapaikan ja mahdollisuuden vähän oikaista selkää. [IMG] Kukonkoivusta ei ollut enää kovin pitkä seuraavaan aiottuun kohteeseen joka oli Hollolan kk. Kukonkoivusta oikaisin hieman soratietä, Rouvintie, Kirkkotielle 3161 jossa on koko välille Hälvälä – Hollola kk kevyenliikenteen väylä. Tuossa Rouvintiellä olikin matkan ensimmäinen, ja onneksi reissun viimeinen erimielisyys autoilijan kanssa. Pakuspede peräkärryn kanssa tuli kolmion takaa yhtään hidastamatta pääväylälle, olin jo siinä risteysalueen keskellä menossa mäkeä alas kun tämä spede vaan tulee. Siirryin hieman vasemmalle ja siinä kohtaa minutkin huomataan kun pää kuskilla kääntyykin, tilaa tässä oli eikä vastaantulijoita niin en todellakaan jarruta vaan se on kolmion takaa tulevan homma. Pidättäydyin sen kummemmista käsimerkeistä, etusormea heristin kuitenkin. Hollolan kk oli ajatuksena myöhäiseksi lounaspaikaksi. [IMG] Harmi vaan kun sielläkin näytti maanantai olevan sillai hankala päivä että Vanha Kunnantupa oli kiinni, Ravintola Kunnantupa oli auki mutta pihassa kyltti ”yksityistilaisuus”. Prkl! Kk:n kioski sentäs oli auki, sieltä sai oikein tuhdin sillivoileivän kun kysyin onko mitään muuta suolaista palaa kuin vitriinissä olevat sämpylät. Lounas jäi toki saamatta mutta kyllä sillivoileivällä, pullakahvilla ja virvoitusjuomalla etenee taas tovin. Tässä kk:n alueella tulikin sitten pyörittyä hetki kuin ry*** Anttilassa, ensin hain lounaspaikkaa ja sitten ajoin takaisinpäin siihen lähistön Salelle ostamaan lisää juomavettä. Tästä piti jatkaa tovi Lahden suuntaan kun alkuperäinen suunnitelma oli mennä kumilautalla Vesijärvelle saareen jossa yleisessä käytössä oleva laavu. No, tuuli oli sellainen että jo siitä kk:n mäeltä näki että Vesijärvelle ei ehkä ole menemistä pikku paatilla. Ajoin sitten kuitenkin Rantatietä 2956 hieman Lahden suuntaan ennen kuin tein päätöksen kääntymisestä, tosin ensin katselin karttaa ja totesin että Lahden kautta kiertäminen Asikkalaan kiertää aiwan helwetisti. Joo, u-käännös ja takaisin. Evolle tässä ollaan menossa joten kk:ltä 3161 tietä Uskilan suuntaan ja siitä Isomyllyntietä Lahdenpohjan suuntaan jossa matka jatkuu tietä 3173 kohti Viitailaa. Tämä olikin jo sellainen vähän mäkisempi osuus, tuuli oli ollut koko päivän pohjoisen suunnasta ja muutenkin alkoi jo jaloissa tuntumaan kamelin usuttaminen vauhtiin. Jyrkemmät mäet joihin ei saanut yhtään alkuvauhtia menivät tässä kohtaa tunkkaamiseksi. Oli kyllä mukavia alamäkiäkin jossa pääsi viilettämään reilua vauhtia, ihan täysiä ei uskaltanut päästellä kun keulalla oleva kumilautta teki ohjauksesta epävakaan ja kovemmissa vauhdeissa pyörällä oli selkeä taipumus lähteä laukalle jos vippausta ei topannut heti alkuunsa. No, pyörä oli kuitenkin ihan ajettavissa kun ei liikaa haaveillut. Viitailasta käännyin tielle 317. Tästä tulikin jonkinmoinen päänsisäinen energialataus kun suunta kääntyi ns. kohti kohdetta. Matkaa jäljellä 16km, eli noin tunti vielä jos vaan jalat jaksaa. Lyhyen maantiepätkän jälkeen taas pikkutielle. Raittisaarentie, joka vaihtuu Vappulantieksi. Aluksi soraa, ja jonkinmoisia mäkiä taas, nyt ei enää jaksanut soratien mäkiä joten useamman mäen tunkkasin suosiolla. Onneksi tie vaihtui asvaltille, tosi huonokuntoiselle mutta asvalttia kuitenkin. Matkan päätepiste tuli sitten lopulta hieman yllättäen, suorastaan reippaan jarrutuksen sai tehdä kun tajusin että tuossahan tuo luontopolun opastekyltti jo onkin. Syrjänalusen laavulla olin aikonut yöpyä, sinne olin nyt saapunut ja tieltä taluttelin pyörän viimeiset pari sataa metriä. Ei huvittanut yhtään hypätä enää satulaan. Perillä. Evo, Syrjänalunen. [IMG] [IMG] 110km takana, kohtuu painavaksi kuormatulla pyörällä. Ensimmäinen ajatus oli saada lämmintä ruokaa, vatsa luuli että nyt se kaula on oikeasti katkaistu. Eli, olen taas kerran evästänyt liian vähän matkalla. Keitin tulille ja odottelemaan veden kiehumista, päivällisenä Kuivalihamiehen pussiruoka. Muuten oli oikein hyvää mutta hieman suolaa olisin kaivannut. Seuraavalle reissulle hyppysellinen suolaa mukaan. [IMG] Keitin vielä kahvitkin, enkä tehnyt mitään muuta kuin istuksin penkillä ja nautin hiljaisuudesta. Tullessani opastetaululle siinä oli joku nuori pari tms. käveleksimässä saman lammen suuntaan, en tiedä olivatko Evon opiskelijoita vai mitä mutta pitkään istuivat lammen rannassa. Keskustelivat hillitysti niin eipä nuo häirinneet. Näin jälkikäteen, ja seuraavalle reissulle note to myself: rakenna majoitus aikaisemmin. Nyt istuksin vähän liian pitkään ihan vaan chillaillen ja vaikkei tuolla pimeä tullut niin semmoinen hieman hämärä ehti laskeutua ennen kuin yöpuu oli valmis. Vaikka paikan katsoin aika nopeasti niin olisihan sen riipparin tykötarpeineen voinut tosiaan kasata esim. ruokailun ja kahvittelun välissä. Kaikenlaista näpräämistä siinä kuitenkin on ja mahdolliset ongelmat on kivampi ratkoa valoisassa. Matka jatkui, seur päivänä...

Jatkan reissukamojen huoltoa. Levittelin ne jo pihalle kuivumaan ja pesin kumilautan. Kohta ne pitäis tunkea takas niihin pieniin säilytys phusseihinsa. Kumilautta sen sijaan pääsee seinälle pulleana, en pidä ajatuksesta säilöä tämmöistä kuljetusrepussaan. Riipparin hyönteisverkkoa pitää paikata, siihen tuli pikku repeämä ja äkkiä ötökät löytää siitä tiensä mun seuraksi.

Lentomatkustuksessa nykymuodossa ei ole mitään muuta hyvää kuin se pitkien siirtymien nopeus.

Siinä sisäyksikön kennossa lienee jo jotain kasvustoa joka haisee, toinen on se sisäyksikön kondenssiveden keruukaukalo/putket. Meneekö kylmennyksellä sisäyksiköstä tuleva kondenssivesi ulos asti vai jääkö jonnekkin muhimaan? Kennolle pesu, sinne kyllä kertyy ihanaa körnää kun kaikenlainen huoneilmassa leijuva pöly/itiöt kertyy. Toi meidän Mitsu tykkää sotkea myös sen puhallinsylinterin, sille kylvetys on yhtä tarpeellinen kuin sisäkennollekkin. Ihme juttu tuo haiseminen, meillä ei oo ikinä kone haissut, tosin se pyörii 365. Vaikka välikausilla ei kylmennetä tai lämmitetä, sisäyksikkö puhaltelee kuitenkin kokoajan ilmankierrätysmielessä. Koneissa varmasti eroja miten ulkoyksikkö työntää vettä, kyllä sieltä yleensä (talvi)kelistä riippuen ihan näkyväksi asti vettä kehittyy. Hukkaletkusta tulee viilennyksellä vettä sisäyksiköstä, lämmityksellä talvikelillä ulkoyksikön kenno hikoilee koneen alla, lämmityksellä sisäyksiköstä ei tule vettä.