Sisältö

Sisko miehensä ja kuopuksensa kanssa pyörähtivät viime viikolla, kun isällä oli mökiltä työpalaveri täällä; saivat juniorille samalla tarkastuskäynnin paikalliseen sairaalaan. Miekkonenhan on hiljakkoin vaihtanut työsuhdeautonsa uudempaan farkkumallin Passattiin; ko. kiesissä oli rattikarahka vaihdevalitsimena.

Ovivastin aka stoppari uudelle etuovelle. Entisessä oli linkkumallinen yläreunassa, ruuvasin tapin kuistin kaiteeseen. Eipä häiritse lumen lakaisua talvella, kuten lattiamalli.

Kyllä olen! Ja kevythän tuo on, 13 kg. Ja näppärästi avautuu nipusta.

Taas loksahti pyöräharrastus astetta lähemmäks roskakoria: 155mm kammet tulivat, hokasin että jaha jaha, 5 pultin jakoakin on näköjään rattaissa montaa eri sortimentia. Eli ratas ei sopinut. No, löysin romuläjästä 42t sijaan 48t rattaan ja pistin sen. Ketjut ei sinkulassa riittäneet. Pistin toiset. Jarru meni eri asentoon kun renkaan paikka muuttui, laahasivat, mutta eivät pitäneet (tämä on ihme yhdistelmä). No, runnoin paskan kokoon ja lähdin ajelulle, hokasin alkumatkasta että a) takakumi oli tuhjä, saatanan tpu-sisusi b) välitys oli ihan liian raskas ja c) mulla ei ollut oikeastaan jarruja. Käännyin himaan ja totesin että ehkä jos ens kesänä kattois tota pyörää taas. Ei vaan saakutti jaksa enää edes yrittää mitää kun standardeja on ziljoona.

Mikä nyt ihmetyttää on, että opposiittio laittaa paljon panoksia Orvon tekosille. En oikein hokaa homman järjellisyyttä, koska nämä keissit unohdetaan melko pian, sillä ihmisoletetun poliittinen muisti on lyhyt. Vaalit ovat ensi vuoden huhtikuussa ja viellä ehtii tulla myös oikeita ongelmia.

Join juuri kaffeen ja nautiskelin ohessa pihdeillä ronkitun puolikkaan rahkapullan, eilen puolitetun jälkimmäisen osan.

Hygieniatietoisuus/noudattaminen muuttui nykyisen ammatin myötä, korona tietty aiheutti tehostusta ja lisäsuojautumista aikoinaan.

Ulkona paikkamaalihommia, onneksi oli kumpaakin väriä jemmassa. Olivat säilyneet kellarissa varsin hyvin. Tuosta selvittyä kasasin rouvan haluaman Ecofurn 120cm penkin; tervaleppää mustana.

Tuota voisi aluksi kokeilla suomenkielisessä somessa. Kaikki hieman hullumpi myy kuin häkä. Alkuun joku kova täky - putosin katolta maalatessani sitä tms. Koiran pitäminen pihassa levypainolla on jo riittävän ovelaa mielenkiinnon herättämiseksi.

Myymälävaras narahti äsken kassajonossa mun edessä. Yli keski-ikäisellä naisella oli ostoskärryssä isompi kassi. Hän maksoi kassalla jonkin pienemmän tuotteen. Henkilökunnan kysyttyä, saako katsoa laukkuun, löytyi iso pullollinen fairya, toinen iso pullo pyykinkäsittelyainetta sekä kangastuote. Mamma ohjattiin sivuun odottamaan virkavaltaa. Tuli mieleen, että tuo näpistys oli jo lähellä kelvotonta yritystä. Joku olisi voinut ostaa aamulla samat tuotteet marketista A (käteisellä). Sit sen kuitin kanssa kierretään heti kohta seuraavia kauppoja... En sano, että näin saa tehdä. Rötöshän se olisi.

VesaP on nyt VesaPA 😵‍💫

Entä ohjeen vs. määräyksen velvoittavuus ? Missä kohtaa laukeaa vahingonkorvausvelvollisuus ? Vahinko pitää pystyä näyttämään toteen. Abstrakti vahingon mahdollisuus ei välttämättä täytä normia. Tuotetta ja raaka-aineita on tiskille tuloon mennessä siirretty jo useampaan kertaan

Varasin ajan ilmeisen hyvälle liikuntatieteen erikoislääkärille ja saa tutkia mun perseen ja kertoa miten edetään sen saamiseksi taas ajokuntoon. Vituttaa kun kahteen viikkoon ei oo patti käytännössä pienentynyt yhtään, käydään nyt näyttämässä (tosin vasta 1.5vkon päästä, on pirulainen vissiin lomalla just nyt vielä) tuota niin kertoo meneekö jollain muulla tavalla kuntoon vai tarviiko puukkoa. Google AI:n mukaan lekuri on huippuosaaja ja tiimistä löytyy myös kirurgit jos tarvii sitä puukkoa näyttää. Hienoa.

Oikein hyvän makuinen oli kurkku. Tuo ei ollut piilossa lehtien alla.

Mersu ja BMW loistavat poissaolollaan, yhtä Bemaria lukuunottamatta.

Juu, pääsääntöisesti kasleria tulille. Joskus on saanu noita kylkiluiden päältä vedettyjä läskittömiä lihoja, ne on ollut sitä parhautta. Kauppias myi sitten niiden ohella erikseen ne luut ja silavat - samalla kilohinnalla! Hoksin eilen, että tuossa tuonne isolle kylälle päin mennessä 18 km pääässä on Vallanmaukas tehtaanmyymälä (sikakauppa siis), täytyy siellä piipahtaa ohi kulkiessa.

Mulla koronan aikana/jälkeen tuli tollanen hygieeniatietoisuus, inhottaa jos tarjoilija tuo juoman pitäen lasin "juomaosuudesta" paskaisilla näpeillään, kaiken maailman ilmaniistäjät ja räkijät, vessojen pikakävijät ilman aikaa käsienpesuun, munankaivajat.

Nyt on mittailtu akkuja.

Mutta kauppias on laittanut selkeän ohjeen: käytä pihtejä. Sama se on ravintoloiden buffet-pöydissäkin, ei sielläkään näpelöidä ja napsita sormin. Nopeasti katoaa ruokahalu ja alkaa oksettaa jos näkee jonkun tonkivan ruokaa sormilla astioista.

Sian kohdalla kassler maistuu eniten ihan sinällään, koska niskassa on rasvaa mukana. Luulis olevan halutuin osa, mut miten lie. Ainakin edullinen.

Postin hubin tyttö soitteli ja lupas tulla käymään. Ääni olikin tuttu, tavannut tämän heidän hubissa. Tulee siis pakulla tuomaan sen mulle tänne 40 km päähän. Tarttee varmaan katella jotain kampetta päälle.

Joo, picanha, eli jokin kolmion muotoinen paistiosa jostain päin ruhoa ja jossa yksi pinta on silavalla. Lopputulos on murea ja tykkään nämä huomattavasti paremmaksi kuin filee pihvit. Prismasta osus sattumalta kohille, joku 22 €/kg.

Nyt oli Nopsan ohjainlaakerihuolto vuorossa. Kuivat ja töhnäiset laakerithan ne siellä. Laitoin ensisin WD40 kylpyyn, mutta voimatonta se tuolle kuivaneelle laakerirasvalle. Asetoniakin olisi ollut kokeilla, mutta vain yksi joutilas lasipurkki, joka tarvitaan toiseen Terhi ABS muoviprojektiin, niin ei sitä sitten. WD esikäsittelyn jälkeen laakerit minikrip pussiin tärpättikylpyyn ja ultraäänipesuriin +55º ja 10 min. Tämä tuottikin jo varsin hyvää jälkeä. Joskin sellainen pulma tuossa tulee, kun veden tiheys on suurempi kuin tärpätillä, niin pussi puristuu laakereiden ympärille ja pesutapahtuma heikkenee, mutta pussia huljuttelemalla homma etenee. Nyt tuli jo varsin puhdasta, pari sisäkehän kuulaväliä piti vielä kaivella siirappimaisesta mönjästä. Joku 20 min käsittelyaika varmaan olisi tehnyt täydellistä jälkeä. Sitten vaan Shimanon rasvat laakereille keula kasaan. Kasausvaiheessa havaitsin yhden kuulista häipyneen, laiton ko. laakerin ylös, niin on helppo korjata tuonnempana. Saan puuttuvan kuulan kylän kivijalasta jahka joudan, sillä on noita "vähänkäytettyjä" varakuulia lasipurkissa jemmasa.

Naudan paistiko kyseessä?

Eihän tuossa mitään ihmettä. Suolat ja pippurit pintaan ja grilliin silavapinta alas päin ja tehdään pinnat, tippuva rasva liekittää silavapuolen pintaa samalla. Sen jälkeen epäsuoralle lämmölle n. 130..150 astetta, kunnes sisälämmöt 52º. Sitten vielä tinapaeriin ainakin vartiksi vetäytymään lihamittaria poistamatta. Tinapaperissa lämmöt jatkavat vielä nousuaan. Mukavasti kimpaleen paksuus turposi tuplaksi, elikkäs mehut pysyneet sisällä. Mulla tuossa kaverina lihamittari, joka näyttää myös grillin lämmön, verraton apuri tuon 130..150 lämmön asettelussa. Oliskos ollut Motonetista jokunen vuosi sitten, tällaisten mittareiden saatavuus yleensä huonoa, mutta tuolta löytyi.