Pöh, pelkkää sanoilla kikkailua jolla halutaan peittää se että tulevaisuus pelottaa. Erityisesti se, että omaa käytöstä pitäisi muuttaa.

Keskittyisi isompiin ongelmiin kuten siihen että miksi viime vuonna oli 103 päivää että Putin ei ollut Iltalehden kannessa. Luulisi aviisilla olevan sen verran munaa että alkaisi ilmestymään sunnuntaisinkin. Saisi helposti 52 putinpäivää lisää. Sitten vielä pääsiäinen, joulu, juhannus ja itsenäisyyspäivä, tulisi kymmenkunta päivää lisää. Jäisi vielä reilu 40 jotka pitäisi kattaa jotenkin. 

https://www.hs.fi/maailma/art-2000010656675.html

Hyvä yritys kikkailla sanoilla ja mutta ei tuo kyllä uppoo

Milloin kokoomuksen europarlamentaarikot alkavat laskemaan ilmastoasioita faktoihin perustuen ? Tekniikan tohtori Antero Ollilan juttu on aivan käypänen, lähteet ovat uskottavia. Siis ei sanoilla kikkailua.

Tätä suomalaisten sinisilmäisyyttä ja suoranaista tyhmyyttä olen vuosikymmenet ihmetellyt, eikä loppua tunnu näkyvän.
Ryssän kanssa ei pidä ryhtyä mihinkään, aina tulet lopulta ihmettelemään pelisääntöjen muuttumista ja rahojesi häviämistä tai joutumistasi heidän juoksupojakseen, mistä et pääsekään eroon.

https://www.iltalehti.fi/koripallo/a/7861301e-1247-4a26-aa22-1dd401c38fd0

Muokattu: 4. Syyskuuta, 20241 vuosi, käyttäjä: Jopotuinen

Mutta johan tuli hyvin sanotuksi, enpä olisi uskonut Lauri Nurmesta. Iso peukku ajattelusta.

Pääkirjoitus: Perinteaisten puolueiden on asetettava maahanmuutolle rajat – Muuten käy kuin Saksassa

Natsit eivät ole palaamassa valtaan Euroopassa, mutta perinteisten puolueiden on pystyttävä asettamaan maahanmuutolle rajat ja estettävä veitsihyökkäysten kaltaisen terrorismin yleistyminen.

https://www.iltalehti.fi/paakirjoitus/a/a1b5fe23-f7d6-4388-b148-5a8fe6e8252d

 

Muokattu: 4. Syyskuuta, 20241 vuosi, käyttäjä: Jopotuinen

Ja sitten se hirveä parku YLE rahoituksen leikkaamisesta

https://www.is.fi/viihde/art-2000010675609.html

Syytä pistää merkille, ettei tämä tehokkuusajattelu paljoa poikkea muissakaan verorahoitteisissa byrossa.
Niitä olisi hyvä penkoa ja pöllyttää ihan kunnolla.

Aika hyvin: Siellä on viisisataa osastoa ja jokaisella osastolla kolme johtajaa ja yksi työntekijä ja sekin on päällikkö. Eikä kukaan ole vastuussa mistään, koska rahat tulee verottajalta.

Toi Yle alkaa yhä enemmän vaikuttamaan Vatikaanilta.
Valtio valtion sisällä.

Ylen hallintokulttuurissa on käsittääkseni jämiä siltä ajalta kun jokaisella puolueella piti olla oma edustaja joka lokerossa. Luo luontevasti tuollaisia viisi pomoa yksi työntekijä -tilanteita. Tästä löytyy ihan tutkimusta, jos ei muuten usko.

Toisaalta oma kokemus jokaisesta vähänkään isommasta organisaatiosta on suunnilleen samanlainen. Jos kaksi keskikokoista firmaa pistetään yhteen, joko (a) toisen työntekijät saavat heti kenkää muutamaa poikkeusta lukuunottamatta, tai (b) molemmat organisaatiot jäävät kummittelemaan siten että vähänkin isommassa projektissa pitää olla molempien edustus. Sitten muutama fuusio lisää, niin ollaan tuossa Ylen tilanteessa.

Lopputuloksena on sitten näitä Boeingeja joissa ovet pysyvät kiinni lennon aikana vain poikkeustapauksessa.

Organisaatioden rämettyminen on tunnetua joka ikisessä vähänkin isomassa yrityksessä ja senpä tähden siellä aina silloin tällöin tehdään näitä organisaatiouudistuksia.

Isommassa muutoksessa olisi syytä käyttää konsulttia apuna, muutoin ylintä johtoa ja hallitusta vedätetään 6-0, muutokset ovat näennäisiä ja se vanha tehottomuus kukoistaa myös jatkossa. Henkilöstön harvennus tapahtuu sitten lopulta sen tuottavan työn tekevästä porukasta, jotka elättävät tätä joutosakkia. Tapasinkin aina joskus tuoda arvostukseni näitä autonrakentajia kohtaan taivastelemalla, että kuinka suurta määrää porukkaa nämä joutuvat työnsä ohella elättämään

Itse esitin johdolle syvän huoleni eri organisaatioiden rämettymisestä joita oli rakenttu vuosien saatossa  kaverisuhteiden ja nepotisim saattelemana ja joka on johtanut osaamisen köyhtymiseen ja tehottomuuteen. Sielä oli esimiehiä, jotka eivät edes tienneet mitä alaisensa tekevät. Toisaalta lahjakkaat tyypit olivat vetäneet johtopäätökset omista uraputkistaan ja vaihtaneet firmaa. Sittemmin tuolla oman lähtöni jälkeen tehtiinkin ihan kunnon saneeraus ja myös piippuhyllyn joutomiehet lähti

Sama pulma, mutta monta astetta pahempi on sitten näissä Valtiovetoisissa, sieltä kun puuttuu tyystin omistajan ääni.

 

Ja joskus julkisissa organisaatioissa omistajien ääni (=puolueiden) kuuluu liikaa jolloin homma menee tappeluksi. Isompi ongelma on mielestäni hallintokulttuuri, eli hyviä on hankala palkita ja huonoista on vielä hankalampi päästä eroon. Tämä yhdistettynä siihen että julkisissa organisaatioissa työskentelee paljon ihmisiä jotka ovat mukana tunteella ja kutsumuksesta. Tällaiselle mikään työmäärä ei ole liikaa ja kun vieressä on aina noita sluibaajia joista ei pääse eroon, tasapaino järkkyy, hyvät palavat loppuun tai "oppivat tavoille"

Tätä sitten paikataan jatkuvilla organisaatiouudistuksilla, joissa melkein aina seurauksena on että hyvät lähtevät (koska pääsevät) ja huonot linnoittavat asemansa entistä tiukemmin. Oikea vastaus olisi johtamiskulttuurin muutos ja irtisanomissuojan maltillinen lasku. Esimerkiksi jatkuvista poissaoloista tai alkoholismista pitäisi voida irtisanoa nykyistä helpommin. Samalla management by perkele joutaisi vihdoin helvettiin samoin kuin julkisille organisaatioille tyypillinen feikkimeritokratia (peterin periaate jyrää).

Ei kuitenkaan tarvitse mennä siihen missä nykyisessä monikansallisessa firmassa ollaan. Sovit illalla tapaamisen seuraavaksi päiväksi ja aamulla kun tarkistat ajan, huomaat että kaverin tunnari on yön aikana deaktivoitu. Helpon irtisanomisen seuraus tuppaa kuitenkin olemaan se, että porukka vaihtuu nopeasti, myös ne joiden ei tarvitsisi.

57 minutes ago, MV said:

 

 Esimerkiksi jatkuvista poissaoloista tai alkoholismista pitäisi voida irtisanoa nykyistä helpommin.

Ei kyllä ole nykyisinkään ollenkaan vaikeaa. Kummastakin voi antaa varoituksen (joka on yleensä vuoden vaikuttava) ja sen jälkeen, jos työntekijä ei paranna tapojaan, voi antaa toisen varoituksen jälkeen fudua. Kännissä töihin tuleminen voi olla suoraan työsuhteen purkamisen syy.

^ de jure joo, muttei läheskään aina de facto. Voi tietysti kysyä, että miksi, mutta luulen että kyse on siitä että kun esihenkilöt nimetään substanssiosaamisen perusteella eikä johtamistatoijen perusteella. Joten kun tulee tällainen ryypiskelytilanne päälle, niin johtaja mieluummin käyttää omaa substanssiosaamista ja tekee itse ne rästiin jääneet työt kuin jaksaa lähteä siihen isoon kierrokseen, mitä irtisanominen vaatii. Ja aina voi odottaa nurkan takana odottavia YT:tä.

Munatonta? Jep. Todellisuutta? Jep.

Jep. Proseduuri on, että LM paikalle ja 1. suullinen varaoitus 2. kirjallinen varoitus ja 3. fudut.

Mutta. Asian voi myös perinjuuri tyriä, helpostikin. Riittää kun hiukankin poikkeaa proseduurista suuntaan tai toiseen ja usein myös näin tehdään.

Jos vaikkapa noita jaettuja varoituksia kertyykin useampi ennen fuduja, käräjillä tulkitaan ettei firma olekaan sitoutunut tuohon proseduuriin, eikä näin ollen fudut saanut voinut olettaa oikeasti saavansa potkut jatkaessaan perseilyä.

Hankalia asioita. Sama vähän tilanne koeajalla, silloin on oltava tarkkana sanojensa kanssa. On vain todetava, että tämä oli nyt tässä. Jos ilmoittaa jonkin syyn joka ei ole aiemmin ollut henkilön kanssa esillä, käräjillä tavaraan, koska näin ollen henkilölle ei ole annettu mahdollisuutta korjata tilannetta. Syytä ei ole tarve kertoa, vaikka AY mielellään muuta väittääkin ja uhkailee.

Meillä sujui LM kanssa mallikkaasti nämä varoitus-/irtisanomiskeskustelut. LM taustotettiin hyvin, joka kävi asiaa ennakkoon myös henkilön kanssa, jonka jälkeen lyhyesti se palaveri ja asia oli siinä. Kun faktat ja askelmerkit pidetään rönsyilemättä kohillaan, homma hoituu.

Muokattu: 5. Syyskuuta, 20241 vuosi, käyttäjä: Jopotuinen

Luottamusmiehen taustoittaminen on kyllä viisasta. Monesti on nähnyt miten hänelle on kerennyt syntyä vahva näkemys työntekijän syyttömyydestä tai jopa ajojahdista, luottamusta työnantajaan ei ole. Tällöin kiusaajasta tulee helposti kiusattu.

Pahin oli tietysti se, kun työpaikan pahin kiusaaja, todella legendaarinen, jopa ulkomaiset kilpailijat tiesivät tilanteen, valittiin jollain keikauksella työnsuojeluvaltuutetuksi.