3 minuuttia sitten, MV kirjoitti:

Miksi tulolistojen listaaminen herättää kateutta mutta tuloslistojen ei? Eikö se ole samalla tavalla surullista tietää että joku juoksee maratonin melkein 3x nopeammin kuin itse? Ja eikö kukaan ajattele niitä yrityksiä joiden pörssikurssit laskee! Ja kuinka paljon sattuu keskiverto ylioppilaaseen tietää että joku nörtti kirjoitti kymmenen laudaaturia?

Rahalla saa uuden teslan, jolla voi saada jonkun wannabe-missin ilonasta. 10 laudaturilla saa vaan nörtin maineen.  Ja toisaalta, eihän YTL listaa kaikkien ylioppilaiden tuloksia verkossa, vain sen pääsikö läpi. Ja halutessaan kokelas voi pyytää (ja saada) nimensä pois listoilta GDPR-hengessä...  Veropäivää ei niin vaan paetakaan...

Entäs urheilijat? Pitäisikö GDPR-hengessä sallia tuloksen salaaminen tuloslistoista?

Veli VesaP todistaa väkevästi!!1!!

Tervetuloa ilmastonmuutos. Suomi on voittaja. Eu yrittää kyllä nakertaa voiton syrjästä.

1 hour ago, concorde said:

 Ja halutessaan kokelas voi pyytää (ja saada) nimensä pois listoilta GDPR-hengessä...  

Tästä tulikin Mieleen tai Siemensiin, että aikoinaan joku taho lähestyi kirjeellä ja kirjeillä sekä puhelinsoitoilla, koska en lähettänyt ylioppilaskuvaani julkaistavaksi vuotuisessa ylioppilasmatrikkelissa. Olivat kyllä sinnillisiä, mutta hävisivät mulle ja veljelle, joka myöskään ei toimittanut kuvaansa. Voittajaolo jatkuu.

^Näköjään kannattaa olla ruma, multa ei edes kysytty kuvaa!!!! Ylioppilaisuus piloilla. 

Kyllä musta on paljon oudompaa että ihmiset on kiinnostuneet siitä että miten joku on tapettu tai miten onnettomuudessa on jengi kuollut, kun tuloista. Aiheesta tehdään elokuviakin. Täytyisi varmaan filmata kotimainen menestyselokuva/sarja "isot tulot". Ainakin osa käsittäisi tämän väärin ja kaivaisi tahraisen poplarin kaapista. 

Omaisuuden näyttäminen tai sen piilottaminen ovat toki ilmiöitä, mutta kummassakaa ei mielestäni tarvitsisi ketään auttaa, urheiluvertaus on ihan validi, saavutus mikä saavutus. 

Suhteellisuudentaju on kyl hyvä ostos.

lähde

Kaikki nuo silti kuoli, kukin tyylillään.
Sivusta seuranneena ja jos saa valita niin sydäri Alzheimerin sijaan, ehdottomasti.

Muokattu: 5. Tammikuuta5. Tammi, käyttäjä: Jopotuinen

Jos joku nuppivika tulisi, niin ehdottomasti sellanen vähän "iloinen". Kauheinta olisi joku huolissaan/kauhuissaan olo tai 50/50 sekoileva/tajuissaan tarpeeksi hävetä sekoilua.

Käytkö kahvilla yrityksen ylimmän johdon kanssa ? Tää ei taida olla uusi juttu. 90-luvulla erään putiikin päälakinainen sanoi erään kokouksen jälkeen, että käydään joskus kahvilla. Koska olin jo putiikissa töissä, kyse ei tainnut olla työpaikasta. 😁

Piilotyöpaikkoja on itseasiassa valtava määrä. Niiden perään utelu avaa melkoisen ohituskaistan. Kuten jutussa todettiin, aina on jossain jotain tarvetta, mutta se rekryprosessi on niin valtava ja työläs, että paikka jää helposti laittamatta hakuun ja yritetään sinnitellä mahdollisimman pitkään.

Mutta noita hommeleita kun kyselee, saa helposti jalan oven väliin jutustelemaan suoraan pomon tai HR edustajan kanssa - ilman kanssahakijoita. 
Ja jos osoittaudut kelvoksi tehtävään, asia on pitkälti sillä taputeltu ja rekrykin on tyytyväinen, kun homma saatiin lyhyellä kaavalla pois päiväjärjestyksestä.  

Muokattu: 16. Tammikuuta16. Tammi, käyttäjä: Jopotuinen

Pätee ehkä johonkin pomoihin jotka ovat vähän tuttuja jo keskenään. Joku kaupan kassa kun kutsuisi kahville, tuskin kukaan pomo tulisi. Nuorisolla ei toivoakaan. 

Tämä viidakkorumpusysteemi toimii varsin kovasti omalla alalla, ilmailu. Suht pieni piiri ja joku tuntee aina jonkun jolla on luvat ja osaaminen kunnossa jo valmiiksi. Rekryjenkin kautta tulee toki porukkaa, ja uutta verta pikkuhiljaa kouluista mutta takaovesta kulkee paljon porukkaa.

Näin se omakin ura on edennyt pääosin. Yleisilmailusta kaupalliselle puolelle, kun jo kuopatun lentoyhtiön tekniikan pomo tunsi kaksi lupaavaa nuorta miestä aikoinaan. Näin se on mennyt kotimaan myöhemmissäkin suolakaivosten vaihdossa, nimi ja naama on ollut positiivisessa mielessä tiedossa. Ulkomaan valloituksen aikana tapahtunut paikan vaihto sekin sujui varsin sujuvasti kun uudessa paikassa oli jo pari kollegaa töissä ja näyttivät rekrystä vastanneelle pomolle peukkua, ja toki tarvittava virallinenkin/osaaminen puoli oli kunnossa. 

Muokattu: 17. Tammikuuta17. Tammi, käyttäjä: Olutmoottori

Kyllä mullakin olisi montakin tyyppiä jolle soittaa kahvikutsuja, mutta tunnen paljon vastavalmistunutta nuorisoa, joilla tilanne on todella vaikea. Ja vaikea on myös uskoa että joku toimari heidän kanssaan kahvittelisi. 

Yhtä yritin jeesata vanhaan duunipaikkaani, tuttu kaveri pomona siellä, ilmeisesti tarvettakin osaajille, niin neuvoi "pistä rekryn kautta noi hakemukset". Ei saanut duunia.

En siis väitä etteikö vinkki toimisi, mutta ei toimi kaikille ja näin tämän ihan uutisissa ja vitutti ton äijän "miksei kaikki tee näin"- Maria Antoinette-asenne. 

Muokattu: 17. Tammikuuta17. Tammi, käyttäjä: tommi2

Kyllä se vinkki toimii.
Tyyppi, jolla ylipäätään on tuon verran munaa, että kykenee ehdottamaan toimarille tai muulle isolle pomolle kahvihetkeä, niin kyllähän se kertoo jo aika paljon kaiffarista ja jos vain pomon kalenteri taipuu, niin aivan varmasti kahvikutsuun vastataan myöntävästi ihan jo halusta kuulla mitä tällä olisi tarjota firmalle, vaikka paikka ei sillä hetkellä auki olisikaan. Hakijan menettely kertoo selkeästi, että tämä on ottanut firmasta selkoa ennakkoon ja ihan oikeasti haluaa sinne hommiin, eikä pelkästään ratsasta jonkun netistä haravoidun työpaikkailmoituksen päällä.
Ja vaikka tuosta ei nyt kahvituokiota aukenisikaan, vaan kehotus kääntyä rekryn puoleen, kyllähän sitä silleen jo ollaan siinä prosessissa korvamerkitty vahvalla suosituksella.
Edellytyksenä toki on myös, että olet jossain muualla hommissa ja halu päästää eteenpäin. Työttömän kyseessä ollessa suhtautuminen voi olla kovinkin nihkeätä.