5 tuntia sitten, tempokisu kirjoitti:

Mielialalääke? mitä se muka auttaa kun asian ydin on se että miten rahat riittää? Lottovoitto korjaisi kaiken hetkessä.

 

Mitä mä nyt asiasta olen muka perillä, niin eikös noi lääkkeet juurikin korjaa sen että et mieti näitä juttuja 24/7? Ongelma ei poistu, mutta et ole lamaantunut ja itke lattialla tunteja, saatat jopa elää ihan normaalisti. Se että kelaat surkeutta jatkuvasti, ei tuo sulle rahaa. Varmaan maailman huonoin neuvo, mutta ehkä ite ottasin ihan minkä työn vastaan vaan, lääke-esittelijä tai joku mihin lekurin tausta jeesais, tai sitten torimyyjä, siistijä, mihin nyt pääsisi ihan tosta vaan... rahaa tulisi, olisi tekemistä.

Toinen juttu on johonkin terapiaan hakeutuminen, näköjään sun on pakko purkaa tätä tilannetta vähän joka puolella, ainakin tällä palstalla. Oikeastaan montakaan postausta et ole laittanut missä ei mainittaisi jotenkin tätä. MItä jos puhuisitkin ammattilaiselle?

Tiedän että kerrot seuraavaksi miksi et voi tehdä näin, mut tulipahan ehdotettua.

Minulla on yksinkertainen metodi mieltä askarruttaviin asioihin.
Jollen voi itse siihen mitenkään vaikuttaa, niin annan sen sitten vain olla ja sopeudun siihen, ja jatkan eteenpäin.

Muokattu: 10. Toukokuuta, 20251 vuosi, käyttäjä: Jopotuinen

Jos olen oikein ymmärtänyt, niin ahdistus on just se että tohon ei pysty. Ajatukset jää kiertämään ja niitä kelaa koko ajan. Tän sit saa varmaan lääkkeillä veke.

Tuossa oli VesaP:n mietteitä YT-jutuista. Ei todellakaan käy kateeksi porukkaa joiden kustannuspaikoilla on jatkuva YT-kierre, joissain paikoissa ihan vaan sen vuoksi että joka vuosi on tultava enemmän tulosta kuin viimeksi vaikka hilloa tulisi rutosti. VMP.

Omalle kohdalle osunut kahdet YT:t työuran aikana, molemmila kerroilla lappu käteen. Asiaa pehmensi se että ekat potkut tuli 19v jälkeen kun koko osasto lopetettiin, tai oikeammin koko yritys lopetettiin. Valot sammuttavaan porukkaan jäi pieni ryhmä jolle oli hommia vielä muutamaksi kk:si. Otin potkut vastaan tyynesti, 6kk irtisanomisaika joten mikään hätä ei tullut. Omaan ajatusmaailmaan ei sovi mikään protestointi tämmöisessä tapauksessa joten palaverin jälkeen palasin tekemään vuoron loppuun ihan normaalisti, vaikka väliportaan pomo joka uutiset kertoi sanoi että voit lähteä heti nyt ja ottaa vaikka saikkua. Hän oli kuitenkin aidosti tyytyväinen kun meitä oli muitakin rauhallisesti suhtautuvia eikä kaikki ruvenneet heti paiskomaan ovia tai häipyneet paikalta. 

Samankaltainen homma skoteissa 2016, siellä tuli lappu käteen jo 9kk:n jälkeen. Koko tekniikan osasto siivottiin isosti koska silloin oli öljy/kaasu-alalla jonkinmoinen alavireinen suhdanne, alaan liittyvien toimijoiden oli puoli pakko höylätä. Oli jo etukäteen aika selvää että kaikki me ulkomaalaiset lähdetään joten oli lähinnä odottelua koska se lappu tulee käteen, ja kävinkin pomolle sanomassa että katsoo mun nimen listaan. Olin jo vanha kanto joten uuden duunin kattominen ei ole ongelma ja osastolla oli porukkaa joilla oli tuoreet perheet, talot hankittuna yms yms. Mä lähden ilman kiukuttelua, ja taustalla painoi myös Brexit, kotiin vietävä rahamäärä oli romahtanut luokkaa 25% kun punta upposi. 

Tällä kertaa lopputili oli sellainen että kirjekuori käteen, lue ja ymmärrä, sitten avaimet ja kulkukortit pois. Olivat oppineet aiemmista tapauksista että irtisanottu voi saada vaikka mitä ideoita ja vähintään ottaa esim yhtiön omaisuutta. Eihän siinä, kättelyt ja bussipysäkille. Vapaat oli jo muutenkin alkamassa niin lentoliput oli ostettu himaan. Semmoinen opetus tästä oli että asioista tietävät työkaverit ovat arvokkaita, varoittivat minua tuosta takaisintulosta. Koska tuolla sai varsin kohtuullisen korvauksen irtisanomisesta + lomarahat yms niin sen joutuu maksamaan takaisin jos palaat tyyliin 3kk sisällä. Se takaisinpyyntö tulikin juuri tuon ajan sisällä, en kyllä muutenkaan ollut menossa takaisin koska uusi paikka oli jo tarjolla ja muutenkin kerran pois potkittu on pois potkittu. 

Tuollakin oli porukkaa jotka olivat tosi käärmeissään lopputilistään, ihan ymmärrettävästi. Huono käytös ei ole kuitenkaan järkevää koska yksikin ukko sai lähteä ihan irrallisena irtisanomisena koska perseili töissä ihan vaan sen takia kun oli "varma" että saa kenkää. Vuorokaverina ollut romanialainen kaveri suuttui helvetisti kun ei saanutkaan kenkää. 😄 Oli jo vaimokin tullut saarelle vastaan, ja sit ei tullutkaan kenkää... Tämä kaveri oli oikeasti ammattimies ja vieläpä kova työmies niin tajusivat pitää hänet. 

Sori off topic ja kauhea tarinointi. Tämä kyseinen kaveri oli aika kuumaverinen, tulimme hyvin toimeen mutta joidenkin naapurivuoron nuorempien kanssa hän ei ollut aina samalla aaltopituudella joten kipinöitä oli välillä ilmassa. Monasti kuultu sanonta "hyppi vihoissaan karvahattunsa littanaksi" oli tämän kaverin kohdalla ihan elävää elämää. Hänellä oli nukkavieru pipo joka oli aina päässä, tämä pipo sai sitten useinkin osakseen lattiaan paiskaamisen kun joku asia kävi Dan the Man:n hermoille. Yksi kerta jäi hyvin mieleen kun meillä oli ollut varsin suuri korjausprojekti menossa edellisenä päivänä, purettiin työläs asennus, ja yövuoron janttereille oli annettu tehtäväksi asentaa tähän liittyvä yksittäinen komponentti ohjeilla "olkaa pirkuleen tarkkoina asennuksen kanssa" koska siinä oli o-rengas sellaisessa paikassa joka on hankala ja menee helposti pieleen. (o-rengas lipsahtaa erittäin helposti pois urastaan ja sit vaurioituu) Joo joo me hoidetaan, oli yövuoron jantterien kommentti. Noo, meidän oli määrä jatkaa loppuasennus sitten aamulla ja pistää vehkeet tulille. Mentiin sitten heti ensi töiksi aamulla katsomaan se asennus Dan the Man:n kanssa, kuinka ollakkaan se o-rengas pilkotti asennettujen komponenttien välistä, tässä kohtaa Dan veti kunnon kierrokset ja manasi kaikki osaamansa kirosanat enkuksi ja romaniaksi. Meni alas työtasolta ja niin lensi pipo maahan, tällä kertaa ukko oli niin vihainen että talloikin sen piponsa vielä. 😄 Eihän siinä, koko homma uusiksi ja se tarkoitti sitä että me saatiin painia homman kanssa koko päivä, taas. Vahinkoja sattuu, mutta ei nää jantterit olleet sitten kovin tarkasti katsoneet asennuksiaan kun se pullottava o-rengas näkyi about heti kun katsoi.

Off topic loppu  

No tuota, jos se masennuksen yksi ja ainoa syy on se miten tulla toimeen, siinä lääkitys ei auta, päinvastoin siihen kuluu rahaa.
No ihan vähän jalan murtuma haittaa menoa, mutta sain luvan kävellä hitaasti normaalisti ja siitähän mä tykkään.
Ihme juttu että en ole kaivannu pyöräilyä ollenkaan. Paitsi se että jotkut kauppa/asiointikäynnit voisi hoitaa pyöräilen, nyt pitää mennä autolla. Pystyn käveleen nimittäin vain 1-2 km, ja "vauhti" on se 1km/h.

Meet vaan töihin, ei sinne noin vaan mennä. Ja olen muuten kyselly.
Ja kyllä, olen käyny asian tiimoilta sekä lääkärillä että hoitajilla. Työttömyyden käsittely kesti kauan, nyt yritän vaan että hei kyllä sä pärjäät, ei vuosia elämään vaan elämää vuosiin. Ja mä tiedän, se olen minä joka tunnen itseni paremmin kuin kukaan muu.


Mikä piruvie teitä ny vaivaa että muka aina valitan,  kerroin miten eilinen oli ihana päivä luokkaa lottovoitto, kun pääsin tutulle kivalle ja ammattitasoiselle lääkärille ( sanoin että Kelan mielestä olen yhtäkkiä 1.7 työkykyinen harjoittamaan ammattiani, totesin että kuule minä en sun hommia osaisi hoitaa ) joka kyseli vielä juoksutaustastani niin kerroin, hänen mielestää ihan älyttömän kova suorisus 😄 , oli se Nahkiaisoja-sukuniminen, ja pankkikorttikin tuli.
Olen vaan huolissani ja peloissani.Miljoona....tai puoli miljoonaa tilille niin kaikki olisi loistavasti. Ja varmana lahjoittaisin hyväntekeväisyyteen, menisin sinne ruoka-apujonoon antamaan kaikille jotain kivaa...

Ja muuten se ruoka-apujono on paljon muutakin, ehkä enemmän sosiaalinen tapaaminen tuttujen kanssa  mikä on mulle uutta ja ehdottomasti hyväksi. Siinä menee puolitoista tuntia rupatellessa ja kaikki "tutut" ( me jotka ollaan siellä jo vähän yli ysin, jako alkaa 10.30) kertoo kuulumisiaan.
Tänään oli siittä hyvä että vaaterekeistä ja laatikoista sai ottaa vaatteita. Mä löysin tuulihousut! Olen käyttäny vanhoja tuulihousuja vm1983 joista olen joutunu parsiin vuorikangasta "aika paljo" sekä kivan fuksianvärisen tuulitakin. Talvikengät. Ja henkareita sai ottaa, niitä mä tarviin kun t-paitoja ON.

Nyt menette itseenne, ystäväiseni VesaP ja Tomppa, että mä muka käännän kaikki asiat valitukseksi. Ei. En ole kertaakaan "valittanu" vaan kertonu tosiasiat.
Mutta tässä tilanteessa, niin olen huomannu että iloitsen pienistäkin kivoista asioista paljon enemmän. Jo pienen punarinnan näkeminen tai rannan tuttu varis, ja tietysti lokit , ihanaa. Nää oikeet lintuharrastajat haluaa havaita erikoisia lajeja, mulle riittää todellakin vaikka "vaan" mustarastas ja sinitiainen, lokit. Kaikki linnut on mulle tärkeitä lintuja. Räkätit tosin voisi opetella jotain uutta sävelmää...

Muokattu: 10. Toukokuuta, 20251 vuosi, käyttäjä: tempokisu

^Jos et valita, yritä olla viikko käyttämättä sanoja/lauseenparsia: ruokajono, työttömyys, jalkavaiva (tai mikä vaan vaiva), en ehkä elä sinne asti (tai mikä muu vastaava kuolen kohta-ilmaus).Eikä mitään ovelia "olin niin onnellinen etten edes muistanut että.... (lisää tähän sivu valitusta)". sun "tosiasiat" on kuultu monen monen monta kertaa. Joka päivä meklein, kun et ole ollut bannissa.

Sä olet niin kauan kun mä muistan aina paasannut jostain, että mä epäilen että lääkkeet kyllä auttaisi. Herttainen ihminenkö saa joka palstalle bannia? Jos sä kertoisit psykologille murheitasi, saattasit saada apua, täältä saat vittuilua.

Mut jälleen kerran, mielestäni hyvässä hengessä auttamistarkoituksessa olen sanani sanonut, jätän jutun tähän.

Muokattu: 10. Toukokuuta, 20251 vuosi, käyttäjä: tommi2

^ Kiitos analysoinnista, oletko pyskologi? Jos on jalka murtunu niin se on kuule oikeesti jalkavaiva. Jollain täällä on pitkään ollu "tenniskyynärpää" ja selkävaivaa...eikä tosiasioiden tunnistamisessa ja tunnustamisessa ole mitään pahaa. Siis tämä "en elä siihen asti" on oikeesti erinomaisen hyvä asia! ei missään tapauksessa valittamista. Ja just sanoin että se ruoka-apujono on oikeastaan ensisijaisesti sosiaalinen kokemus, se mitä siellä kassissa on ihan sama mutta on kiva jutella tutuiksi tulleiden ihmisten kanssa.
 

olin niin onnellinen etten edes muistanut että  no kerropa koska olen tommosen sanonu. Niinpä. Joo fine, niin minäkin tässä että kerron jos jotain hyvää tapahtuu ja tapahtui.
Mutta sori, et ole enää mun kaverini. Ei helmiä...joo jätetään tää tähän, kuten sanottu kirjoittelen jos jotatain hyvää tapahtuu.

Tänään oli kivoja hetkiä lintujen kanssa.
 

Muokattu: 10. Toukokuuta, 20251 vuosi, käyttäjä: tempokisu

20 tuntia sitten, tommi2 kirjoitti:

Jos olen oikein ymmärtänyt, niin ahdistus on just se että tohon ei pysty. Ajatukset jää kiertämään ja niitä kelaa koko ajan. Tän sit saa varmaan lääkkeillä veke.

Joo, toi on totta ja oikeastaan asian ydin, meinasin sen tuohon "ohjeeseen" myös mainita.
Itse asiassa on äärettömän huono ohje sanoa toiselle, että lopeta vain se murehtiminen. Itsekin sitä mainitsen Rouvalle, kun alkaa vatvoa jotain pieleen mennyttä asiaa, ja että antaisi nyt vaan asian olla.
Unohda ja anna olla metodi vaatii pidemmän - vuosia - mielikuva ja käytännön harjoittelun, jotta siihen sopeutuu ja asian sisäistää. Kaikilla se ei luonnistu koskaan, enkä itsekään väitä olevani "kivimies" ja selviytyväni asiasta kuin asiasta.
Mutta kaatuneen maitolasin voi aina nostaa pystyyn ja täyttää uudelleen, eikä siitä sen kummempaa. Rouvakin on lakannut siitä huutamasta, kun opetin, että jos huutaminen auttaa, niin huudetaan sitten molemmat.

Muokattu: 11. Toukokuuta, 20251 vuosi, käyttäjä: Jopotuinen

Meillä nuita YT kuvioita ollut herra isä ties kuinka monia ja vuosien saatossa ja porukka niihin tottui ja hommat meni lähinnä  olankohautuksin, koska lomautuksia ja toistaiseksikin lomautetut valuivat aina jossain vaiheessa takaisin hommiin, usein jo kuukauden sisällä ja nämä kun ovat myös siellä jonon kärjessä, kun uuttaa väkeä taas tarvitaan. 

Itse olen kloppina saanut yhden lapun Calibran loppumisen myötä ja silloin piti olla hommissa se irtisanomisaika ennen lomautuksen alkamista.
Laputetut tyypit kuluttivat aikaansa kuka mitenkin, jotkut kirjoja lueskelemalla. Itse hommailin asioita ihan viimeiseen hetkeen normisti, tai enemmänkin, että sain kaikki keskeneräisetkin hommat pakettiin.  
Takasinkutsun sain Alkossa, kun törmäsin silloiseen pomooni, joka pyysi takaisin hommiin, kun on vähän paja jumissa. Lupasin tulla parin viikon päästä, kun oli toisaalla hommat vähän kesken.

Mikäli olisit ollut raivoraitis, tätä onnenkantamoista ei varmaan olisi sattunut.

1 tunti sitten, Jopotuinen kirjoitti:

Itse asiassa on äärettömän huono ohje sanoa toiselle, että lopeta vain se murehtiminen. Itsekin sitä mainitsen Rouvalle, kun alkaa vatvoa jotain pieleen mennyttä asiaa, ja että antaisi nyt vaan asian olla.

Lueskelen just hitaasti Liv Strömquistin Pythia puhuu jossa on yksi kappale just tästä. Hänen siteeraamiensa tutkimusten mukaan neuvominen auttaa lähinnä neuvojaa. Ongelman kanssa painivat yleensä tietävät mikä auttaa, alkoholisti tietää että pitää lopettaa, ylipainoinen että pitää syödä vähemmän, sinkku että pitää käydä treffeillä ja perheväkivallan uhri että pitää painua v**ttuun.

Olenkin miettinyt asiaa aikanaan paljon kun mentoroin ilmaiseksi nuorempia kolleegoita. Luulen että sain enemmän siitä irti kuin he. Vahvistusta omille ajatuksille. Hauskinta että luin useita mentoroinnin oppikirjoja ja niissä tästä ei puhuta mitään.

On muuten ensimmäinen Strömquist sitten ekan (kielletty hedelmä) jota uskaltaa suositella. Tästä huolimatta melkoista offaria joten:

Kiva ilma. Käty.

Muokattu: 11. Toukokuuta, 20251 vuosi, käyttäjä: MV

Toi on kyllä totta. Emmäkään edes tempparille "ohjeita" kirjoittaessa uskonut että se niistä ottaa opiksi, varmaan vaan just sen takia että kun se about kahden viikon sisään saa sen palstalta ikuisen poistonsa (siihenköhän se viittaa "jos olen täällä vielä vuoden kuluttua"-stooreillaan?) niin itellä on sellanen olo "mä yritin sitä auttaa ja varoittaa".

Tohon "tietävät yleensä mikä auttaa" lisäisin vielä "mutta eivät voi myöntää edes itselleen" jossain tapauksissa.

Aloitetaan on-topicilla.  Komee keli ja lippu tangossa näyttää aina hienolta 🙂

Aiempaan offariin ilmainen vinkki (kelle tahansa): jaa fiilikset useampaan topikkiin

• Jos käyt kävelylenkillä ja jalkoihin sattuu --> tieto kävelylenkistä kävelytopikkiin ja jaloista elämäntuska/vitutus/sairaustopsuun
• Jos bongaat lintuja, mutta pitää lopettaa kesken, koska sattuu johonkin --> bongaukset lintutopsuun ja sattumiset sairastopsuun
• Jos söit jotain maininnan arvoista, mutta oli kallista --> sapuskat syömistopsuun ja valittaminen hinnoista/tilillä olevista rahoista elämäntuskatopsuun.
• jne...

Näin säikeiden aiheissa on mitä otsikko sanoo ja lukija saa valita, millaisia juttuja haluaa lukea, eikä jokaisessa topikissa oo samoja tuskia. Ja tuollai jakamalla saa jopa enemmän postauksiakin, jos se määrä on jollekin se juttu...

on topic: concorden viesti toi mieleen wanhat kunnon usenet ajat kun pystyi crosspostamaan!

Fiksu tapahan voisi olla tällänen:

 

Mukavaa oli koiralenkillä. Yksi juttu vain vavasi 

Spoiler

 

edit: no meni vaikeeks... linkki näky tossa sisältöineen ja onko tuo spoilerkaan nyt parempi`? En nyt jaksa poistaakkaan kun meni valmisteluun se aika minkä olin varannut äitini tapaamiseen. Sori äiskä, joku toinen vuosi sitten...

Muokattu: 11. Toukokuuta, 20251 vuosi, käyttäjä: tommi2