Ihan uteliaisuudesta kysyn että paljonko on helvetin pitkä? Tämä lienee jokaiselle eri... 

^Loppuelämän mittainen?

^ Aika tarkka arvio, sanoisinko.
Loman dead line (kirjaimellisesti) on se tamminen yksiö tai pienempi tuhkapurkki, vähän riippuu omaisten tahdosta tahdosta.

 

No nyt kiinnostaa että miten ton nyt junailit! Eikös kuitenkin useampi vuosi ollut viralliseen eläköitymiseen aikaa? 

Miltä hallitus tuntuu ilman Marinia?

Orvolta.

^^ Katsotaan nyt se temppu ensin. Ja vasta sitten, kuinka se tehdään

Eikä se temppukaan aina onnistu, joskus voi mennä pieleenkin     
Sitä voidaan kutsua Epäonnistunut temppusi

Just soitin Maretariumiin että ovatko nahkiaiset aktivoituneet vai kannattaako odottaa ensi viikkoon...mutta menen nyt maanantaina. Kuulemma liikehdintää on   
Selkiintyi pääsiäisloman ohjelma:
huomenna aamulla lenkki ja  lintuja tuossa lähellä ja käyn Valkeakoskella
maanantaina ihan pieni herättelylenkki ja sitten Kotkaan
tiistaina käyn Rantaperkiön kuvauspaikalla

Sokeritoukkapopulaatio näyttäisi tuhotun.

Nuita on useamman vuoden vilistänyt kylppärin lattialla harvakseltaan. Tähän asti niitä on torjuttu varpaalla liiskaamalla ja kanta pidettyä minimaalisena.

Nyt sitten tuli vastaan Raid purkki, jossa tehoaineena Pralletriini, samaa hermomyrkkyä kuin Thermasel itikantappajassa poltetaan.
Tökötti on siitä hyvä, että pinnoille suihkittuna se jää siihen vaikuttamaan useita päiviä, jopa viikkoja. Tähän kun lisätään aineen tuho-ominaisuus jo pelkästä kosketuksesta.
Aloitin kemiallisen sodankäynnin parisen viikkoa sitten, suihkasemalla ainetta karmilistan alapään ympäri lattiapintaan, joka on ollut aina näiden kulkureitti.

Eipä ole sen jälkeen ollut yhtään havaintoa näistä kavereista. Varmaan jossain on joitain munia vielä vaiheessa, mutta mullapa on aseet valmiina  

 

 

 

Tänään kevään ekat perhoset.  🦋

Lakasulakasukone

En katsonut liikaa sillä 

 

Olen niin nahkeen iloinen ja onnellinen kun oli täydellinen ajoitus - ja näin Kotkan Maretariumissa nahkiaisten kutua. Oli suuri unelmani että jospa kutisivat just silloin kun olen siellä - ja näin todellakin tapahtui. Oli muutaman sekunnin sessiot, ja yritän pitää ne mielessäni. Paremmin silmiin jäi kuitenkin kiven siirtohommat ja koiraan ja naaraan erot sekä se kun koiras turhaan yritti kutea haluttoman naaraan kanssa .....
Pääsiäislomalla sain myös lintukuvia ja uusia havaintoja ( töyhtöhyyppä, joutsenet ja tänään aamulla närhi) ja cyclon takapyöräongelmaankin tuli apuja. 
On ollu niin raskasta töissä ja kaikki fillariongelmat, että tuntuu epätodelliselta nämä kaikki upeat kokemukset, mutta olen varma että se on Luojan tekosia, ja olen tosi kiitollinen. 
   

Mietin tässä nyt että mitkä on sun elämäsi hienoimmat kokemukset?
- ihan kiva voittaa Suomen Mestaruus ja ennätys 10 000m hölkässä
- ja tempon Suomen Mestaruus
- ajaa Ferrarilla ( auto)
- fillarilla 711km yhtenäinen lenkki
- ekaa kertaa kututalkoissa ja tervetuloa mukaan! ( kun aiemmin muuten että mitä tuokin rääpäle täällä tekee...)
- Nakkilassa elävä nahkiainen kädessä
- kututalkoissa  kokea (pikku)nahkiaisen toukka
- nähdä nahkiaisten kutu

Parempi pitää mielessä näitä, kuin niitä kammottavia kokemuksia. Muistan kun sairaalassa about 20 vuotta sitten, kun piti kertoa elämän kokemuksista, että miksi kerron vain hyvistä asioista...just, en mielelläni muistele kauhukokemuksia. 
Ne ovat siellä, mutta mieluiten pidän mielessä nämä hyvät asiat.

Mä en osaa äkkiseltään eritellä. En myöskään ole muutoinkaan varmaan niin voimakas kokija kuin joku toinen saattaa olla. Tässä yhteydessä tulee aina mieleen, kun kerroin kerran töissä olevani lähdössä (vai olinko tullut just takaisin) Barcelonan matkalta. Matka oli ihan onnistunut lomamatka rouvan kanssa. Lapsetkin oli saatu harvinaisesti sen 3 yön reissun ajaksi silloin aikanaan hoitoon. Mutta siis työkaverini (vanhempi rouva) totesi minulle Barcelonan lomasta kuullessani, että "Ai ihanaa, minulla tulee aina ihan kylmät väreet kun vain kuulenkin sanan Barcelona!". Itse koen tosi vieraana, että tuon tyylisistä asioista voi kokea noin voimakkaasti.

 

Mulla on oikeesti hienot hetket olleet ihan tavallisia hetkiä vaan, huomannut äkkiä että onkin todella onnellinen. Sitten on sellaisia mitkä ovat kokiessa olleet rasittavia, pelottavia tms. , mutta jälkikäteen muisteltuna hienoja, kuten vaikka se kun kävelin Comptonissa 7km ja kartasta oli katsottu että jengialueille mennään. 

Toisaalta saavutukset, vaikka valmistuminen tai yo-kirjoitukset, ovat aina olleet tosi hämmentäviä tilanteita allekirjoittaneelle. Ei mitään iloa tai juhlaa, lähinnä "mitäs sitten"-fiilis. 

No mä olen sellainen kun kokee tiettyjä asioita voimakkaasti - ehkä myös siten että on ollut kaikkea pahaa ja kamalaa, koulukiusaaminen, ei huolita mukaan, sairastelut ja jalkavammat, työpaikkakiusaamiset > niin ne kivat asiat tuntuu niin hienoilta että kerrankin on iloinen, mä kelpaan mukaan, onnistuin  elävä nahkiainen kädessä ja kaikki erikoiset nahkiaiset, mutta olen jo aika pitkän aikaa unelmoinut että näkisin nahkiaisten kutua. 

Onhan pari unelmaa vielä....helikopterilento Nahkiainen majakalle ( ja takaisin), saada pitää joku iso nahkiais-esitelmä, ja voisin mä käydä Oregonissa katsomassa niitä Pacific lamprey-passageja ( en vaan osaa mitään matkoja varata yms. eikä ole passiakaan ) ....saada vielä joitain hyviä luontokuvia. Tämä viimeinen nyt sitten varmaan se realistisin.