CamoN

Tonnin pyöräksi asiallinen paketti ja erittäin hyvä 600 euroon. Laittamalla toisen tonnin parempiin kiekkoihin vaikka seuraavana suvena tuosta saa aika miellyttävän vehkeen pitkällekin lenkille.

Pystyputken pituus ei vaikuta ajoasentoon, kunhan se vaan mahdollistaa sopivan satulakorkeuden. Ajoasentoon vaikuttavat rungon pystymitat ovat keskiön korkeus alustasta ja emäputken + etuhaarukan korkeus. Tietysti ohjainkannattimen kiinnityskorkeutta muuttamalla voi pelata noin 30mm verran, samoin ohjainkannattimen kulmaa muuttamalla.

Pitkäjalkaiselle lyhyempi vaakaputki on lähtökohtaisesti parempi. Kummankaan rungon korkeuden ei pitäisi tuottaa ongelmaa, edelleen kun kyseessä on noin pitkäjalkainen kuski. Ja kuten jo sanottu, se sopivampi löytyy koeajamalla kun mitään aikaisempaa vertailukohtaa ei ole.

Aika ihanteellinen kulma minun silmääni. Jos lokasuoja olisi kaarevampi, takapää sopisi lähemmäs vaakatasoa.

En ota muuten kantaa, mutta top pull / bottom pull tarkoittaa vaijerin tulosuuntaa, joka tietysti vaikuttaa vaihtajan nivellykseen ja liikesuuntaan. Top pull -vaihtajalle vaijeri tulee ylhäältä, bottom pull -vaihtajalle vaijeri tulee alhaalta keskiön suunnalta. Ei muuta kuin Googlen kuvahaku auki ja vertaamaan eri direct mount -vaihtajien kiinnityksiä. Minulta löytyy muistaakseni SRAM XX Direct mount S3 DMD bottom pull -etuvaihtaja ylimääräisenä Spessun 2012 Epicistä, jos sellainen sattuisi sopimaan.

Runkoon, keulaan ja kiekkoihin panostaisin itse maasturia rakentaessa. Voimansiirto ja jarrut tai varsinkaan putkiosat ei ole niin tähdellisiä. Jälkimmäisenä mainittuja myös liikkuu torilla aika tiheään, eli hyviä diilejä kyttäämällä saattaa saada hyvät palikat hyvään hintaan.

Riippuu täysin napojen mitoista, koska pienetkin eroavaisuudet aiheuttaa sen säätötarpeen. Eikä napojen mitat ole tarkkaan standardoituja vaan valmistajakohtaisia. Sekä jarru- että vaihtajapuoli voi vaatia sitä säätöä jo 0,5-1mm sivuttaiseron takia. Kokeilemalla selviää ja voi olla niinkin, että esim. etunavoissa jarrulevy on samassa paikassa mutta takanavassa jompi kumpi puoli vaatii sen säädön, jonka kanssa voi jo elää. Varsinkin jos säätö on käytännössä kierros takavaihtajan hienosäätörumpua suuntaan tai toiseen. Tietysti ihan ensimmäinen yhteensopivuusasia on akselit. Jos pyörässä on pikalinkkuhahlot ja levyjarrut, etunapa on 100mm leveä ja takanapa 135mm. Jos pyörässä on läpiakselit, yleisimmät vaihtoehdot on 15mm akseli edessä 100mm leveänä ja takana 10mm akseli 135mm leveänä tai 12mm akseli 142mm leveänä. Riippuen navasta, siihen voi olla saatavilla adaptereita joilla saadaan yhteensopivuus yleisimpiin akselityyppeihin. Ja alkaen ensi vuoden malleista pakkaa sekoittaa uudet Boost-akselileveydet jotka on edessä muistaakseni 110mm ja takana 148mm leveät,

Käytetyn pyörän uskaltaa ostaa vaikka siinä olisi hiilikuituhaarukka. Hiilikuidussa voi olla ulospäin näkymättömiä vaurioita, mutta toisaalta metallitkin väsyvät käytössä ja antavat sitten joskus periksi. Kummallekaan materiaalille ei ole mitenkään ominaista hajota "räjähtäen", varsinkaan jos ulkoisia vaurioita ei ole etukäteen näkyvillä. Käytetyssä pyörässä ulkoiset vauriot ovat toki niitä selvimpiä merkkejä käytössä sattuneista kolhuista. Periaatteessa hiilikuidussa piilevien vaurioiden pitäisi tuntua esim. etuhaarukan jalkojen jäykkyyseroina, narinana tai naksumisena. Jos keula vaikuttaa koeajossa täysin ehjältä, se todennäköisesti myös on ehjä. Mielestäni hiilikuidun maine on paljon huonompi kuin mitä se ansaitsisi, varmaankin koska materiaali on vieläkin melko uusi mm. polkupyörien valmistuksessa. Hiilikuitukehäisen etukiekon kolaroineena siten että kiekosta meni yksi pinna kokonaan poikki ja yhteensä viisi vaihtoon, uskaltaisin sanoa hiilikuidun olevan hyvin suunniteltuna melko luja materiaali. Kyseinen kiekko tuli vielä täysin ajokuntoiseksi uusilla pinnoilla.

Tuohon hintaan varsin asiallinen peli. Hiilikuitukeulasta pisteet kotiin, se on tuossa hintaluokassa melkoinen löytö kun puhutaan kuitenkin uudesta pyörästä. Palikat nyt on mitä on, mutta niitä voi sitten päivittää myöhemmin jos toiminta ei miellytä.

Tuplat.

Ihan ensimmäisenä keulan kaulaputken tulee olla pyörän emäputkeen sopiva. Kaulaputkia on kahdenlaisia - sekä suoraa koko matkalta 1 1/8" paksuista että kartioitua (tapered) joka on alapäästään 1,5" ja yläpäästään 1 1/8" paksu. Riippuen rungon emäputken sisähalkaisijasta ja ohjainlaakerityypistä runkoon sopii joko pelkästään suora kaulaputki tai kartioitu kaulaputki. Jos kartioitu mahtuu, soviteohjainlaakerilla saa sopimaan myös suoran kaulaputken joka on kartioituun verraten alapäästään hieman ohuempi. Kartioitu kaulaputki alkaa olla nykyään yleisempi, kaulaputken paksumpi alaosa tuo rakenteeseen lisää jäykkyyttä. Seuraavaksi pitää tunnistaa etukiekon akselistandardi ja valita uusi keula oikealla akselisopivuudella. Yleisimmät vaihtoehdot ovat normaali pikalinkku, jossa keulan alajalkojen väli on 100mm ja akselihahlo on halkaisijaltaan 9mm. Puhutaan QR:stä tai 9x100mm QR:stä. Toinen vaihtoehto on 15mm tai jopa 20mm paksu läpiakseli, joista jälkimmäinen on käytössä lähinnä alamäkipyörissä. Läpiakselin kanssa akseli työnnetään etukiekon navan läpi ja kierretään päästään kiinni keulan alajalkaan. Eri valmistajilla on omat tuotenimensä läpiakseleille, mutta mitat ovat samat. Keulaa on hankala muokata sopivaksi toiselle akselistandardille, mutta läpiakselille sopiva etunapa on tyypillisesti helppo muokata pikalinkulle tarkoitettuun keulaan sopivaksi. Uuden keulan joustopituuden tulisi olla sama tai ainakin lähellä vanhan keulan joustopituutta, koska pyörän runko on suunniteltu tietylle joustomatkalle. Esimerkiksi 100mm joustavan keulan tilalle sopii todennäköisesti 80-120mm joustavat, ehkä jopa 130mm muiden ominaisuuksien kärsimättä. Rock Shox ja Fox ovat suurimmat valmistajat. Kumpikin valmistaa keuloja joissa joustoelementti on joko ilmasylinteri tai kierrejousi. Kierrejouset ovat harvinaistumassa lyhytjoustoisissa (alle 140mm) keuloissa. Ilmajousi on suositumpi sen helpomman säädettävyyden takia, eikä nykyiset ole suorituskyvyltään juurikaan kierrejousia huonompia. Rock Shoxin mallisarja on alhaalta ylöspäin XC/Recon, Reba ja SID. Jokaisesta löytyy muutamia eri variantteja erilaisilla joustopituuksilla, vaimentimilla ja ilman lukituksen kaukosäätöä sekä kaukosäädöllä. Foxilla mallipolitiikka on hieman epämääräisempää, käytännössä Float-keulat ovat ilmajousellisia ja liukuputkien halkaisija lyhytjoustoisimmissa malleissa 32mm, joka kasvaa 34mm:iin ja 36mm:iin joustopituuden kasvaessa. Foxilla on muutamia erilaisia vaimentimia sekä erilaisia liukuputkipinnoitteita ja kaukosäätöä. Kaikista nykypäivänä kaupassa myytävistä keuloista voi olettaa löytävänsä jonkinlaisen jouston lukituksen (joka ei ole juuri koskaan varsinainen mekaaninen lukitus vaan vaimenninelementin virtauskanavien sulku) ja paluuvaimennuksen säädön. Opiskelijabudjetilla lähtisin etsimään joustopituudesta riippuen käytettyä Rock Shox Rebaa / Pikeä tai Fox Float 32/34:ää. Rock Shox on todennäköisesti edullisempi.

Jos oletetaan että rungossa on ajon aikana kiinni ohjaustanko, polkimet ja kuskin retale, siinä on jo monta uloketta jotka kohtaa tasaisen alustan ennen hiilikuiturunkoa. Oma maantiepyörä on mennyt parikin kertaa tuulenvoimasta kyljelleen ja ohjaustangon pää, poljin sekä satula on ottaneet kipeää. Sellaisia naarmuja hiilikuiturungon kanssa pitäisi välttää jotka menee lakan ja maalin läpi kuituun asti siten, että kuitukin vaurioituu. Sellaisen aikaan saadakseen täytyy kaatumistilanteessa olla mukana melkoisia energioita tai todella huonoa tuuria. Eikä se runko sittenkään entinen ole jos sen naarmuttaa kunnolla, mutta vaurioitunut kohta voi pettää myöhemmin.

Mitähän tuo painaa kokonaisuudessaan? Jonkun 14kg? Jos tuntuu siltä että herkempi ja kaikin puolin kevyempi pyörä olisi hauska nautiskeluun, 7kg maantiepyörä on varmasti juuri sitä.

Onhan cyclocrossilla ja maantiepyörällä erolla, ei kai niitä muuten erikseen valmistettaisi. Maantiepyörä on sopiva nimenomaan nautiskelu- ja harrasteajoon sekä kilpailuun, cyclocross on omimmillaan siellä arkisessa työmatka-ajossa. Maantiepyörän kaiken potentiaalin ulosmittaus vaatinee ajajaltaan lähtökohtaisesti urheilullisempaa ajotapaa kuin cyclocross, vaikka siihenkin on tietysti poikkeuksia. Tarkoitan siis ettei se maantiepyörä kulje juurikaan sen kovempaa, ellet pyri mukavuuden, voimantuoton ja ilmanvastuksen kannalta sellaiseen tehokkaaseen ajoasentoon joka on mahdollista saavuttaa maantiepyörällä.

En lähtisi valitsemaan renkaita ensimmäisenä kivien linkoamisominaisuuksien perusteella, parempi hankkia runkoon vaikka kiveniskuteippiä niiden iskemien varalta. Maalaisjärjellä ajatellen tiheäkuvioinen nappularengas tai puolisliksi varmaan kerää eniten kiviä. Harvanappulainen tai sliksi sitten vähemmän. Tietysti välillä niitä kiviä lentää muutenkin kuin renkaaseen tartuttuaan, jos ajaa oikein kunnon irtosorassa. Yksi huomioitava juttu on myös se, että tyypillisesti täysin uusi tai uudehko rengas on vielä pinnastaan tahmea ja sitten herkkä keräämään kaikenlaista mähnää. Kuluessaan pinta tietysti kuluu ja parkkiintuu, eli kivilinkokin voi menettää tehoaan kilometrien kertyessä.