"Mitä Vesan kilometreistä? On kuule ihan jokusen kilometrin päässä vuosiennätykseni"

Vesa ei taida tietääkään, että hän on kilometrikisassa sinun kanssasi...

 

"Että ihan turha mollata ja vähätellä"

Ei täällä juurikaan muut mollaa tai vähättele kuin Kisu. Kaikki täällä ovat tietoisia saavutuksistasi. Eikä niitä kukaan ole sinulta pois viemässä, joten miksi tarvitsee vähätellä muiden tekemisiä. Ei ne sinulta ole pois.

 

^ hei nyt asennetta, nimittäin huumoriasennetta. En mä elämästä selviäisi jos ottaisin kaikki liika vakavasti. 
Ja just oli telkkarissa kun esiteltiin nykyajan juoksutossuja. Jotain joustavia joilla saa maratonilla 5min paremman ajan kun tavislenkkareissa....myös piikkarit on ihan eri kun joskus 40+ vuotta sitten 😄 

Ja haloo, nyt myös asennetta luetun ymmärtämiseen. Arvostan Vesaa tosipaljon ja harmillisuus kun jäi käärmetopicci jonnekin, mä tykkäsin 🐍
Ai mun "saavutukset" 😂 kyllä tässä suurin saavutus on se että oon elossa. Pyöräily on vaan harrastus, ja tärkeempää on mun pienimuotoinen lintuharrastus. Ja onhan sekin harrastusta kun yrittää muistaa lintujen tieteellisiä nimiä. 
Voi että jos jossain vaiheessa olisi "orni" 

Olen ehkä jotain saavuttanu harrastuksen tiimoilta, mutta se on vaan omaksi iloksi. Ja nyt yritän josko jossain vaiheessa saisin fillaroitua 50km ....

 

Muokattu: 7. Syyskuuta, 20257. Syys, käyttäjä: tempokisu

^^ laitetaan nyt vielä kerta kiellon päälle. Mä arvostan kaikkia kun pystyy liikkumaan, oli se vauhti tai kilometrit mitä vaan. Oman kunnon mukaan - mä jaksan nyt ajaa 40km ( tosin siihen menee yli 2 tuntia, mutta on ulkoilua, mitä pidemmän aikaa ulkona, sen parempi )
Ja kun tilanne on tämä mikä nyt on, ei jaksa muistella elämän ikäviä asioita vaan niitä kun tuli tehtyä oma paras. Ja myös omia tekemisiään, jos siis on parhaansa yrittäny, saa ja pitääkin arvostaa. 
Jossain vaiheessa täällä ( tai siis toisaalla..mutta kuitenkin) että älä aina valita. Nyt sitten kun en valita, niin älä siinä yhtään kehuskele. 
Ikinä ei näytä menevän teidän mielestä ok. 

Laitetaanpas vielä yksi. Aina kun ajelen Nakkilaan ja tulee se paikka jossa joskus 2002? tulee mieleen Porin tempo. Se alkaa ylämäellä, mutta vastapainoksi maalia lähestyttäessä saa painaa niin kovaa kun ikinä. 
Olin hyvässä kunnossa, voitin sinä vuonna kaikki ajamani tempot ( mutta ei kelvannu Pelkian MM-tempoon... josta myös Kari suuttui ja lopetti naispyöräilijöitten vastuuvalmennuksen ) 20km tempo, kääntöpaikalla näin että sieltä tulee mustaa pilveä ja jyrinää....ja sitten tuli kiire!! mä nimittäin inhoon sateessa kisailua ja "vauhti" hidastuu tosipaljo. 
Sillä kiireellä sitten pääsin kuivin jaloin maaliin 27.15 ja sain tästä sekä ekan palkonnin, että erityispalkinnon, ja oli mun vauhdikkain tempo ikinä. 

Sitten joku ikäsarjatempo jossain pohjanmaalla. Oli sähkövaihteet, ja alkoi sade ja siinä sitten käytössä 2 vaihdetta; alin rinkula ja vain eturatasta pystyi säätään. Onneksi oli tasasta, ajoin "voimaa" ja voitin toiseksi tullutta Anne Rautiota 5 minuuttia. Lopussa oli pakko antaa äidille ja vaunuissa olevalle lapselle tietä, ja senjälkeen kävin kiertämässä liikenteenjakan "oikealta" puolelta. Pelkäsin loppua, kun se ajettiin urheilukentän radalla. Mutta eipä ollu mitään huolta.
Muuten oli ihan kammottava kisa henkisesti kun oli yksi henkilökohtainen juttu. No kun tänne asti ajeltu, ajoin myös maantien. Tunnetusti heti paukusta täysillä kun kirikykyä ei ole. Aloitinkin niin, katsoin taakse ja Tarja-Leena Lehtimäki vaan takana. Sanoin että nyt vuorovedolla ( oltiin eri sarjassa) mutta Tarja-Leena jäi jonnekin ja sain rallatella yksikseen. Ja mä olen semmoinen että kun on porukkaa, ei tule mitään mutta jos pääsen irti niin siittähän se ilo alkaa ja ajan kovempaa kun jännittää ei enää tarvi. 

Nythän mä olen ihan pskassa kunnossa joka asiassa. Kiva päivä jos johonkin kohtaan ei satu. Leppoisasti ajelen ( muistaisi vaan että ei lähde kuten ennen eli nykykynnolleni liika kovaa ) mutta se mikä on nyt tärkein harrastus, on lintukuvaus. Ihan kivoja kuviakin tullu ( kuvaus-harrastusta tulee ensi keväällä, jos Luoja suo...) 2 vuotta. 
Nyt olisi kohteena varikset, harakat ja naakat. Heti kun menen kameran kanssa, niin - ei mitään.
Just katsoin näppäilykuvani, pelkkää rutilusta tuli ( eli ei-niin-onnistuneita) mutta tuonne Pskat luontokuvat-ryhmään varmaankin kelpaa...

Nukkekuvissakin saavutin sen oman parhaani, ja kyllä sitä näkee että ei tule enää entisen kaltaisia, ja osin se johtuu kun ei ole enää sellaista paloa ja inspiraatiota. Muutama kesäkuva on odottamassa, tosin niitä voi ottaa talvellakin alustan päällä ja laittaa kesäistä rekvisiittaa. 

Kiva helmikuinen päivä

Ja jos siittä jalkojen kuvasta voi päätellä että en ihan hyvin kunnossa ole, mutta on tässä yksi juttu jos sen saisi pyöräillen tehdä. Vanhempani ( no oliko pakko kertoa...) tyrkkäsi aikeeni heti. Että sellaista kannustusta.....

7.9.2025 klo 12.57, Vierringe kirjoitti:

"Mitä Vesan kilometreistä? On kuule ihan jokusen kilometrin päässä vuosiennätykseni"

Vesa ei taida tietääkään, että hän on kilometrikisassa sinun kanssasi...

 

"Että ihan turha mollata ja vähätellä"

Ei täällä juurikaan muut mollaa tai vähättele kuin Kisu. Kaikki täällä ovat tietoisia saavutuksistasi. Eikä niitä kukaan ole sinulta pois viemässä, joten miksi tarvitsee vähätellä muiden tekemisiä. Ei ne sinulta ole pois.

 

Joo mä mollaan ja vähättelen vaan itteeni. Miten se elämä menikään näin persiilleen, ei tiedä itkeäkö vai nauraa. Valitaan nauraminen. 
Mulla on kilometrit tullu täyteen, just tuossa laittelin esille "kunniakirjaa" kun ajelin sen 711km  yhtäsoittoa, ja voi vitsit oli hieno tunne kun aamu sarastaa, aamusumua, ja tulee kaikkia eläimiä vastaan ( valkohäntäperuraa, pupuja, oravia, joku semmoinen viiruhäntäinen .... hirvet, kettu ja siihen aikaan en voinu sietää lintujen lauluja mutta korppi...) viime kilometreillä vielä pupupariskunta ja löysin 5sentin kolikon jonka laitoin  "mitaliksi"  ja tein itelleni "kunniakirjan". Olin varautunu hyvää ruokaa pihviä...kävin lenkin jälkeen rannalla kastamassa ( uimaan ei uskaltanu) ja hikoilin ja tärisin 12 tuntia, ja sitten pystyin syömään vähän keittoa....piffit jäi seuraavalle päivälle.
Mutta aina sitä voi uhitella vuoden 2009 vuosikilometreillä  40 240, ihan jäätävä  suoritus kun talvet oli vielä talvia eikä vesisadetta ja söheröä. Romahdin tuon jälkeen, ja ekaa kertaa omapainoni alitti 50kg ( joo nyt se on 41kg eikä se ole pyöräilyllä "saavutettu" )

No enivei, mä olen käsitelly nämä pyöräilykilometrit ja olen iloinen jos ny ylipäätään pääsen jotain ajelemaan. 50km on sama kun ennen 300km. Mutta ajelu tuntuu nyt kivalta, eikä pakolta 🙂 morjenstelen vastaantulijoita ja huutelen linnuille heidän tieteellisillä nimillä. Eilen ...( tai siis mikä päivä nyt on...) no aamulenkillä ekaa kertaa elämässäni näin 2 kottaraista. Siitä lisää "nähnyt lintulajit"- listaan.

Mutta lintujen seuranta ja opettelu, sekä erityisesti lokkien seuraaminen ja kuvaaminen on todella hienoa. Kututalkoot, ja nahkiaiset. Elämässä, luonnossa on niin hienoja asioita ja ne jatkuu ...elämän loppuun asti, ikinä et ole valmis kun aina on uutta opeteltavaa ja koettavaa. 

Mun yksi parhaimmista kuvista, ainakin lokkikuvista ja tämä nyt ei kelvannu paikallislehdykäisen kesäkuvakisassa, mutta kelpasi "Tiede&Luonto" -lehteen ( jossa toi taso on jonkiiverran korkeampi....) Rakastan tätä kuvaa, siinä näkyy niin ihanasti pariskunnan rakkaus, ja luontohommien upeus. 

Muokattu: 9. Syyskuuta, 20259. Syys, käyttäjä: tempokisu
tarkennus

Joo just sitten taas. Korttilompakko jäi, ja se varastettiin. Pankkikortin kuoletin, ja ny on 30e pikkupussissa rahaa. 
Yritin S-etukorttia, se maksaa sen satasen. En maksa, kun en mä sieltä niin paljo osta.
Ja plussakortin kanssa semmoista puhelinrumbaa ettei tosikaan, puhelinpalvelu on avoinna 12-16. 
Mitä vähempi kortteja sen parempi. Henkilökorttia en tartte kun on passi. Sinne meni myös silmälasikorttitiedot, no mä käytän ny kaksia laseja päälekkäin. 
Onneksi sentäs tilillä on jokunen euro, mutta en voi sitä käyttää. Paitti paypalilla. 
Tavoite olin 5.10 synttärinä tietty raha, ja se tulee toteutumaan. Jatkossa vuodessa menee 10t euroa. Eli mä pärjään, mutta toinen asia on sitten että jaksanko. En syöny eilen, en nukkunu, en syöny aamupalaa ja painoa on 41kg. 
Kiitos eilisen 3 kaatumisen reidessä on kämmenenkokoinen iso mustelma. Ja kädessä vertavuotava haava. 
Äitee vielä kääntää veistä haavassa ja suolaa lisää, että miten "aikuinen" ( no kaukana siittä...) voi olla noin pska.

Tää nyt menee niin että teen fillaritempauksen ja kunhan pankkikortti tulee, käyn kameraliikkeessä, 2 kameraa ei toimi. Ei se kuvanäppäin toimi. Just se lokkikamera 800mm obiskalla. Soitan sinne jos saisi laskuna. 200-800mm zoom tele ei mene mihinkään runkoon. 
Nakkilasta saa laskulla, tilatut tuotteet. 

🙂 sain turhasta obiskasta 1000e!! löytyi vielä vastavalosuoja niin vien maanantaina. 
Ensi viikko onkin kiireinen, maanantai kameraliike, tiistaina virrenveisuut ( jos jaksan) keskiviikkona terapia ja torstaina seurakunnan lahjakortti cittariin. 

Mutta mikä on kun isä ei suostu kuskaan mua Nakkilaan?? Ja linja-autolla en pääse kun vain korttimaksu kelpaa. 
Mä meen fillarilla, piruvie sentään jos asia on tärkeä, tai siis elintätrkeä niin jaksaa. 50km lenkit menny ihan kepeesti, tuplatkin olisi menny. Tosin nahkiaistutkimusvehkeitä en saa mukaan, kun pitää laittaa reppuun ostokset. 

Ja äitee on mulle tosi vihanen, siis se korttilompakko putosi, joku nappasi enkä saanu kiinni. Ei kummiskaan ehtiny ostoksia tekeen. Piti sitten tilata uus pankkikortti, ja kelakortti. Henkilökorttia en, kun on passi. S-etukortti on satasen, en tilaa. Plussakorttia pitää vielä yrittää. Ja käydä hakeen vaikka Lielahden prismasta s-etukortin rahat, ehkä jokunen kymppi? kuulemma onnistuu jos on passi henkilötodistuksena. 
Yritin että saisin aikaistetun ajo-oikeuden sen sairauskohtauksen takia, ei kelvannu perustelut että käyn luontohommissa ja talkoissa. 
Hyvää tässä on se, että eipä tarvii jouluna sukulaisiin mennä. Mä vietän oman joulun, ostan "ystävän glögiä" joka on alkoholiton mutta hyvää, ja sitten sitä voi myös terästää. Yhden lahjankin itelleni ostin ( ifolor-kirja, isot kuvat )

Ja huomena sitten ruoka-apujonoon, vien myös turhia tavaroita vaatetta sun muuta tarjolle. 

Siis mikä ihme äiteetä ja isää vaivaa??olen kertonu miten paljon heitä arvostan ja rakastan, ja aina oon kiittäny kun ovat auttaneet mua epäonnistunutta pskapäätä. Tai pskaa on koko mun kroppanikin. 😕 he tietävät mitkä asiat on  mulle tärkeitä, mutta ei. Olen jopa ylpeä isästäni kun on saanu paljon kaikkia reserviläismerkkejä ja viirejä. Ja autorahat ( tätä ei kerrota äiteelle), pyysin äiteetä että arvostaisi isän reserviläisjuttuja, mutta ei. 

Kuulemma sössin ja "kerron satuja" jos jotain on tapahtunu. Olen mä jossain vähän onnistunu, mutta viime aikoina en. 
Yritän ny kummiskin jotain syödä, harmi vaan että toissapäivänä ostamani tomaatit ( Prisma) on ihan homehtuneet. 
Kurkkua, salaattia ja perunasalaattia, lihis ja puolikas makkara. Ruokajuomana voisi olla joku muu kun vesi, vaikka limonadi. Voi olla etten kaikkea saa syötyä....on vaan kova jano.
Se eilinen kaatuminen sattui kun fillari jäi oven väliin ja mä sitten siinä kaaduin. Onneksi housuille ei käyny mitenkään, tai fillarille. Mun jaloista ei niin väliä, nyt on molemmissa jaloissa kylmäkääreet. 

Ai joo unohtui ne nahkiaisvisan vastauksety, ja aamujumppakin jäi välistä, ei vaan pystyny. 

Ehkä he eivät pidä siitä, että liki kuusikymppinen lapsi kaataa ongelmansa toistuvasti heidän niskaan. Asianomaiset lienevät 80+ ikäisiä ?

Ei kun mä olen sanonu että kyllä mä jaksan, toki peruspäivärahan eväys romahdutti ja just eilisessä Aamulehdessä oli samansuuntaisia kommentteja työntekijöiltä kun Aamulehden paino siirtyy jonnekin Vantaalle. 

Olen kiittäny vanhempiani ( äitee 83 ja isä 82 )kertonu miten kiitollinen olen ja arvostan heitä. Jos sitten olen puolestani voinu auttaa ( kirjoittaa joku resepti) niin tottakai onnistuu. 

Joo ja munkin mielestä olen kolmen viikon kuluttua se kuuskymppinen lapsi. Oikeesti, olin lapsi ja "naiseus"-kokeilua kesti vuoden, etsin itseäni ja tyyliäni oli bilehilettä ja romantic gootti - mutta kyllä mä olen t-paita ja farkut tai trikoot, maastokuositakki- tyyppi. Kaverini totesi että tosi kiva että oot oma itsesi ja löytänyt sen oman tyylisi. 
Ja kaverianikin olen kiitelly ja aina jotain pikku pakettia vieny. 
Mutta kututalkoissa olen saanut hienoa kohtelua, ja samoin Nakkilan Nahkiaispaistamolla. Olen myös iloinen että oli/ on vielä ensi vuoden, nukkekuvausharrastus. Olen sinut itseni kanssa, pyöräilypakosta olen päässy yli ja työttömyydestä
Ja mitä enempi te siellä mollaatte, sen enempi saan voimaa näyttää että kyllä mä jaksan 😎
 

viestissä

12 tuntia sitten, tempokisu kirjoitti:

Ja mitä enempi te siellä mollaatte, sen enempi saan voimaa näyttää että kyllä mä jaksan 😎

Mä puhuin edellisessä viestissä sun vanhemmista. 

Muokattu: 13. Syyskuuta, 202513. Syys, käyttäjä: alpensau

^ joo joo "Olen kiittäny vanhempiani ( äitee 83 ja isä 82 )kertonu miten kiitollinen olen ja arvostan heitä,äiteetä voi halata mutta isä ei tykkää( kuten en minäkään kun ollaan just samanlaisia) . Jos sitten olen puolestani voinu auttaa ( kirjoittaa joku resepti) niin tottakai onnistuu, kun oikeudet on ja paperireseptejä nappasin viimeisenä työpäivänäni, ja kopioin sitten niitä. 

No eipä mitään, isä hukkasi autonavaimet! ( vara-avaimet oli ) että ollaan ihan samanlaisia, aina jotain hukassa.
Äitee oli vaan huolissaan, sovittiin.....mutta kun yöllä katselin MM-kisoja , hienoa Alisa oli viides 😎 maratonilla tjsp ja itteään täynnä oleva norski Ingebritsen ei päässy alkueristä edes jatkoon 😄 Silja Kosonen meni kirjaimellisesti heittämällä jatkoon. No siinä jäi sitten merisäät kuulematta.
Siivosin ( pesin lattiat 5 kertaan ja imuroin 3 kertaa päivällä, ja järjestin kaapit ja merkkasin maalarinteipillä mitä missäkin on, sillä tunnetusti kun siivoot ja järjestät niin mitkään tavarat ei löydy. 
Kävin sitten suihkussa kylpyammeessa, laitoin pyyheen alle kun se on liukas....mutta kaaduin silti ja löin pääni, hirveesti verta ja nyt kaamee kanamunan kokoinen kuhmu, verta ei enää tule ettei tartte päivystykseen mennä. 
Ja äitee taas vihanen, mutta kun mä oon tämmöne epätasapainoinen ja oon kaatunu lapsesta asti joka paikassa, pyöräily, hiihto, hölkkä, ratajuoksussa vireenit....ja nyt meen fillarilla käännökset toinen jalka maassa/ ilmassa tukena.

Merisää tulee jälkikäteen yle areenasta kuunneltuna. 

Mutta kas, löytyi kelakortti ja k-plussakortti ( kun niitä oli tuplat edellisen pankkilompakon hukkumisen myötä, tosin Prisman työntekijä oli vieny poliisille ja sain takas...). Pahus ajokortti on sen sairauskohtauksen takia poliisilla ( tässä jo yli 2kk kärsitty) ja pankkikortti kuoletettu ja uutta odotellessa. S-etukorttia en ota, maksaa satasen, mutta isällä on niin voin lainata, vaikka ne bonukset menee iskälle sitten. 
Ja kun kelakortti löytyi, voin käydä apteekissa hakeen yhden lääkkeen. 

Mitä, onko Kisu menettänyt korttinsa???

Sairauskohtaus ( varmaan aivoverenvuoto) mutta en muista tästä mitään, onneksi ei tayssiin viety, kun sinne en elävänä mene,
Kävin poliisilla kysymässä, ja se on 6kk ajokielto( alkain 1.7.) ja kaikki muutkin kortit meni, tilasin uudet. Onneksi on passi. 
Eilen kun kaaduin kun ferrarin ketjut jumitti ja siinä sitten rähmälleen....lisää mustelmia ja kipuja. 
Huomena on terapia, ja siten srk- tapaamien, 
 

Ei sulta varmaan kysytty minne viedään jos oot kuoleman porteilla jo makaamassa paareilla... Ja tuolla sun kaatuilun määrällä niin oikeasti toivon että ajokielto jatkuu. Muuten kyllä valitettavasti tapat jonkun tai itsesi sen auton kanssa. En tiedä oletko rehellinen jollekin taholle joka ajokiellosta päättää (ilmeisesti joku lääkäri?) mutta jos olisit ja kertoisit nämä kaikki kaatuilut ja pyörtyilyt jne niin vaikea nähdä että Licence to Kill eiku Drive tulisi takaisin.