Ei, nämä kamerat tulivat nyt vain sattuman kauppana.
Laatikkokamera jää vitriiniin, sen kaupallinen arvo n. 20 € vaikka filmiäkin saa.
Mutta digikamera lähtee kiertoon mikäli siitä saa myyntiukuntoisen, edes pienellä rahalla.  
Vanhoista digipokkareista jostain syystä kova kysyntä, täysikuntoisena tuon myyntihinta 100 € hujakoilla, itselle siitä joku puolet.

Toi luukku on ton kameran heikkous. Kun toi tappi porsii, kerrotun mukaan alkaa luukku rakoilla ja kontakti paristoihin heikkenee, ilmenee tyyliin 5-10 kuvaa yksillä paristoilla. Teippiä ja kuminauhaa sitten käyttäneet tuossa. Tässä kyseisessä kamerassa lukitusvipu sitten päässyt myös ajelehtimaan ja seurauksena takalukitus.

Yllättäen kamerakauppaan on ilmestynyt nyt myös VHS, Hi8 ja MiniDV kameroita. MiniDV hinta jossain 350 € tuntumassa, vuosi sitten kun tarjosin omaani, niin eivät olleet kiinnostuneita.
Ikivanhasta IXUS kamerasta maksoivat mulle 50 € ja olin äärettömän tyytyväinen, pääsin siitä eroon ja sain jopa rahaa.
Homma toimii siten, että:
- Sähköpostilomakkeella tiedot ja kunto, sekä muutama valokuva.
- Paluupostissa arviotarjous kamerasta
- Jos hyväksyt hinnan, kamera veloituksetta postiin 
- Kameran tarkastus ja lopullinen tarjous
- Tarjouksen hyväksyntä ja rahat tilille, tai kameran veloitukseton palautus.
Varsin mutkaton meininki.

https://kamerastore.com/fi-fi

 

 

Hittå, mulla on jossain canonin powershot, joka lähes uutena putosi asfaltille ja luukku lensi kuin leppäkerttu. Laitoin sen varmaan talteen ja ajattelin jos korjauttaisi, mutta siihen se sitten jäi. Ajattelun tasolle.

Haa! Meilläkin majailee kaappien kätköissä käsittääkseni ihan toimintakuntoiset Ixus- ja Powershot-mallit. Lisäksi taitaa löytyä joku uppelustakin sietävä vekotin, kuten myös luukkuvammainen Olympus.

Jep. Kohtuukuntoinen Ixus 850 mullakin taitaa olla laatikossa.  Samoin erittäin vähälle käytölle jäänyt Sony RX100 (muistaakseni mk 3 tai 4). Jälkimmäisellä taitaa olla vielä käyttöäkin joskus...

Käyttökamerana tällä hetkellä Sonyn RX10 mk4

PAJAUUTISIA
Siinä koko luukku hilskeineen läjäämistä vailla.

Koeasennukset osoittivat, että tuo holkki kuten jo alkujaankin epäilin, meni muutaman kympin liian matalaksi. Korjailin virhettä ottamalla tuon saran molemmista reunoista viilalla hiukan, samoin madalsin kannen liukutappeja yhtälailla (kuvassa holkin ympärillä olevat 4x nystyrää) samoin kuin päälle tulevan kannen liukupinnoista ja selvää parannusta tuli. Ilman muutoksia tuo liukusarana jäi väliin puristukseen eikä toiminut herkästi.
Mutta tuo ei vielä ihan riittänyt hyväksyttävään tasoon, jostain piti vielä keksiä väliin jokin aluslevy.
Tuossa kokoluokassa tarjontaa varsin niukasti, mutta pienissä DC moottoreissa ja muissa vastaavissa härpäkkeistä sellaisia löytyy aksiaalilaakerina käytettyinä.
Miljoonalaatikosta moottori löytyikin, myös purettu digikellon PCB filmi, josta saisi myös leikkaamalla jonkinmoisen.
Mutta moottoristapa löytyi se kaivattu osa ja mitoiltaan juurikin sopiva tarkoitukseen.
 

Siinä, puhdistusta vailla sopivainen.

Jossain vaiheessa jo aiemmin ilmeni, että tuo ruuvin kanta on tarkoitukseen hieman liian iso, jää hieman koholleen eikä näytä hyvältä, vaikka sopisikin siellä olemaan. Kokeilin sitten pienemmällä M1.4 ruuvilla ja se olisikin ollut parempi  tarkoitukseen. Mutta nyt siellä on M1.6 kierreholkki alkuperäisen mitoituksen mukaisesti. Alkuperäinen ruuvi oli kierteiltään suoraan muoviin vedettävä ja siksi ei sovelias tuohon holkkiin.

Tilannetta korjattiin avartamalla reikää pyöröviilalla maksimiin ja loput sitten ruuvin kannasta viilalla sipaisemalla ja lopputulos ei nyt ihan alkueräisen veroinen, mutta hyväksyttävä.
Kuvassa avarrettu reikä ja tuunaamaton ja tuunattu ruuvi rinnatusten. 

Ja hoplaa! Siinäpä onkin valmis kansi asennettavaksi.
Saranan liuku toimii pehmyesti, täsmällisesti ja kevyesti.
Samoin liukutoiminnon lukitusvipu toimii pehmeästi ja napsahtaa täsmällisesti lukkiuduttuaan.

Viheliäisen asennuksen jälkeen, jousi + saranatappi, luukku paikoillaan ja kaikki toimii täsmällisesti kuten pitääkin.
Ei muuta kuin paristot sisään ja koekuvaamaan! 
 

Muokattu: 28. Tammikuuta28. Tammi, käyttäjä: Jopotuinen

NO VOI PERSEEN SUTI - GRANDE EPÄONNISTUMINEN!

Laitoin paristot nopsasti pesään , luukku kiinni ja virtapainikkeesta virta päälle.
Mitä vittua, "Vaihda paristot" ilmo ruudulla vaikka uudet paristot (kamerassa on  erillinen nappiparisto kelloa varten).
Olisiko paristojen kontakteissa jotain vikaa, vai mistä nyt kiikastaa?

Nopea silmäily paljasti karun tilanteen, patteripoteron kansihan ärvöttää ilkeästi pattereiden aiheuttaman jousikuorman vääntämänä. 
Luukun huolitellumpi sulkeminen herätti kyllä kameran henkiin, mutta luukku jäi edelleen ilkeäasti raollaan.

Tarkempi tutkiminen paljasti jo aiemmin havaitun hiirenkolon fataalinen merkitys luukun toimintaan. Tuossa kohden luukussa kuuluisi olla kynsi, joka tarttuu kamerassa olevaan vastakkaiseen kynteen ja ottaen paristojen muodostaman jousikuorman vastaan. 
Ilmeisesti tuo on murtunut tuolloin kun on yritetty väkipakolla avata kantta jollain työkalulla, kun kannen liukutoiminto on jumittanut, ilmeisesti sen kierretapin ja edelleen lukitusmekanismin hajottua.
Tästä samaisesta ärvöttämisestä netissä oli joitain kyselyjä.

Luukussa tulisi siis olla peilikuvana samanlainen kynsi rungon kanssa.
Tuosta tulikin nyt sitten viheliäinen pulma, 3D tulostin olisi kova sana...
Uskoisin tuon kuitenkin olevan korjattavissa.
Puuttuvan kynnen kiinnittyminen suoraan reunan puuttuvaan seinämään voi olla haastavaa. Mahtaisikohan tuonne mahtua vaikkapa jokin metallinen J-koukku liimattuna kanteen?
Kolon voi halutessa täyttää näpsästi pikaliima & sooda seoksella, mutta huolitellun pinnan tekeminen on jo toinen juttu, kun ei ole sopivaista maalia.
Kolon voisi tietty muotoilla suorakaiteeksi ja tehdä siitä musta "komponentti" ikään kuin osaksi suunniteltua rakennetta. Täyte tukisi samalla koukkurakennetta, tai mikä sitten ikinä onkaan.
Täytyy vaihtaa toviksi mittahommiin, että paljonko tilaa olisi käytettävissä ja siirtyä sitten mietintäosastolle.

 

  

 

  

Söpö ruuvi suoraan ylhäältä läpi ? Vetäisin tuon kynnenpitäjän keskeltä, niin on materiaalia, mihin tarttua. Tietsikoissa, kännyköissä ym. on miniruuveja - kenties liiankin minejä.

Muokattu: 28. Tammikuuta28. Tammi, käyttäjä: alpensau

Alustavien mittausten mukaan sinne voisi sopia 0,5 mm jäykästä 3...4 mm leveästä liuskasta taiteltu koukku.
Epätarkkojen alustavien mittausten mukaan sen ehjän koukun yläpuolelle (vihreällä ympyröity) olisi jäämässä n. 0,5 mm rakoa.
Luukuhan ei sulkeudu täysin tiiviisti, reunojen väliin voisi suosiolla jäädä 0,2 rakoa vielä mitenkään silmää häiritsemättä.
Olemassa olevan koukun päälipinnasta voisi pyyhkäistä 0,2 mm pois, jolloin tilaa olisi jo hulppeat 0,9 mm.
Lisäksi sinne kanteen voisi dremmelöidä jotain 0,5 mm syvää kuviointia liimatilaksi.

Samoin siihen koukun pystypinnan ja luukun pystyseinämän väli olisi n. 0,5 mm. Tätä tilaa voisi kasvattaa jyrsimällä se hiirenkolo koukun muotoon ja "upottaa" se ainakin osin siihen reunaan ja julkipuli sitten aiemmin mainitulla tavalla umpeen mustaksi.

Haastavin työvaihe lienee koukun taittelu, että sen kitaväli osuu muutaman kympin tarkkuudella oikein. Voi vaatia alkuun muutaman harjoituskappaleen.

Nyt pitäisi vain jostain löytää sopiva ja jäykkä metalliliuska aihioksi.
Jokin pariston pidin ehkä, taitavat taipua kuitenkin herkästi. Kynnen pituus ei kuitenkaan kovin pitkä, n. 3 mm, niin kestää jonkin verran vääntöä.
Jostain vedettävästä kellosta jousi, mutta niitä ei oikein enää ole, mutta joltain kirppikseltä voi osua. En lähde etsimään.
Ja kyllähän näitä löytyy ihan ympäriltäkin, HOX-HOX!

Jatkan pohdintoja.

 

Muokattu: 28. Tammikuuta28. Tammi, käyttäjä: Jopotuinen

Vaan putkisulakkeen pitimestä voisikin löytyä sopiva aihio.
Sulakkeen läpimitta on 5,2 mm, eli aika lähelle haluttua, ehkä 0,5 mm liian iso.
Puristelemalla voi muodon saada kohilleen. Dremmelillä lyhennys ja tartuntaosan muotoilua tarvittaessa. Pihdeillä vielä kurvit sopiviksi.
Täytyy lähteä metsästämään jostain, oliskos jossain piirilevyn nurkalla joutilaana, nykyisin näitä ei kyllä juurikaan käytetä, jos laite kärähtää, niin sitten kärähtää.
Oikein kehtaa tilailemaankaan ryhtyä, kun osan hinta on 0,10 € eikä soveltuvuudestakaan mitään varmuutta😄

 

Tollanen aihio löytyi teekeittimen virtakytkimestä.
Ensin meinasin, että nuo päädyt, mutta ovat ehkä sittenkin liian paksut, mittasin 0,8 mm ja joutuu myös kaventamaan tuon kulmaosan leveyteen.
Mutta tuossa keskellä näyttäisikin olevan ohuempi mahdollisesti leveydeltäänkin passeli osa, paksuutta mittasin sille 0,25 ja kuulostaa jo hyvältä, mikäli vain jäykkyydet passaa.

Täytyy vielä funtsia pari vaihtoehtoa rinnalle ja jotain niistä lähteä kehittelemään. Mieluisin olisi ehkä lisätä jokin muovitappi epoksilla siihen kannen reunaan.
Korjausyrityksiä on käytettävissä tasan yksi, mikä hankaloittaa tilannetta.
 

EDIT

Noniin, nyt kynsi olisi sitten siellä, paitsi ettei ole. Sovituskuva proto-osalla.
Liimattuna tuo rako pitäisi mennä (tavoite) lähes tulkoon nollaan.

Kanteen asettuisi epoksilla jotenkin noin. Sijainti ei ole kuvassa optimi, vaan miten tuohon nyt vain asettui näytille vapaasti omalla painollaan. Lisäksi on nurin perin, eli tuo liimattava osa ylöspäin, kun ei muutoin suostu kuvattavaksi.

Liimaussuunnitelma olisi laittaa epoksia ihan pieni tippa kanteen alustavaksi liimaukseksi, että saa klipsin asemoitua oikeaan kohtaan ja vasta sitten lopullinen muuraaminen epoksilla.
Metallin liimattavat pinnat viilalla karhentaen, sileä pinta ei ole hyvä epoksille hyväksi.
Suunnitelmissa teipata ulkoa päin tuo hiirenkolo ympäristön kanssa tasalle ja vaseliinia teipin liimapintaan, ettei tartu siihen kiinni. Toimivuudesta ei varmuutta ja sitä täytyykin ensi kokeilla. Muottivaha olisi parhautta, mutta sitä ei nyt ole tarjolla. 
Kohdistus tapahtuu yksinkertaisesti siten, että klipsi asetetaan runkoon vastakappaleeseen ja sitten vain suljetaan kansi varovaisesti. Liiallinen liimankäyttö voi vaikeuttaa kannen aukaisemista ja vaseliinin sively riskipinnoille auttaa. Kuivassa oikealla klipsi vastapelurin nokassa.
Klipsin kita täytyy olla täsmälleen vastapelurin vahvuinen, muuten kansi jää vastaavan verran raolleen, sen yläpinta tulee tulee tuon hiirenkolon pohjan kanssa samaan tasoon, eikä klipsin alle jää juurikaan liimatilaa, vaan lopullinen liimaus sitten jälkikäteen tuo kolo täyttäen ja myös hiukan pohjalle sitten klipsin ympäri tilan niin salliessa.
 

Ja tuossa olisi sitten se itse klipsi. Muotoilu ei ole ihan sitä mitä olisin halunnut, pidempi osa on tarkoitettu kynneksi ja lyhyempi osa liimattavaksi sinne kannen tasopintaa vasten.
Tuo liimattava osuus olisi saanut olla huomattavasti isompi. Siinä olikin laajennettu osio, joka olisi hyvin tukeutunut kantta vasten, mutta tyhmyyksissäni leikkasin sen heti esivalmisteluissa pois.
Klipsi kyllä sopii liimattavaksi kohteeseen toisinkin päin, mutta tuo pidempi osa antaa paremmat toleranssit kiinnittymiseen rungon vastapelurin kanssa.
Jatkan vielä tutkimuksia, joskos saisi paremman osan valmistetuksi.
Käypänen materiaalivahvuus 0,2 mm ja jäykkyys on kuitenkin tuossa nyt saatu määriteltyä.
Mahtaisikohan shuko pistotulpan maadoitusliuska käydä materiaalista, voi ehkä olla hiukan paksu ja jäykkä taivuteltavaksi haluttuun muotoon.

  

 

Jotain tämmöistä liimaa käytän, valmistajia ja kokoja on useita.
Käytön jälkeen ruuvit kärkien tukkeiksi ja liima edelleen käyttökelpoista vuodenkin perästä.

Jatkan tutkimuksia.

Muokattu: 6. Helmikuuta6. Helmi, käyttäjä: Jopotuinen

Ja seuraavaksi sitten pitää korjata se teekeitin 🙂  Siihen löytyykin osa imurista jne.

Mistähän saisi hienojakoista grafiitti pulveria?
Menisi epoksin värjäämiseen lähemmäksi kameran väritystä yhdessä alumiinipulverin kanssa.
Kaupalliset purnukat ovat kalliita ja isoja, kun tarve on vain muutama milligramma.
Lyijykynästä saa, mutta siinä on myös savea mukana, mutta toimii toki jotensakin.
Toimii kyllä jotensakin, mutta mahtaisiko jostain löytyä parempi vaihtoehto?
Tässä kirjoitellessa välähti tuosta lyijykynästä, että mitäs on muuten tavallisen pariston uumenissa, mahtaisiko sopia tarkoitukseen?

Muokattu: 7. Helmikuuta7. Helmi, käyttäjä: Jopotuinen

Sutaset vaan koottavamaalia epoksin päälle. 

On toki mielessä käynyt jokin autojen kynsilakka, sävyn osuessa ehkäpä se paras. Mutta maalikynä maksanee se 20 €. Silti pohja pitäisin saada pintasävyn suuntaan. Tai no, pistekorjaus kuitenkin. 
Tarttis kai lähteä kameran kanssa kiertelemään autoliikkeitä mätsin löytämiseksi 😁
Mutta joo, lähtökohtaisesti hyvä idis, hoksin siitä nuo autojen korjausvärit.

Muokattu: 7. Helmikuuta7. Helmi, käyttäjä: Jopotuinen

Motonetissa on korjausmaalipuikkoja kahdeksalla eurolla.