Nosturilla työnteko on jotenkin erilaista. Sillä uskaltaa mennä ikäviinkin paikkoihin. Vain kerran on käynyt niin, että menin turvallisen ulottuman yli ja kone vaati alaslaskua.

^En ole koskaan kokeillut. Aina huojuvilla tikkailla tai telineillä. Sillon kun olin ihan työsuhteessa maalarina, oli telineet tukevampia.. ja ikääkin mallia teini, eli ei pelottanut. Muistaakseni. 

Nosturiin tulee hetkeksi jonkinlainen addiktio - sen verran fiksuja laitteita. Sit on vielä kelkka, muttei ole tarvinnut tutustua lähemmin (onneksi).

Yks maalari kertoi että kelkassa oli sen verran hurjaa, että kun kaveri alkoi perjantaina puolelta päivin ryyppäämään, oli pakko itsekin alkaa että uskalsi olla siellä. 

Tuolla Delta Planissa, Liedon linja-autotehtaalla kloppina.

Piti käydä tiivistämässä sisältä päin (haloo!) vuotavia kattoikkunoita.
Pronton nostokorkeus ei riittänyt, joten laitettiin sitten jokin vesivaneri nostokorin kaiteen päälle ja kloppi ylös sen päällä seisten. 
Homma tuli tehtyä, kunhan sai polvien jatsahtelun täsmättyä huojuvan korin päällä.
Oliko tuo levy jotenkin kiinni kaiteiden päällä? Ei ollut  

Ei syntynyt nosturi addiktiolta  

Muokattu: 8. Elokuuta, 20241 vuosi, käyttäjä: Jopotuinen

Mietin suosikkityökalujani. Knipex 25,5 cm siirtoleukapihti, Bachon jakurit ja putkitongit. Mä käytän jonkin verran erilaisia viiloja, sekä karkeita että hienoja. Puutöissä erittäin karkea raspi korvaa jyrsimen ainakin osittain. Metallipuolella laadukkaita viiloja ei löydy jokaisesta puuilosta.

Sit niiden kantaminen paikasta toisen. Isompi muovimpäri on kova sana. Tosin viime aikoina romppeet on kulkeneet kädessä - siihen on varmaan syy. Auton viereen vien edelleen ämpärissä.

Muokattu: 9. Elokuuta, 20241 vuosi, käyttäjä: alpensau

Joo, tollasta koppaa kaipailin eilen laiturityömaalla. Piti olla erityistarkka mihin mitäkin asetteli, vesistö kun on hyvin ahnas kaikille työkaluille ja vipstaakeille. Ja kerran kun se jotain saa, hyvin on kitsas siitä luopumaan.

Suorakaiteen muotoisen pesusangon otan seuraavalla kerralla avuksi rodaamaan työkalut kohteeseen ja säilytykseen. Kottikärryissä jiirisrikkelit ja muut salkkuvehkeet.

Oli jäänyt yksi ampunaulaluiska sateeseen.
Yllätti tuossa kuumasinkittyjen naulojen ruosteisuus.
Lähempi tarkastelu paljasti galvanoinnin olevan nauloissa kannoista lukien puoleen vain väliin asti , se kampaosuus jätetty käsittelemättä. Hienoa, nyt kun liittää A-kyllästettyä tavaraa toisiinsa niin korroosio alkaa jäytää liitoksessa naulan toista puoliskoa.

Purin tuossa tuon vanhan LipLap laiturin.
Olikohan sen hankintavuosi 1982 tai 1983.

Olihan tuohon aikaan painekyllästeissä vähän topakammat aineet, kun laiturin puurakenteet olivat edelleen kovassa kunnossa, ilman purkurautaa olisi jäänyt purkamatta. Osa nauloista paukahti poikki, osa tuli voimalla ulos ja kovasti valittaen.
Laiturin ongelma oli suurimmaksi osaksi tolppien ja laituripalkkien pulttiliitosreikien kuluminen ovaaleiksi ja laituri muuttunut huojuvaksi ja tutisevaksi. Toki kansikin oli jo kulunut ja halkeillut 40 vuoden paahteiden, sateiden ja lumikuorman jälkeen, eikä ollut kovin asiallisen näkköne.

Puretut rakenteet jemmataan maavaraisten rakenteiden tekoon, kansilaudoista voi syntyä linnunpönttöjä ja halkopinon pohjia. Tämmöstä tavaraa ei enää saa, varmaan samoja kyllästeitä kuin sähköpylväissä käytetty.

18.7.2024 klo 19.28, Köfte kirjoitti:

Tänne kai kuulunee, kun sähkötyökalusta kyse. Anoppi lykkäsi kouraan Makitan salkun "tarpeettomana". Sisällä 6260D-mallinen akkukone. Akut 9,6V 1,3Ah NiMh. Tekeeköhän 3,0Ah tarvikeakuilla mitään? Nuo vanhuspatterit ovat ehkä jo käyttämättömyyttäänkin nuutuneita... Ei kehtaisi muutoin toimivaa epeliä pistää SER-kierrätykseen.

Toinen akku osoittautui käytettäessä ja ladattaessa melko uupuneeksi. Tilasin 3,0Ah tarvikkeen, varmastikin Kiinan kansan juuri minua varten valmistama ominaisuuksiltaan loistava tuote.

Luulin löytäneeni materiaalia parvekkeiden kaidesäleiksi. Tuossa on öljyttyä akaasia 31,2 x 31,2 muoviverkkoon kiinnitettyinä laattoina. Korkeustavoite oli 95 cm, joten 3 laattaa päällekkäin olisi liki täydellinen. Kaide luonnollisesti metrinen (1,01). Pyöreästi  9 laatalla tekee metrin pätkän. Nyt pitää fundeerata, miten näitä lähtisi kiinnittämään, mieluiten muoviverkosta irroitettuna. Ei tää varmaan liian hifia ole, kunhan keksin, millaiseen rimaan akaasia ammutaan.

https://www.rusta.com/fi/fi/laatta-aruba-p621011530401.aspx

Muokattu: 12. Elokuuta, 20241 vuosi, käyttäjä: alpensau

^Kun jätät muoviverkon siihen sisäpuolelle, siihen voi kiinnittää karkkipussin, pullonavaajan yms yms.

Kun kiinnität vanhat sukkahousut, jotka täytät jäällä, niissä voi säilyttää oluet kylmässä tai esim. broiskun rintafilettä.

Nyysin parvekkeen kaiteen rakennekuvat itävaltalaisesta hotellista v. 2018. Metrejä tulee vajaa 26. Tuossa

Hotel Rettenberg

Maalasin talon loppuun (no, katto on vielä ens vuonna) niin kun hain viimeisen törpön valkoista, kekkasin kysyä tyhjää litran pänikkää. Löytyi ja maksoi joku 3e ja jotain. Talon sinistä maalia jäi muutama litra ylimäärää ja funtsin että mahdollinen paikkamaalaustarve saattaa tulla joskus. Mulla tässä tän ja edellisen maalauksen välillä (yli 20v) on tullut vastaan paikkoja, johon piti vähän jotain sutasta. Laitoin väärää väriä suojaksi kun ei ollut tätä oikeaa. 

Mutta se varsinainen hyvä tieto oli myyjältä että kympin tönikässä ei pari litraa oikein säily, siellä on liikaa ilmaa... eli kantsii vaihtaa ylijäämä pienempään. 

Ja sitten huussin terassi lähti purkuun.
Suuri osa A-luokan runkorakenteista kadonnut mystisesti.
Ovat tosin olleet haudattuna tuossa hötössä maassa.
Nyt kaivan sinne 15..20 cm ilmatilan palkiston alapintaan riskipaikoissa kattohuopaa ja tuenta jollekin vettä imemättömän päälle, tartuntapinnan jäädessä maanpinnan yläpuolelle.
Kuvassa oikeasta reunasta kaivuutyöt jo tehty.

Laittaisiko tuonne kierrätykseen niitä 40 vuotiaita 38x150 laituripalkkeja?