Jos haluaa sitoutua niin hankkii sellaisia pyöriä mitkä oikeasti miellyttää vaikka ne sit hieman enemmän maksaisikin. Pitkässä ajassa todennäköisesti säästää vain rahaa. 

Maantiepyörät olleet sellaisia mitkä itse rakentanut mieluisaksi ja sitä kautta sitoutunut. Tosin jälleenmyyntihintakin laskenut murto-osaan mikä ei kannusta ylimääräisen myyntiin. Hankintavuodet 2012 ja 2019. 

Maasto ja cyclopyöriä tullut enemmän ostettua hinta-laatu suhdetta tarkastelemalla ja mitkä saa tarvittaessa helposti kiertoon. Canyonit toimii tähän hommaan hyvin. 

Muokattu: 31. Joulukuuta, 20223 vuotta, käyttäjä: wertiy

Minä kai olen ollut jo fillareitani hankkiessa niihin sitoutunut, sillä kertaakaan ei ostopäätöstä tehdessä ole ollut mielessä jälleenmyyntiarvo tai ylipäätään se miten hyvin pyörä menee kaupaksi, jos siitä ei pitemmän päälle tykkääkään/siihen kyllästyy/halu saada tilalle uusi käy vastustamattomaksi.

Toisaalta voisin ajatella että kun molemmat alussa käytössä olleet fillarin (maantie ja cyclo) ovat saaneet rinnalleen samanlaiseen ajoon tarkoitetun uudemman fillarin, niin sitoutumisen aste ei ollut riittävän korkea. Mutta myös niinkin että kun olen ajanut niillä kaikilla jokseenkin tasapuolisesti, niin olen niihin kaikkiin yhtä sitoutunut - ja niistä uusimmankin hankinnasta on jo viisi vuotta.

 

Ymmärrän silti niitä, jotka esimerkiksi ajavat maantiefillarillaan kauden tai kaksi ja niitä, joille kolme-neljä vuotta samalla fillarilla ylipäätään on maksimi. Tai en ehkä niitä, jotka ovat valinneet oman linjansa tehtyään ensin laskelmia siitä miten saa eniten vastinetta rahoilleen tai miten hankinta- ja käyttökulut saa mielestään optimoitua. Pyöriin pitää suhtautua tunteella!

2 tuntia sitten, Kessiakoff kirjoitti:

Minä kai olen ollut jo fillareitani hankkiessa niihin sitoutunut, sillä kertaakaan ei ostopäätöstä tehdessä ole ollut mielessä jälleenmyyntiarvo tai ylipäätään se miten hyvin pyörä menee kaupaksi, jos siitä ei pitemmän päälle tykkääkään/siihen kyllästyy/halu saada tilalle uusi käy vastustamattomaksi.

Oletkin selvästi ollut jo tietoinen tarpeistasi. 🙂 Jälleenmyntiarvon ja markkinoilla halutun pyörän huomioiminen on hyvä vaihtoehto jos ei tiedä vielä jaksaako laji koukuttaa tai millaisia speksejä sitä pyörältä haluaisi.

Itse pystyn maantiepyöristä ja graveleista sanomaan millaisen haluan ja tiedän näiden lajien kiinnostavan. Maasturin ostossa juurikin otin huomioon jälleenmyyntiarvon, kun nykyisellä paikkakunnalla (Turku) en tunne lähialueiden reittejä ja miten tämä ärsyttää yksin ajaessa.  No nyt on maasturi erittäin pienellä käytöllä, kun ei ole kiinnostanut etsiä hyviä reittejä noista lähialueiden linkittyvistä metsätilkuista, jotka on täynnä sikinsokin kulkevia polkuja ja tyyliin se yksi tietty polku seuraavalle metsäpalstalle pitäisi löytää. Järkevä myisi koko pyörän pois viemästä tilaa.

Muokattu: 31. Joulukuuta, 20223 vuotta, käyttäjä: wertiy

Mä en tiedä miksi pyörään pitäisi sitoutua sen enempää kuin muihinkaan kulutushyödykkeisiin. Tällä hetkellä ei ole myyntipaineita, vaikka pyöriä onkin liian kanssa. Ehkä helpoiten noista olisi menossa vaihtoon gravel ja sähkötäpäri. Varmaan mun viimeinen käyttöön jäävä pyörä on täysjäykkä läski.

Nimenomaan, mutta mua kiinnostaisi sitoutua vähän kaikkeen, sen sijaan että hankkisi koko ajan uutta. Nurkat pursuaa kamaa, jotan on liian laiska myymään, mutta ei viitsi poiskaan heittää tai lahjoittaa... lisää pitäisi saada. 

Toisaalta nykyisen 4:n kasassa olevan fillarin huolto on tylsää. Yhden huolto oilsi helpompaa. Teoriassa, käytännössä varmaan 2 pyörää toisi "huoltovapauden" eli ei tarvitse heti käydä korjailemaan vikoja, voi ottaa pakasta uuden esim. työmatkaan. 

Mainitaan nyt että jotain hamsterin vikaa on allekirjoittaneessa, tiettyjä juttuja alkaa vaan kertymään. 

Sen lisäksi, että nurkat alkaa pursuaan tavaraa niin mulla vähentynyt roimasti tarpeettomien kulutushyödykkeiden ostaminen ettei ole niitä ihmisiä, jotka ostaa tavaraa vain ostamisen riemusta. Eteenpäin myyntikään ei ole kaikissa tavaroissa helppoa hommaa ja ilmaiseksi ei kaikkea hyväkuntoista viitsisi antaa. Hippiä musta ei saa, mutta on sitä ruvennut ihan miettimään mikä on sitä tarpeellista tavaraa. Gravelin kokoinen aukko tosin kalustossa mikä vaatisi täyttöä taas edellisen myynnin jälkeen. 

Muokattu: 1. Tammikuuta, 20233 vuotta, käyttäjä: wertiy

On 1/1/2023 at 10:47 AM, MRe said:

Mä en tiedä miksi pyörään pitäisi sitoutua sen enempää kuin muihinkaan kulutushyödykkeisiin. 

Ehkä tähän tarttuminen katsotaan täälläkin ties miksi riidanhaastamiseksi tai sanoihin takertumiseksi, mutta eihän täällä kukaan ole ollut sitä mieltä että pyörään pitäisi sitoutua. Kyse on ollut siitä että haluaa tai haluaisi sitoutua pyöräänsä - ja siihen haluun voi olla useitakin eri syitä.

Esimerkiksi se että haluaa päästä eroon siitä tunteesta että jonkin uutuuden takia pitäisi vaihtaa pyörä uuteen. Tai siitä kokemuksesta että kun on hankkinut sen uuden pyörän, ei vanha pyörä olekaan tuntunut yhtään huonommalta.

Tai vain siksi että on kokenut yhtä tyydyttäviä tai jopa hienompia ja pitempään kestäneitä New Bike Day -fiiliksiä silloin, kun on laittanut (tai laitattanut) vanhan pyörän kuntoon niin että se on ollut parempi kuin uutena.

Asiaan voi tietysti liittyä tietynlainen yleinen vastenmielisyys sitä ajattelutapaa kohtaan, että "koko ajan" ostetaan uusi tavara entisen, täysin toimivan ja ne "todelliset olemassaolevat" tarpeet tyydyttävän tilalle.

 

Ja joskus tietysti voi olla kyse siitä että jonkun fillarin kanssa on koettu kaikenlaista ja niiden kokemusten vuoksi haluaa pitää pyörästä kiinni. Vaikka eiväthän ne kokemukset minnekään katoaisi eikä pyörä kärsisi siitä että sen myisi halvallakin jollekin joka ei näe siinä muuta kuin halvalla saadun fillarin - eikä kuluisi varmasti aikaakaan kun sen uuden pyörän kanssa olisi hankittu aivan yhtä mieleenjääviä kokemuksia...

Se alkuperäinen Honzo vuodelta 2012, ostettu 2013. Tämä kai se on ja pysyy.

On ollut alkuperäis kokoonpanossa, sekä sinkulana, täysjäykkänä vaihdepyöränä että sinkulana, 

100millisellä kettukeulalla xc-pyöränä.

Sillä on ajettu kolmen päivän maastopyöräretki,(ehkä vielä joku päivä pääsen uudestaan), 200 kilsan gravelilenkki,(ehkä vielä jaksan joskus uudestaan)

Korso MTB96 sinkulana, oisko ollu joku puolimatka, en muista tarkkaan.

Yritin kymmenvuotisen matkan kunniaksi entisöidä pyörän alkuperäisosilla mutta ne olivat "hieman"

huonossa hapessa, joten palautus nykymuotoon oli tehtävä. Kokeillaan taas kymmenen vuoden päästä uudelleen, jos ne  sinä aikana ehjäisivät itsensä.

Viimevuodet on ollut ikään kuin eläkkeellä, satunnaisessa käytössä kuitenkin. Tällä hetkellä flättipolkimilla, sinkulana, jäykällä keulalla.

Tuollaisella lyhyellä pyörällä on jotenkin todella piristävä ajaa näiden nykyisten pitkä, loiva ja matala-

fillarien aikana. Aikansa All Mountain pyörä.

Välillä toivon että tämä olisi ainoa pyöräni, ruuhkavuosista tuli odotettua kiireisemmät ja ajutunnit vähäiset. Tekisi mieli downshiftata koko kalusto, jotenkin ei vain raski luopua nuista muista maastureista, onhan ne parempia teknisesti mutta jos pakko olisi vain yksi pyörä jättää niin tarkkaan pitäisi miettiä.

 

 

 

Jos mun olisi pakko pitää vain yksi pyörä, se olisi luultavammin täysjäykkä läski. Sillä voin ajaa kaikki mun ajot maantieltä maastoon. Toimii lumella ja mudassa. Ei välttämättä se paras vaihtoehto pakkosatkuun, mutta toisaalta puolikin matkaa tuo jo saman rasituksen.

Kaikkiin fillareihin sitä suhdetta ei vaan jostain syystä synny ja voi heittää pois tuosta vaan. Noiden kanssa jotka on itse rakentanut runkosetistä alkaen, speksannut huolella, huoltanut ja pitänyt huolta niin tuntuu pahalta laittaa kiertoon, kun se tosiaan sille seuraavalle on vain halpa pyörä.

^joo, näinhän se on. Tosin mikään mun pyöristä ei enää ole täysin kaupan jäljiltä. Sähkötäpäri ehkä lähinnä, siinä vain uudet kiekot ja hissitolppa. Gravelissa vaihdettu kiekot, voimansiirto ja jarrut (sram -> grx). Muut sitten enemmän tai vähemmän kokonaan itse kasattuja. Ibis Ripley LS ehkä lähinnä sitä ”dream buildia”, kun on pelkkää xtr:ää/kuitua. Jousitus tosin ei ole kashimaa, kashima takapumppu olisi kyllä hyllyssä.

Joo, ei mullakaan ole yhtään täysin stock-kunnossa olevaa pyörää. Silti se menee noin.

Lisäksi nykyään myös pyörien kehitys lisää itellä halua pitää nykyiset ajossa. Varsinkin maantiepyörissä jos tykkää mekaanisista osista niin eipä näissä enää uusissa ole vastaavaa tarjolla. Lähes kaikki nykyiset paremman pään fillarit on levyjarruiluilla ja suunniteltu sähkövaihteille. Laadukkaita mekaanisia osasarjoja voi verrata melkeimpä automaattikelloihin. Oikein säädettynä toimii kuin junan vessa ilman sähköongelmia ja laadukkaissa mekaaninen tarkkuus jaksaa hämmästyttää. Campan 12sp SR osien saumaton toiminta 12sp vaatimilla toleransseilla jaksaa vieläkin nostaa hymyn. 

Ehkä osittain siitä syystä gg ja maasturit eivät ole aiheuttaneet samanlaista sitoutumisen halua. Niissä uusin kehitys kiinnostaa enemmän ja niitä on tarjollakin käytettynä ja uutena. 

No olen kyllä joka fillarin ja autonkin oston sillä periaatteella että tämä käytetään loppuun. 
Voi piruvie sentään kun menin myymään ne ensimmäiset kilpurini pois, olisi ollut hyvä työmatka-yleispyörä ja tempopyörästä olisi saanut erinomaisen maantiepyörän. 
Sitten ostaan uusia - en tykänny, eikä näihin muodostunut sellaista suhdetta...kuin mitä esimerkiksi nykyiseen cycloon ja Ferrariin. 
Onneksi sain myytyä yhden tarpeettoman fillarin, ja yksi meni runko ilmaseen jollein ja osista sai varaosia. 
Kyllä tiettyihin ajopeleihin tulee heti sellainen perstuntuma, tuntee että ajaessa ollaan yhtä.