Kessiakoff

Koulukuntakysymyksiä nämäkin. Toiset vannovat tunnin tai maksimissaan puolentoista tunnin lenkkien/treenien nimeen ja tekevät niitä kaksi tai kolmekin päivässä. Yleensä niin että ensimmäinen tehdään ennen aamiaista - jotkut jopa jättävät aamiaisen väliin ja syövät jotain vasta klo 12 ja pidentävät näin pätkäpaastonsa 16 tuntiin. Mutta jos useampaa treeniä on hankala sijoittaa päiväohjelmaansa, niin toki on parempi noudattaa helpompaa ja yksinkertaista protokollaa ja tehdä yksi pitkä lenkki. Etenkin jos sen tehtyään kokee semmoista palkitsevaa tunnetta siitä että on pystynyt kiusaamaan itseään. Ja jos jossain tulevaisuudessa siintää tavoitteena jonkin tosipitkän fillarilenkin maali, niin VesaP:n mallilla saa varmasti hyvää henkisen puolen harjoitusta!

https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000009064448.html https://www.cbc.ca/natureofthings/episodes/pass-the-salt PS Pavut ja linssit kuuluvat palkokasveihin. PPS https://icuban.com/food/moros_y_cristianos.html

Täällä saa näköjään olla vapaasti näsäviisaskin! Mikä on tietysti hieno juttu... Tietysti niin että kun intialaisessa keittiössä on iät ajat tehty ruokaa pavuista sun muista palkokasveista, niin siellä on hiffattu mikä auttaa ruuansulatuksessa niin ettei ikävää kaasunmuodostusta tapahdu - tai let's be realistic - niin että pierettää mahdollisimman vähän. Jännä mauste. Haisee tosiaan melko pahalle, mutta eihän sitä ole tarkoitus nenään laittaa vaan vähän kuumentaa öljyssä ja lisätä ruokaan jossain vaiheessa, yleensä kai heti alussa, mutta joskus myös viimeiseksi. Anglofiilinä sinulle ei pitäisi olla ongelma eikä mikään tykätä tämmöisistä intialaisista mauista!

Löytyy intialaisista ruokakaupoista myös nimellä hing ja Wikipediasta haulla "asafoetida".

Ettei menisi yhden merkin mainonnaksi, kehun omia Sarvojani. Ne on sentään "suunniteltu Suomessa"! Tai oikeastaan haluan esittää puolustuspuheen lenkkareiden puolesta. Semmoisia kelejä sattuu hyvin harvoin kohdalle ja semmoisia kävelylenkkejä en oikeastaan tee, että tarvitsisin samaan aikaan sekä pitoa jäisen alustan että korkeita varsia lumihangen tai syvien lätäköiden takia. Jos jään päällä on vettä ja loskaa, Sarvojen vedenpitävyys riittää (ellen ole niin hölmö että astun ohuen jään peittämään lammikkoon ja huomaan seisovani puolisääreen ulottuvassa kylmässä vedessä). Satunnaisista roiskeista ei ole väliä. Jos kuitenkin haluaa seikkailla ja kulkea siellä missä muut eivät ole kulkeneet tai joutuu ylittämään ojia ja halua varautua kaikkeen, voi laittaa jalkaansa SealSkinzin sukat. Useammankaan tunnin lenkillä ei yhden humpsahduksen taI plutaamisen jälkeen tule kylmä. Mikä sitten lenkkareissa on niin erinomaista? Kävely kevyissä jalkineissa on täysin erilaista kuin lampsiminen tai jalkojen raahaaminen maihinnousukenkiä muistuttavissa vaelluskengissä. Vähän sama kuin ajaako kevyellä maantiefillarilla vai fullylla (kuten saksalaiset täysjousitettua maastopyörää kutsuvat)!

Ehkä tähän tarttuminen katsotaan täälläkin ties miksi riidanhaastamiseksi tai sanoihin takertumiseksi, mutta eihän täällä kukaan ole ollut sitä mieltä että pyörään pitäisi sitoutua. Kyse on ollut siitä että haluaa tai haluaisi sitoutua pyöräänsä - ja siihen haluun voi olla useitakin eri syitä. Esimerkiksi se että haluaa päästä eroon siitä tunteesta että jonkin uutuuden takia pitäisi vaihtaa pyörä uuteen. Tai siitä kokemuksesta että kun on hankkinut sen uuden pyörän, ei vanha pyörä olekaan tuntunut yhtään huonommalta. Tai vain siksi että on kokenut yhtä tyydyttäviä tai jopa hienompia ja pitempään kestäneitä New Bike Day -fiiliksiä silloin, kun on laittanut (tai laitattanut) vanhan pyörän kuntoon niin että se on ollut parempi kuin uutena. Asiaan voi tietysti liittyä tietynlainen yleinen vastenmielisyys sitä ajattelutapaa kohtaan, että "koko ajan" ostetaan uusi tavara entisen, täysin toimivan ja ne "todelliset olemassaolevat" tarpeet tyydyttävän tilalle. Ja joskus tietysti voi olla kyse siitä että jonkun fillarin kanssa on koettu kaikenlaista ja niiden kokemusten vuoksi haluaa pitää pyörästä kiinni. Vaikka eiväthän ne kokemukset minnekään katoaisi eikä pyörä kärsisi siitä että sen myisi halvallakin jollekin joka ei näe siinä muuta kuin halvalla saadun fillarin - eikä kuluisi varmasti aikaakaan kun sen uuden pyörän kanssa olisi hankittu aivan yhtä mieleenjääviä kokemuksia...

En oikein osaa asennoitua muuten kuin pitämällä fakiiritouhuna, mutta se johtunee yksinomaan siitä ettei minulla ole paria 16/8 h ja 24 h -pätkäpaastokokeilua lukuun ottamatta minkäänlaista kokemusta dieetillä olemisesta. Dieettejä on monenlaisia ja yksi minusta kiinnostava - millä tarkoitan sitä että mielessä on käynyt kokeilla sitä itsekin puhtaasta uteliaisuudesta - oli amerikkalaisten perunankasvattajien järjestön tutkimuslaitoksen proffan dieetti, jossa hän söi pelkästään perunoita (ja vähän ruokaöljyä) 60 päivän ajan. Haulla "20 potatoes day diet" löytyy juttua, mutta pähkinänkuoressa tulos oli se että mies pysyi kylläisenä, laihtui merkittävästi ja veriarvot paranivat selvästi. Tarkoitus oli vain osoittaa että peruna on terveellistä eikä lihottavaa, hankkia julkisuutta ja kertoa kaikille että perunassa on kaikki tarvittavat ravintoaineet, aminohapoista C-vitamiiniin, ja että perunaa voi syödä niin monessa muodossa että tuommoisenkin hullun dieetin voi viedä läpi - vieläpä niin ettei perunan syöminen lopu siihen - joten nämä positiiviset tulokset olivat tavallaan yllätyksiä. Jos muistan oikein, ensimmäiset kolme viikkoa proffa sai noin 1600 kcal/pvä, kun söi vain niin paljon että pysyi kylläisenä. Sen jälkeen hän nosti kalorimäärää kokoisensa istumatyöläisen laskennallista kulutusta vastaavasti eli 2200 kcal. Tarkoitukseni ei ole yllyttää VesaP:tä vaihtamaan pottudieettiin! Sattui vain tulemaan mieleen tällaisesta "monodieetistä". VesaP:n onnistuminen ei aivan varmasti ole minun kannustuksestani kiinni, mutta annan kuitenkin semmoista ison kattilalllisen!

Minä kai olen ollut jo fillareitani hankkiessa niihin sitoutunut, sillä kertaakaan ei ostopäätöstä tehdessä ole ollut mielessä jälleenmyyntiarvo tai ylipäätään se miten hyvin pyörä menee kaupaksi, jos siitä ei pitemmän päälle tykkääkään/siihen kyllästyy/halu saada tilalle uusi käy vastustamattomaksi. Toisaalta voisin ajatella että kun molemmat alussa käytössä olleet fillarin (maantie ja cyclo) ovat saaneet rinnalleen samanlaiseen ajoon tarkoitetun uudemman fillarin, niin sitoutumisen aste ei ollut riittävän korkea. Mutta myös niinkin että kun olen ajanut niillä kaikilla jokseenkin tasapuolisesti, niin olen niihin kaikkiin yhtä sitoutunut - ja niistä uusimmankin hankinnasta on jo viisi vuotta. Ymmärrän silti niitä, jotka esimerkiksi ajavat maantiefillarillaan kauden tai kaksi ja niitä, joille kolme-neljä vuotta samalla fillarilla ylipäätään on maksimi. Tai en ehkä niitä, jotka ovat valinneet oman linjansa tehtyään ensin laskelmia siitä miten saa eniten vastinetta rahoilleen tai miten hankinta- ja käyttökulut saa mielestään optimoitua. Pyöriin pitää suhtautua tunteella!

Häh? Oliko siellä muitakin kuin minä, jotka "tulivat kaksoisnimimerkillä takaisin"? Ja kenellä muulla muka oli niitä neljä perä perää?! Minua hiukan huvittaa ja kummastuttaakin käsitys että foorumin tila tai niin sanottu yleinen ilmapiiri olisi vaatinut nopeaa ja päättäväistä reagointia moderaation taholta tai että moderaation taso olisi siitä yhtään parantunut. Ongelmat olivat ja ovat ihan jossain muualla... Muuten olin kuvitellut että kykenit ymmärtämään koko shown pointin (vaikket olisi itse samoin toiminutkaan tai vaikket toimintaa hyväksynytkään). No, se kaikki on jo menneen talven lumia. Nimeä en muista, mutta se oli tämän kirjainyhdistelmänimimerkin avaama ketju, jossa hän jälleen kerran joutui ihmettelemään miten hänen viestimääränsä oli nollattu. Eikun muistinpas: Missä hönö? - Fillari-lehden foorumi fillarifoorumi.fi https://www.fillarifoorumi.fi › forum › showthread 1 postaus · 1 kirjoittaja samalla hönö voi poistaa koko tunnuksen ja samalla haistella sormeaan. Tämä ei liity mitenkään pyäräilyyn, joten hönö voi hoitaa ketjun vek. Sehän oli jännä mysteeri miten ja miksi näin kävi toistamiseen; kenelläkään muulla ei tainnut olla samaa ongelmaa ja haulla kuitenkin löysi nimimerkin viestejä (niissä ketjuissa joita ei oltu poistettu)

Antoine de Saint-Exupéryn Siipien sankarit/Yölento lähikirjaston poistohyllystä. Luin ne aikoinani Haminan varuskuntasairaalassa, jossa olin kuumeessa yhden lomaviikonlopun. Tuli jostain halu katsoa mitä muistaisin vielä jotenkin ja mitä olisin kokonaan unohtanut.

En ole varsinaisesti siirtymässä, halusin vain ilmaista tukeni ja kannustukseni niille, jotka ovat katsoneet sen kohdallaan tarpeelliseksi tai muuten parhaaksi vaihtoehdoksi. PS Nyt kun olen täällä, sillä voi olla se epätoivottu vaikutus, että - nimimerkkejä mainitsematta - jokunen siirtymässä jo ollut fillarifoorumilainen pyörtää päätöksensä...

Kappas vaan! Jopotuinen kommentoikin edellisen postaajan käyttämää ainetta. Vastaukseni taisi lähteä selkäytimestä, mutta jääköön nyt sellaiseksi... PS Joskus kauan sitten avasin siinä toisessa foorumissa ketjun, jossa mainostin silloin vielä Luuydinrekisterinä tunnettua Kantasolurekisteriä ja yritin kovasti kannustaa lukijoita eli nuoria ja keski-ikäisä miehiä liittymään siihen. Erehdyin käyttämään huumoria eli parodioimaan silloin esillä olleita piilomainoksia eli foorumiviestejä, joissa kehuttiin jotain tuotetta ja mukaan laitettiin linkki kertomatta sitä että postaaja sai jonkinlaista korvausta jokaisesta klikkauksesta tai ainakin jokaisesta linkin kautta tulleesta tuotetilauksesta. Muistaakseni väitin että jos tietty määrä lukijoita liittyy linkin kautta rekisteriin, saisin silloin melko uusilla sähkövaihteilla varustetun maantiepyörän... ,..ja melkoisen moni foorumilainen otti tai oli ottavinaan sen täydestä ja läksytti minua, varoitti muita avaamasta linkkiä ja kertomalla ettei ihan varmasti aio liittyä rekisteriin takiani... ...ja seuraavina olivat vuorossa vitsikkäät sankarit, jotka käänsivät keskustelun luuytimistä spermaan... ...eikä kulunut aikaakaan, kun silloiset moderaattorit poistivat aiheen... ..eli jostain kumman syystä ketjun lukitseminen ei silloin riittänyt! Ellen ihan väärin muista, sain vielä satikutia siitä että olin sotkenut vakavaan ja tärkeään asiaan huonoa ja vaikeasti ymmärrettävää huumoria... ...että sellaista oli jo silloin.

En kehottanut ketään jättämään tuoteselosteen lukematta😎 Jokainen käyttäköön omaa harkintaansa; itse olen käyttänyt sitä laimennussuhteen valinnassa... Suojahanskoja ei muutenkaan kannata missään siivouspuuhissa unohtaa. PS Vaikka harkittuaan toisenkin kerran tulisi siihen tulokseen, ettei käy verenluovutuksessa, voi harkita liittymistä kantasolurekisteriin: https://www.veripalvelu.fi/kantasolurekisteri/liity-rekisteriin/nain-liityt

Olen käyttänyt keraamisten liesitasojen puhdistukseen tarkoitettua Dr. Beckmannin puhdistusnestettä myös kylpyhuoneen kaakeleiden ja saumojen putsaukseen. Vaatii myös jynssäystä, mutta semmoinen elbow greasen käyttöhän tekee hommasta äijäystävällisemmän ja tuo tiettyä lisätyydytystä sen lisäksi että tulee (riittävän) puhdasta jälkeä. Tehokkaampiakin aineita varmasti on, mutta tykkään enemmän mahdollisimman iho- ja ympäristöystävällisistä. Haluan yllyttää kaikkia verenluovutusta harkinneita unohtamaan enemmät harkinnat ja hyppäämään pää edellä avantoon! Olin itse jonkin verran neulakammoinen, mutta otin sen kannusteena. Ja kyllähän se kammo katosi viimeistään siinä vaiheessa kun rupesin käymään plasmanluovutuksessa kahden viikon välein. (Ei ollut harvinainen veriryhmä, mutta silloin tarvittiin tiettyä vasta-ainetta, jota varten tarvittiin halukkaita luovuttajia, joiden ihon alle olkavarteen laitettin kapseli...) Vastenmielisyys verta kohtaan on toki biologian sanelema juttu, mutta ehkä senkin voi ottaa lisähaasteena?