Tästä on tullut puhuttua ennenkin, mutta alkanut kiehtoa "lopun elämän pyörä" tai pari, ajatus että sitoututuisi kulkuvälineeseensä, eikä tavoittelisi uutta markkinamiesten tarjoamaa hypeä. Toki esim. rungon vaurioiduttua korjauskelvottomaksi olisi vaihto edessä, mutta ei muodin tai "olisi kiva taas ostaa jotain" takia. 

Vähän jo vannoinkin itselleni nykyisten riittävän, mutta kuinkas ollakaan tässä silmä siirtyy aina uutuustuotteiden pariin ja mieli keksii ovelia kiertoteitä tyyliin "tyttärellä ei ole täällä pyörää, millä se ajaa kun tulee kotona käymään, ostasisiko maantiefillarin sille tännekin" 

Kuluneen fillarin, sellaisen jolle on ajettu sielu, kuten monen foorumin (muttei ihme kyllä tämän) kunkkuhipsteri Stenu, asian ilmaisee, estetiikka ja filosofia puhuttelevat. 

Nyt itsellä vanhin ajossa oleva fillari on Kona Honzo, olikso joskus 2016 tienoilla hankittu.

Jos joku nopea lukija ehti jo huomata London Roadin tässä niin muisti teki tepposiaan... Planetti on näköjään 2019 hankittu. Erittäin outoa... muistelin ajaneeni sillä ennen koronaa pitkään ja vanhalle duunipaikalle, mutta näköjään en. 

Muokattu: 19. Joulukuuta, 20223 vuotta, käyttäjä: tommi2
väärinmuistelu

Joo, sitoutuminen tulee kai ajan kanssa. Mulla on tuo fättis joulun alla 2015 hankittu eli 7v vanha ja sillä on ajettu niin monta hienoa reissua, että ei siitä oikein raski luopuakaan. Toisaalta se myös sen fättiksen tarpeen täyttää edelleen mainiosti. 

Täpäri on ollut aina jotenkin sellaista kulutustavaraa, että se on muutaman vuoden välein hyvä vaihtaa. Gravelia on tullut vaihdettua kans vähän turhan tiheään, kun aina on joku alla olevassa pyörässä alkanut ärsyttää. Nyt tuntuisi alla olevan sellainen, että tällä voi ajaa pitkään.

Totta taidat jorista... mä olen tässä(kin) ehkä lähtenyt väärästä päästä liikkeelle, eli sitoutumisen tarpeesta/muodista. Mutta joo, ostohuumalle ehkä voi tehdä jotain ja sitten kun ajaa kaikilla nykyisillä paljon, ehkä tosta löytyy joku ikiratsu.

Joo, tuosta ostamisesta ostamisen ilosta olen koittanut päästä eroon. Joskus on kyllä tullut siihenkin syyllistyttyä, että varsinkin alennuksesta on pitänyt pyörä ostaa, vaikka oikeaa tarvetta ei ole ollut.

Mulla taas käytettyjen runkojen ja osien metsästäjänä, monesti tuo "metsästys" on ollutkin pääharrastus. Kun on muka edukkaasti saanut laaturungon, on voinut hykerrellä kuinka on saanut kahden tonnin fillarin viidellä sataa, mainitsematta kuitenkaan että runkoon on pultattu Alivio-tasoista osaa  

 

Itse olen jotenkin todella arka ostamaan käytettyä tavaraa. Sen verran tullut otettua nokkiin aikoinaan, kun hyväkuntoinen tavara on ollutkin jotain muuta.

Minä en myöskään ole juuri käytettyjä ostanut. Myynyt joitain mutta sekin on hieman stressaavaa. Ettei pahimmassa tapauksessa käy esim niin, että "ostaja" saa vain hyvän vinkin mistä voi yön tunteina hakea pyörän ilmaiseksi. Sovin kaupat siksi yleensä vain talonyhtiön pihamaalle. Entäs maksupuoli sitten. Kallista pyörää ei voi maksaa paypalilla kerralla. Tai kerran sain maksuksi 500 euron setelin. No oli onneksi aito seteli.

Mutta fillareihin olen harrastajaksi mielestäni ollut kohtalaisen sitoutunut. Edellistä täpäriä pidin tosin vain 3 kesää mutta sitä edellinen oli kymmenkunta vuotta. Osia kyllä päivittelin. Maantiepyöräkin on 2019 kesältä mutta vaihdoin sen siksi silloin, että edellinen hajosi. Takajäykkä työmatkamaasturi on vuodelta 2015 enkä ole uusimassa.

Yhteen pyörään en ole toistaiseksi siirtymässä. Sen sijaan olen jopa ominut myös lapsille ostetun lyhytjoustoisen täpärin. Sattuu koko käymään minullekin eikä noi teinit aja vaikka houkuttelis. 

Jos tykkää sekä maantiepyöräilystä että toisessa ääripäässä alamäkiajosta plus haluaa tarvittaessa jättää pyörän myös kaupan pihaan ei yhdellä fillarilla pärjää. Tai minä en pärjää.

^toi on ihan totta. Jotenkin se on stressaavaa hommaa. Osia voi myydä postilla, mutta siinäkin on se oma vaivansa. 

 

Mä en nykyään  myy mitään... ennen vanhaan poikkeuksena on olleet vähän kalliimmat rungot ja sitten nykyään työkavereille fillarien myynti/vaihto (yhellä kollegalla on hirvee reservi retkeilykamoja, menee hyvin päikseen, fillari sinne, telttaa ja makuualustaa mulle). Ostoissa on ollut ehkä hyvä tsäkä tai sitten vaan on vähään tyytyväinen. Yksi täpärirunko oli ihan kaamee, mutta se oli mun eka täpäri (K2 Disco Monkey) joten olin ihan innostunut vaan vaikka siinä oli vaikka mitä puutteita. 

Lisäksi kun ostan yleensä jäykkäperärunkoja tms. niin vähän vähemmän voi mennä pieleen. Mä monesti olen ostanut nuo näkemättä... näin jälkikäteen vähän jopa naurattaa että on näin hyvin mennyt kuitenkin. 

Niin kauan kun töihin pitää ajaa, ei yksi pyörä riitä. Ei vaan jaksa käydä aamuisin korjailemaan, jos on kumi puhki tai jotain muuta hassua rikki, silloin otetaan toinen pyörä. Tästä tää "2 talvelle, 2 kesälle" -filosofia tuleekin, ja noi talvipyörät on maastopyöriä, niin oikeastaan "2 talvelle, 4 kesälle"

Muokattu: 19. Joulukuuta, 20223 vuotta, käyttäjä: tommi2

Mulla on santa cruzin highball runko, jonka ostin -14 vuonna ja viimesyksynä päätin päästää rungon työmatkakäytöstä lepoon seinäkoristeeksi, kun löysin hyvän kuiturungon mihin siirsin osat.

Nyt odotan vimmalla postnordilta kiekkosettiä, että saisin sen (Hänet) taas kasaan ja käyttöön ( muut osat löyty miljoonalaatikosta).

Eli jonkinlainen suhde sopivaan ja rakkaaseen pyörään voi syntyä.

Rungon myymistä en ole edes harkinnut-

 

Cyclo vuodelta 2010 ja hyvin toimii. Välillä aina kattellut maantiepyöriä kun asvaltilla tolla tulee melkein ajeltua mutta todennut sitten että ihan riittävän hyvä toi on. Läski keväältä 2018 ja varmaan se viimeinen läski tulee olemaan. Pikalinkut ja kaikki. Ostoviettiä tyydyttänyt ostmalla ysärimaastureita, reilu vuosi sitten Tunturin parilla kympillä (osiin meni vajaa satku) ja tänä vuonna Parkpren satkulla jolla ajellut hiekalla.

^Tollaset "klassikot" on kyllä kivoja. Mä olen pitkään miettinyt jotain ysärimaasturia graveliksi... mutta ei sitten ole jaksanut. 

Tossa Parkpressä oli ihan mielenkiintoinen ongelma kun jarrupalojen kumit oli Shimanon mutta jos oikein ymmärsin niin suunnilleen vaan tohon malliin oli tehty joku oma koko. Ranskasta sitten löysin jarrukumit kun iski joku itsepäisyys enkä halunnut vaihtaa jarrupaloja kokonaan. Varmaan kyllä pitäisikin paremmin mutta kyllä noillakin pysähtyy tiellä.

Kolme pyörää on tallissa. Kaikki erityyppisiä. Hankintavuodet 2010, 2015 ja 2020. Yleensä ajan pyörät loppuun eli rungon hajoamiseen asti. Muutama väärän kokoinen on tullut myytyä pois ennenaikaisesti.

Nyt omat pyörät on aika uusia. Kinesis 4 vuotta, Dude 3 ja tuo Neuron puolivuotta.

Mutta noin yleisesti tykkään ajaa (ja huoltaa) samalla pyörällä pitkään. Jotenkin ihan erilainen luotto siihen pyörään kun tuntee siitä kokemuksen kautta joka nippelin ja komponentin.