Meillä oli sama meno ja meininki siellä siepon pesällä. Hurja oli into ja menohalu, TÄÄLTÄ TULLAAN ELÄMÄ!

Ja sitten yhtäkkiä olivat häipyneet koko sakki, edes hyvästejä jättäneet 

Mikä ihme meno sääksipesällä?  Isä toi kalanpuolikkaan, mutta ketään poikasista ei kiinnostanut. Sitten mentiin, mutta isoin poikanen ei kumminkaan ole nälkäinen.
Emo alkoi leyhytellä siipiään ja käkätti oikein kunnolla, tätä kesti tosi pitkään.
Yksi poikanen ( nyt ei erota onko se pienin..) ottaa ruokapala emon suusta ennenkun on tarjonnut kalaa toiselle poikaselle.

Ja ihan kunnollista intoa lähteä lentämään. Isoin poikanen heiluttaa siipiään ja yrittää hypätä - vieläkään ei ole aika. Ja pientä kahnausta poikasten välillä.

Mukaan on tullut uudenlaista ääntelyä perinteisen käkätyksen lisäksi. Vähän kun harakan huuto.
 ja yksi poikanen huutaa että "häivy"....
Ja se pienin poikanen on se joka on oppinut missä pitää olla saadakseen ruokaa. Nyt syö yksin emon kanssa.

On kyllä kiva että tämmöinen on.
 

Meillä aamulla tuli Sepelkyyhky tuohon appeelle. Näyttäisi sekin kesyyntyneen, kun ei ollut minällänsäkään, kun kävin terassilla kolmeen eri otteeseen. Siinä se vaan naposteli jotain n. 10 m päässä.

Eilen viereiseen puuhun lehahti pulu, siitä Katajan oksalle ja hetken pällisteltyään painui Katajan sisään ja kohta alkoi kujertamisen. Eka kertaa sitten kuultu tuo kyyhkysen kujerrus. Kohta lehahti toinen pulu puun oksalle ja siitä sitten samaiselle katajanoksalle ja jäi siihen pälyilemään. Harmiksi naapuri tuli moottoriveneellä rantaan ja kolisteli & kälätti siinä määrin, että pulu lensi takaisin männynoksalle. Hetken turhautuneena Katajan sisällä kujertanut pulu vaikeni ja lopulta lensi pois. Ei ole helppoa näidenkään seurustelukumppanin hakeminen.

 

No huh mitä touhua sääksipesällä!! Keskimmäinen poikanen ottaa kalapalan ennenkun pienin saa, ja ekaa kertaa näin ettei emo anna palaa, se menee pienimmälle. Koko ajan on saanu jännittää jääkö pienimmälle mitään. No sitten isot lähtee pesästä niin paremmat mahdollisuudet, toki emonkin tarttee syödä.

Isoin poikanen ihan pesän reunalla voi että mitä siipien leyhyttämistä ja hyppii siinä. Sitten yhtäkkiä - kaikki poikaset läsähti makuulle, hirvee käkätys muuttui hetkessä hiljaisuudeksi. No isoin poikanen varmaan onkin väsy, kun on tämän tästä harjoitellut lentoon lähtöä.
Kalaa oli vieläkin ja siinä ne kaksi poikasta ruokaa kerjää ja onneksi pieninkin on saanu useita paloja.

Lehtokurppa oli vielä maisemissa. 

Sepelkyyhkyemo poikasineen näemmä yöpyy pihakoivussa. 

linnut tietää..että aamuvoimistelu on tärkeää. Toiseksi suurin poikanen meni selälleen ja teki vatsalihasliikkeitä, siis siten että nostaa päätään ja jalkoja pyrstöään ylös ja alas - olen seurannut sääksiperhettä jo pitkään, en ole aiemmin havainnut tuon vatsalihasliikkeen tekemistä.

Ja sitten pienin poikanen otti mallia ja kääntyi selälleen ja  nosteli päätä ja jalkojaan.

 

Täälläkin Lehtokurppa yllätti viimeyönä. Sama vakio lentoreitti kuten aina ja kurnutti mennessään. 

Kummallista, täytyneekin etsiä kirjallisuudesta lisää tietoja tuon tavoista, kun on lisäksi useampivuotinen ja ilmeisen paikkauskollinen tuttavuus

 

Olen ite seluontoinen ihminen, että näen pilvimuodostelmissa ( erityiseti cumuluspilvet ) ja usein muissakin luonnonjutuissa selvän hahmon; pilvessä on selästi miekkaa pitelevä kala joka jahtaa  lintua.

Nimittäin kun vaihdoin sääksikuvaan, olin ensin että joku ihminen istuu siinä - kun kiitov valojen ja varjojen ja poikasten paikkojan, näyttää ihan siltä että siinä istuu Ahti merenjumala merimieslakki päässään, iso parta ja yllä turkki, pienin poikanen sylissä.
Aamulla pesän yksi oksa näytti ihan nahkiaiselta, aivan emon oikean siiven vieressä.

Sääksipesältä opittua: Emo "sanoo" kimakasti kvik-kvik-kvik-kvik ja salamannopeasti kaikki kolme poikasta maastoutuu.  Elikkä vaara ( sitten siinä lensi joku ampiainen..) ja lensi itse tarkastamaan tilannetta.
Nyt kaksi isointa poikaset nousi seisaalleen, pieni makoilee tiiviisti pesäalustalla.
Jos se vihollinen iskisi, pientä poikasta ei kovin helposti erota.
Mutta onneksi uhkaa ei ollut, emo jälleen pesällä.
( paljon katkeilee lähetys "palaamme linjalle pian" ....)

Ja nyt ovat oppineet jo itse ottamaan kalapaloja tuodusta saaliista. Tosin isoin poikanen niin kovasti haluaisi jo lentää, joka kerta kun katson sivua, siellä levittelee siipiään ja hyppii, ja vielä pesän reunalla. Sen jälkeen ruoka taas maittaa.
Mutta hyvä tuolle pienimmäiselle, että jäänyt isompien jalkoihin ja sapuskatta.

Paikallisaviisin txt-palstalla kehuttiin kattohaikaran notkuneen ihan keskustan lähettyvillä. "Valkea tuonen kurki". Tiirassa oli kyllä jalohaikara nähty samaan aikaan...

Muokattu: 25. Heinäkuuta, 20241 vuosi, käyttäjä: Köfte

Ojakkalassa on maatilasahurin liittymässä joutsenen pesältä vaikuttava maamerkki/ tienviitta.

 

^ Upeaa, ja katsokaapa tarkemmin oikeanpuoleisin iso oksa on kuin jonkinlainen oli joka "siunaa" ja itse rungossakin on jonkinlainen hahmo ( parta ja mustat lasit) joka käsillään pitelee pesäoksia.
Pilvetkin ovat joutsen-inspired.
Mutta onko noi joutsen-patsaita? sieltä löytyy myös jänis ja kettu jotka kannattelevat oksia. Ja löytyy luurankoakin...ja oikeastaan paljon muutakin.
Hieno taideteos.

 

Toisesta suunnasta näkee, että pyrstöt on tehty laudasta.

https://www.sahajahoylahacklin.fi/

Muokattu: 25. Heinäkuuta, 20241 vuosi, käyttäjä: alpensau