Meillä nuita vässiköitä tuossa aina vilistänyt. Se nuissa ihmetyttää, ettei koskaan tule tuohon altaalle juomaan tai kylpemään, vaikka yleensä siinä kristallin kirkas vesi. Kylpyhommat hoitaa aina meressä polvisyvyyteen kahlattuna.

Ehkäpä se tuo lämmin merivesi siinä houkuttelee? 

 

Sääksilivessä kuultu monasti kuikan kuikuttelua, äänekkäästikin eli ihan lähellä on ollut.
Ilmeisesti ollaan hieman pohjoisemmassa osassa maata, sillä tuolla on yölläkin valoisaa.

Hassua että noin iso lintu, ja sitten ääntely on kimeää kiikitystä. Kovasti pesällä odotellaan isän tuomaa aamuruokaa!

No vihdoinkin aamupalaa. Isälokin kala tosin oli joku pikku muikku tms. Mutta nyt pienin poikanen sai paljon ruokaa ja on sekin kasvanut tosi paljon.

Opeteltavaa vielä riittää. Isommat poikaset availevat siipiään, mutta kellahtavat etukenossa pesälle. Kävely on tosi kankeaa. Paitsi pienin poikanen tepastelee ihan hyvin.
Ja pesä alkaa muodostua ahtaaksi, siinä emo välillä talsii poikasen päälle, ja poikanen tyrkkii emoa jalallaan...
Iso poikanen sai vähemmän ruokaa kuin pienin, se suuttui ja nyppii pientä niskasta, pieni kyyristyy keräksi. Isommilla poikasilla alkaa jo sulat kasvaa.
Jaha, ja isolta tuli ruiskaus suoraan päin katsojaa...

Olisipa tämä telkkariruudussa ( tämmöinen varmaan onkin että voit katsoa tv-näytöltä, mutta mulla ei ole )

Muokattu: 7. Heinäkuuta, 20241 vuosi, käyttäjä: tempokisu
tapahtumia

No, se varmaan on kaikki lintuja seuraavat kun ajattelee ja kokee näin kuten "Mökkirannan linnut"-kirjan kuvaaja ja kertoja Mauri Leino.

"Vaivun syviin aatoksiin. Niin käy miltei aina mökkijärven rannalle saapuessani. Riemu, ihailu, onni.
Hartaus, sisäänpäin kääntyminen, hiljentyminen. Kaikki nuo tuntemukset yhdessä aivan erityislaatuisena olotilana, joka palauttaa mieleen tuhansia muistoja kesämökillä ( mulle rannassa) vietetyistä hetkistä. Ja päälimmäisenä kiitollisuus kaikesta.
Mökkijärven rannalla tunnen iloa omasta luontosuhteestani, joka on kulkenut rinnallani minua läpi elämän. Suonut iloa ja hienoja kokemuksia. Antanut voimaa ja lohtua. Tai vähintäänkin tarjonnut antoisaa ulkoilmaelämää kaikkina vuodenaikoina, kaikenlaisilla säillä, kaikenlaisissa mielentiloissa."

Aiemmin tämä oli pyöräilyssä, mutta ihan samoin ajattelen nyt lintujen suhteen ^ .


 

Muokattu: 7. Heinäkuuta, 20241 vuosi, käyttäjä: tempokisu
tarkennus ja kirjotusvihre

Hirvee mekastus sääksenpesällä, siis kun lähdin ulos niin sääksen huuto kuului oven läpi, eikä ääni ole kun puolivälissä.
Pienin poikanen alkaa myös saada sulkapeitettä.

Mitä ihmettä? Isä toi ahvenenpuolikkaan, ja vain yksi iso poikanen menee syömään. Toisella isolla ei ole nälkä. Pienin on emon takana, mene nyt hei siihen emon nokan viereen!
Jaha, ja sitten pientä ei yhtään kiinnosta jäi tuohon sukimaan ja isot poikaset saa ruokaa. Voi elämä sentään!
No loppujen lopuksi pieni älysi mennä emon nokan viereen ja sai jotain syötävää, kun toinen isoista väistyi kylläisenä lepäilemään. Selkeesti pienin on aina alakynnessä.

 - - -

Lokinpoikaset Loukohlahdella kasvaneet paljon. Ja B-pesän poikaset jo lentokykyisiä. Ja just kun oli poikanen tähtäimessä...aattelin että vaihdan paikkaa ja just silloin levitti siipensä jä lähti - uimaan. Olisin halunnu kuvan siitä lentoonlähdöstä, äh. Näin on käyny vaikka kuinka monta kertaa, just kun katselen toista kohdetta, toisella ehti tapahtua...

Muokattu: 8. Heinäkuuta, 20241 vuosi, käyttäjä: tempokisu

Näkymä Loukonlahden A-pesältä normikameralla, että paljaalla silmällä poikasia ei näe..mutta tänä kesänä lokkiperhe valloittanut sekä kivipesäkiven että telkänpönttökiven.


poikaset Leevi(vas) ja Lissu jo isoja nuoria lokkeja


B-puolella

ja just kun vaihdoin paikkaa....poikanen avasi siipensä ja lähti lentoon ..sitten kaikki uiskenteli tosi kaukana. Ylihuomenna uutta yritystä kuvata...

Sääksiliveä seurannu koko ajan. Aina huolestuttaa saako pienin poikanen ruokaa. Eilen isä-sääksi toi ison lahnan, mutta pieni ei mennyt ollenkaan ruokajonoon. Kun isommat oli kylläisiä, niin onneksi pieni sai sitten ruokaa.
Äskön oli aamupala, ja pieni sai ainakin jokusen suupalan. On selvästi jäljessä kasvusta verrattuna kahteen isompaan poikaseen.
Ja siis emohan ei tuo ruokaa poikasen luo, vaan poikasen pitää mennä sopivasti emon nokan eteen, ja pienin ei tätä aina tajua.
Vaaleanpunainen muovipala oli eilen pesän ulkopuolella, mutta nyt taas pesässä.
Västäräkki vieraili pesän reunalla.

Olen ollu koko ajan huolissani sääksenpesän pienimmäisestä poikasesta, kun tuo ei aina tajua mennä emon nokan alle. Mutta nyt isoin ei ole nälkäinen, ja pienikin saa ruokaa
Ja isoin poikanen harjoittele jo oksien siirtämistä...

heh...aika lähelle pääsin ennenkun huomasi..poikaset uimassa ja aikuiset lokit lenteli kääkättäen ympärillä..

Ja taas! Siis mä niin haluaisin mennä tuuppimaan sääksiliven pienintä poikasta siihen emon suun eteen, kun tää jää vapaaehtoisesti  emon taakse. Ei se emo sinne ruokaa laita, pitää olla emon suun edessä. Ihme anorektikko tämä pienin poikanen, ja kuten aiemminkin, niin ole tosi huolissani tästä pienestä. 2 muuta poikasta on jo tosi isoja ja tämä pieni on puolet pienempi.

No nyt se on tuossa emon edessä, mutta kun ruoka loppui jo!

- tästä on tullu jo stressi että saako pienin poikanen apetta? -

3 minuuttia sitten, tempokisu kirjoitti:

No nyt se on tuossa emon edessä, mutta kun ruoka loppui jo!

- tästä on tullu jo stressi että saako pienin poikanen apetta? -

Jaaha. Nettieläintenhoitaja työssään. Tekisi mieli kertoa juttuja heikkojen porsaiden pelastusyrityksistä, mutta antaa olla. Tätä palstaa lukee muutkin.

^ no on se pienin kumminkin saanu apetta, ja toissapäivänä oli eniten muikkuateriaa saanu.
Eka poikanen kuoritui 9.6. seuraava 11.6. ja tämä pienin 13.6.
Seurataan tilannetta..

^ Luonto hoitaa, jos on hoitaakseen...

Mä oon seurannut tunnin tässä mökkiterassilla kahden sarvipöllöjunnun ja niiden huoltajan touhuja. Hirveää kimitystä sapuskan toivossa. Junnut on jo vanhempiensa kokoisia. Parhaimmillaan toinen noista poikasista lensi tuohon ihan näkyville 10m päähän oksalle ja tuijotti punaoranssilla silmillään suoraan allekirjoittanutta. Sielunkaappainta ei tietty silloin ollut käsillä

Tossa istuskeltiin pihalla mukavassa +22 lämmöissä iltaa ja piti oikein ihmetellä vallitsevaa hiljaisuutta. Jollei 2-3 m/s tuulen aiheuttamaa ääntä puustossa olisi ollut, niin silloin ei yhtään mitään, täysi syvä hiljaisuus. Kaikki olivat vaienneet tyystin. Ainoastaan kaksi ohi lentänyttä Harmaahaikaraa piti hetken sitä hirveää rääkymistä. Sitten taas aivan hiljaista, jonka joku etäinen Varis hetkesi rikkoi.

Outo tunnelma.

Muokattu: 12. Heinäkuuta, 20241 vuosi, käyttäjä: Jopotuinen

Täällä kyllä kalat maittaa

https://www.facebook.com/reel/1009188297312781?mibextid=rS40aB7S9Ucbxw6v

Muokattu: 10. Heinäkuuta, 20241 vuosi, käyttäjä: Jopotuinen