Nyt se sitten alkaa. 
Tarkoituksena on kertoa perustietoja nahkiaisesta, omia kokemuksia nahkiaisten parissa, eriytyneempää tietoutta, sekä (myöhemmin alkava) - aamun säähavainnot rannikkoasemalta Nahkiainen-majakka. Merisäästä kuitenkin tämä nahkee innostus alkoi. 

Suomessa esiintyvä Lampetra fluviatilis ( European river lamprey) on pääosassa, meillä esiintyviä muita nahkiaislajeja:
o pikkunahkiainen, Lampetra planeri - nonparasiittinen useissa puroissa elävä noin 15cm ympyräsuinen
o nahkiaisen Lampetra fluviatilis järvimuoto - parasiittinen, pienehkö ja tumma landlocked-muoto, isommissa järvissä voi esiintyä
- joskus Itämerelle voi eksyä ( tai vaikka laivaan kiinnittyneenä) merinahkiainen Petromyzon marinus -

Kaikkien nahkiaislajien elinkaari on samanlainen, eroavaisuuksia on toukka-vaiheen ja merivaiheen pituuksissa
- kaaviossa on pientä epätarkkuutta, migraatio mereltä takaisin jokiin tapahtuu pääasiassa syksyllä, mutta on todettu että osa nahkiaisista palaa jokiin kevät-kesällä, nämä nahkiaiset ovat jo kehittyneet sukukypsiksi ja kutevat heti. Syksyllä vaeltavat nahkiaiset talvehtivat ( jolleivat joudu saaliiksi) ja kutevat seuraavana keväänä.

 

Taksonomia perustuu nahkiaisten hampaistukseen. Joitain poikkeuksia on, mutta pääosin saman genuksen nahkiaisilla on samankaltainen hammastus. 
Hampaat on nahkiaisen mielenkiintoisin osa. Tässä Lampetra fluviatiliksen hampaat:

1. supraoral 2. infraoral - nämä hampaat ovat hieman kellertäviä ja vahvimpia hanpaita
3. endolateral - Lampetra fluviatiliksella muotoa 2( nystyrää)- 3- 2
4. anterior - Lampetra fluviatiliksella 1-3 riviä
5. posterior - joita Lampetra fluviatiliksella ei ole ( paitsi että yhdellä kuvausnahkiaisella oli 2 posteriorista..)
6. eksolateral - joita meidän nahkiaisella ei ole
7. marginal - suulevyä ympäröi pienten marginaalihampaitten täysi kehä. 
8. fimbriat - harjakset ovat ohutta ihoa, tunnustelee kohdetta ja tiivistää otetta
9. papillat - suulevyn vieressä, erittää mucosaa ja tiivistää otetta
10.kielen longitudinaaliset laminat - rosoreunat pienenpieniä hampaita
11. kielen transversal lamina, sahareuna ja keskellä isompi nystyrä

Nahkiainen tarttuu ja kiinnittyy kalaan sarvimaisilla hampaillaan, ja kieli alkaa porata reikää ja syödä kalan lihaa, kudosnesteitä ja vertakin. Oikeasti Lampetra fluviatilis on kalan lihan syöjä, verta tulee mukana. 

Nahkiaisen hampaat on keratiinimateriaalia. Ne uusiutuvat jopa 30 kertaa nahkiaisen syöntivaiheen aikana, hampaan alla on heti uusi hammas odottamassa kun käyttöhammas tylpistyy. 
 

Ja siis saa kysyä jos on nahkiaisista jotain kysyttävää! tai omia kokemuksia. 

Nahkiaisen toukka = larva = ammocoete ( tähän se tieto mikä menee ulkomuistista )

Nahkiaisen kutumunat kuoriutuvat 2 viikon sisällä hedelmöityksestä ( eli keväällä). Toukat uivat ensin joen pintaan, ja laskeutuvat sitten joen pohjaan, ja alkavat kaivaa kropan liikkeen avulla onkaloa. Mennään pää edellä, mutta sitten toukka kääntyy ja on kaarevassa asennossa pää ylöspäin. Toukan endostele ( rakenne joka on masupuolella ennen kidusaukko-aihioita) erittää mucosaa, joka pohjahiekan kanssa muodostaa onkaloon tiiviin seinämän ( endostelesta muodostuu myöhemmin nahkiaisen kilpirauhanan ) jos toukkia on liian tiheästi, tai olosuhteet muuttuvat epäedullisiksi, toukka nousee onkalostaan ja ui paremmalla paikalle. Aluksi luulin että toukka etenee siellä pohjahiekassa, mutta ei, vaan nousee kolostaan veteen ja ui.
Toukat ovat sokeita ja suu on "filter feeding" alue, toukka syö levää ja mikrobeja.
Sekä Lampetra fluviatiliksen että Lampetra planerin toukat ovat samannäköisiä, ja mitä olen opiskellut, muidenkin nahkiaislajien toukat näyttävät samalta. 

Tässä Hämeenkyrön Turkimusojan pikkunahkiaisen toukka. Noin 3cm pituinen, joten todennäköisimmin saman kevään toukka. Erittäin vilkasliikkeinen. Kidusaukkojen, silmien ja "valoa aistivan pisteen" aihiot näkyy.

Toukat, kuten nahkiaisetkin, ovat hämäräaktiivisia. Jos pitää liikkua, liikutaan öisin. Pimeällä toukan ihon pigmenttisokut laajenevat ja väri tummuu. Yleisesti toukat hakeutuvat paikkaan jossa on jotain varjoelementtiä, puron keskellä joku iso kivi tms. jokitasku, joen haaraumakohta.
Lampetra fluviatiliksen toukkavaihe kestään noin 4 vuotta, L. planerin 5-6 vuotta. 
 

Tämä toukka oli noin 10cm pituinen, joten ehkä ensi kesänä kasvaa nahkiaiseksi. Oltiin Hämeenkyrön Turkimusojalla kututalkoissa, ja sieltä löytyi tämä toukka. Todella hieno ja arvokas kokemus nähdä ja kokea elävä (pikku)nahkiaisen toukka ( edelliset kuvat myös samalta kohdalta Turkimusojaa).
Kun toukka on saavuttanut tietyn kehitysasteen, rasvaprosentti 13-14, alkaa muodonmuutos nahkiaiseksi.
 

Muokattu: 21. Tammikuuta, 20233 vuotta, käyttäjä: tempokisu

Otetaan tähän väliin kertaus, mistä tämä mun nahkiais-innostukseni alkoi ( voihan olla että joku ei tiedä..)

2017 syksyllä olin syvän masennuksen reunalla, ei jaksa enää tätä kitumista, työpaikkakiusaamista ja selviytymiskamppailua miten tulla toimeen. Töitä oli niin vähän että pelotti ja se vaikutti kaikkeen tekemiseen, negatiivisesti. Ajelin vielä satasen yölenkkejä...ja yhtenä syyskuisena aamuna sitten kaaduin Säijässä tosi pahasti ( ajoin routakuoppaan) ..kaikki raajat toimii ja pyöräkin ehjänä; kotiin tulin puoli päätä veressä ja kaikkipaikatkipeenä, todennäköisesti kylkiluunmurtumakin. 
Tuli pakkolepoa, ja jäin sitten kuuntelemaan Radio Suomen yö-varhaisaamulähetystä. Kello 05.50 tulee merisää..
...."ja vielä viimeisenä Nahkiainen 5 lounas 3" muistin että lapsena me serkkujeni kanssa kuunneltiin merisäätä ja otettiin rannikkoasemien tiedot vihkoon, ja nimenomaan tämä Nahkiainen oli suosikkikohteemme. 
Aloin seurata Nahkiaisen havaintoja, ja ottaa tiedot ylös ( merkkaan myös Pirkkalan aamulämpötilan)
Voisiko Nahkiaisessa käydä? ja etsin Googlesta "nahkiainen"
Tämä kuva oli se kun kävi suoraan sieluuni:

Miten suloinen pikku harvahammas! - tämä, tämä on Mun Juttuni ja tästä alan ottaa selvää. 
Elämään tuli inspiraatio, ja sain syyn jatkaa elämää > nahkiaiset pelasti mun elämäni. Kaatumisen jälkeen aloin myös käyttää kypärää. 
Kun elämä oli toivottomimmillaan, Luoja hieman tuuppasi ja oli elämäni tärkein kaatuminen. 
Luin Nakkilan nahkiaismarkkinoista pari päivää sen jälkeen kun ne oli pidetty, mutta 27.9. 2017 kävin Tampereen kauppahallissa ostamassa - nahkiaisen. Nimesin sen päivän "nahkiaisen päiväksi", ja olin iloinen vaikka sinä päivänä töissä oli 5 asiakasta. 
Sittemmin kun sain syödä Nakkilassa vastapaistettua nahkiaista, totesin "ai tämä on näin hyvää". 
Hankin kaikki mahdolliset nahkiais-tietokirjat...luulin että nahkiaisia on vaan Lampetra fluviatilis, Lampetra planeri ja Petromyzon marinus..voi että, eri nahkiaislajeja on vaikka miten paljon. Olin ihan että en opi näitä nimiä ikinä - mutta olen oppinut. Sitä oppii jos tarpeeksi kiinnostaa. 
 

Merisään Nahkiainen on pohjamajakka Raahen edustalla noin 30km rannikolta. Korkeus merenpinnasta 28m ja majakan valonkanto on 9,7 merimailia. Majakan päällä on helikopterin laskeutumistaso. 

Toukasta nahkiaiseksi...

Toukka tarvitsee tietyn määrän mikrobeja ja sopivan rakeisen alusen kehittyäkseen. Kas, muistiinpanoihin olinkin kirjoittanut että kaikilla nahkiaislajeila toukkavaihe on samanlainen, erot tulee metamorphosis-vaiheessa.
Kun tietty kehitysaste on saavutettu, rasvaprosentti 14-15, muodonmuutos voi alkaa.  Signaalina valo ja erityisesti lämpö, muodonmuutos alkaa yleensä loppukesästä. Nahkiaisen endostelestä muodostuu kilpirauhanen > käpylisäke tuottaa TSH > aktivoi  kilpirauhasen tuottamaan tyroksiinia > solut alkaa tuottamaan aikuisrakenteita ja aineenvaihduntaa, larvasolut tuhoutuvat.
Larva hengittää kuin kala ( suu>kidukset) mutta nahkiainen hengittää kidusaukkojen kautta, ja hengitystä tapahtuu myös ihon kautta ( nahkiainen voi edetä kostealla maalla, samoin mitä olen nahkiaisia kuvannut ja tutkinut, selviävät ei-vedessä tuntikausia )
Nahkiainen ei nouse joen pohjahiekasta valmiina nahkiaisena, muutos tapahtuu vähitellen. Suun rakenteista alaosan fimbriat ja hampaat kehittyvät ensin. 

Varsin mielenkiintoista olikin tutkia ja kuvata  pieniä nahkiaisia 5.11.2021 - kyllä nämä nahkiaisia ovat, alahampaat olivat teräviä ( ajattelin ovatko pikkunahkiaisia?) - mutta muuten hampaitten kehitys ihan vaiheessa. 

nämä nahkiaiset olivat vasta matkalla mereen ..

 

Muokattu: 23. Tammikuuta, 20233 vuotta, käyttäjä: tempokisu

....toukasta nahkiaiseksi jatkuu vielä

Metamorphosis-vaiheessa tulee esiin eri nahkiaislajien erot. Pikkunahkiainen Lampetra planeri on kehittynyt sukukypsäksi, ja valmistautuu kutemaan. Pikkunahkiaiset eivät enää toukka-vaiheen jälkeen syö, joten niiden koko pienenee. Pikkunahkiaisille kehittyy kyllä suoli, mutta  yhteys nielusta suoleen ei avaudu. Ja pikkunahkiaisten hampaistus on muuten samanlainen kuin nahkiaisen, mutta hampaat ovat tylppiä. 
Yhteistä L.planerin ja L.fluviatiliksen muodonmuutosvaiheessa on koko hengitys-systeemin muotoutuminen uudelleen, eli hengittää vain kidusaukkojen kautta. Verenkiertoelimistö kehittyy, ja sydän laajenee. Kehittyy uudet munuaiset, maksa, kilpirauhanen ja lihaksisto. 
L.fluviatiliksella syömis-elimet kehittyy hitaasti vaikka hampaat olisi jo kehittyneet. Kanava nielusta suoleen avautuu noin 6kk muodonmuutoksen jälkeen. 

Kun seurasin pienen toukan liikkkumista, semmoista hyvin nopeaa vilivilperivipellystä, ja nuo kaksi nuorta nahkiaista liikehtivät vadissa ihan samalla tavalla. 

 

 

 

kuvassa näkyy myös kidusaukkojen toimintaa

kuvaisn näitä aika lyhyen aikaa.....ja vaikka alkoivat hengittää akvaariossa, eivät jaksaneet sitten enää elää. Näitten pikku raukkojen elämä oli kuitenkin tärkeä ja heistä jäi tärkeitä havaintoja ja iloinen muisto. Selvästi nahkiaistenkin viimeinen päivä oli iloinen. 

yritän vieläkin rauhoitella itseäni, nämä nahkikset alkoivat kehittyä ilmeisesti loppukesästä, kun oli vielä lämmintä. Ja jatkossa nämä olisi joko paistettu, tai jos olisi palautettu marraskuun kylmään veteen, lopputulos olisi ollut sama. 
Ja luultavasti on tutkimuksen tähden jokunen nahkiainen yleisestikin menetetty...
 

Muokattu: 23. Tammikuuta, 20233 vuotta, käyttäjä: tempokisu

Nahkiainen ruokana

Dilemma miten voi rakastaa eläviä nahkiaisia, mutta voi myös syödä paistettuja. No, joku on kumminkin nahkiaisia paistanut....amerikan alkuperäiskansat ajattelevat että he yrittävät suojella ja parantaa nahkiaisen ( siellä Pacific lamprey) elinolosuhteita ja nahkiainen on heille tärkeä ruoka ja jotain ceremonial thing. 
Itse toteutan tätä sillä tavalla että osallistun ahkerasti kututalkoisiin ja yritän auttaa virtavesiluontoa - ja tuen paikallisia pienyrittäjiä kun käyn Nakkilassa ostaan nahkiaisia.

Nahkiaisen ravintosisältö 100g:
Energiaa 1 274 kilojoulea = 304,4kcal. Proteiinia 17,5 g. Rasvaa 26,4 g. Hiilihydraatteja 0. Tyydyttyneitä rasvahappoja 7,9 g. Tyydyttymättömiä rasvahappoja 21,4 g. Alfalinoleenihappoa m429 mg. Linolihappoa 970 mg. Laktoosia 0. Kuitua 0. Tärkkelystä 0. A - vitamiinia 2 500 mikrogrammaa. C - vitamiinia 0. D - vitamiinia 25,6 mikrogramma. Lisäksi nahkiainen sisältää E -, K -, ja B12 - vitamiinia, tiamiinia, riboflaviinia, niasiinia, foolihappoa, natriumia, natriumkloridia ja fosforia. Sokeria, mono- ja disakkarideja nahkiainen ei sisällä

Parhaimmillaan nahkiainen on vastapaistettuna kaffen kera:

Jos kotiintulemisena on jo jäähtynyt nahkis, se kannattaa lämmittää folioon kierottuna ( ja mukaan voisilmä) uunissa, niin maku säilyy lähes vastapaistetun tasoisena. 

Viini nahkiaiselle-projekti toissavuonna, Enate Uno Chardonnay. Hyvin erikoinen ja erilainen viini sopi ehkä ainoastaan nahkiaiselle, molemmat ihan erityisiä.

4 paistettua nahkiaista on noin 100g. Nakkilan reissuilla kotimatkalla pysähdyn vakiolevähdyspaikalle ja syön puolitoista nahkiaista kaffen kera. '

 

 

 

 

 

Muokattu: 23. Tammikuuta, 20233 vuotta, käyttäjä: tempokisu

"...Nahkiainen +0, lounas 13 " meni tänään(kin) harakoille sapuskat ( aamun merisää)

Nuorilla nahkiaisilla oli kyllä puru-yrityksiä..

ja iloista ilmettä

toisella nahkiaisella oli 2. selkäevässä vaalea viiru ( ei repeämä)

ja tämän toisen nahkiaisen suulevy

 

Paljon kivaa ja mielenkiintoista on tulossa....testataan kuvia koneeltani

Nuorien nahkiaisten silmä on suhteessa iso, tästä nimitys "suurisilmävaihe" ( Pacific lamprey)

Lampetra ayresii, USA:n parasiittinen lampetra-laji, tosisuurisilmävaihe

kutua, pikkunahkiaisten kutua

joskus epäonnistuneesta kuvasta tulee suosikki, en ole niin kaunis mutta rakastakaa minuakin!

joskus kuva sitten onnistuu vähän paremmin

 

Lampetra aepyptera, hyvin erilainen Lampetra-suvun nonparasiittinen nahkis, USA:n Suurten Järvien alueella, ja vieressä iloinen pikkunahkis

  

poikkeavuudet nahkiaisessa on aina mielenkiintoisia

Muokattu: 24. Tammikuuta, 20233 vuotta, käyttäjä: tempokisu

 

Tänä aamuna oli yhdelle nahkiaiselle runsaat tarjoilut: "...Nahkiainen 1, lounas 18"

Kuuntelin myös, ja jostain syystä odotin, että tänään tämä vitsi aukeaa isosta luvusta johtuen 🥳

^  ..olisi kiva päästä joskus lukemaan aamun merisää. Eri juontajilla kun on oma tyylinsä, toiset lukee kaavamaisesti ja toiset runoilee enemmän...ja sitten vielä viimeisenä Nahkiaisen tiedot...

Nahkiaisissa on erilaisia persoonallisuuksia. Toiset on aggressiivisia ja toiset leikkisämpiä...

Tämä nahkiainen oli aggressiivinen, purutti hampaansa syvälle mun ihoon ja oikein voimalla kroppaa kurtistaen

 

tämä nahkis oli leikkisä, tutkaili kämmeneni pintaa ja - meinasi että tästä lähtee iho irti..

mereltä palaavat nahkiaiset ovat lopettaneet syömisen ja suoli surkastuu....mutta tämä nahkiainen nappasi - hänen viimeinen ateriansa oli minun verta ja lihaa. Tuli syvät hampaanjäljet ja veri valui, nahkiainen sitten heilutteli päätänsä suu veressä 

jaha tämäkin kuva tuli tähän, nämä nahkiaiset olivat oikein odottamassa minua...

Muokattu: 25. Tammikuuta, 20233 vuotta, käyttäjä: tempokisu

Selkärankaisten kehitys juontaa - nahkiaisten kehitykseen. Ilman nahkiaisia meitä ei ehkä olisi!! Nahkiainen onkin enemmän sukua ihmisille, kuin ankeriaalle.
Nahkiaisten kehitys on myös selkärankaisten hermoston, endokrinilogian ja immuunisysteemin perusta.

Ensimmäiset nahkiaiset kehittyin 450-500miljoonaa vuotta sitten. Ensimmäiset nahkiaiset olivat pieniä noin 42mm, kehittyivät meressä mutta myös joensuistoissa ja vähitellen sopeutuivat elämään myös makeassa vedessä.
Ensin kehittyivät blood-feeders, ja myöhemmin myös flesh-feeders-nahkiaiset. Meidän Lampetra fluviatilis on itse asiassa flesh-feeder, mutta tulee siinä mukana myös verta.

 

nykyisenmuotoisena nahkiainen ( yleisesti) on säilynyt yli 100 miljoonaa vuotta.

Muokattu: 26. Tammikuuta, 20233 vuotta, käyttäjä: tempokisu

Pään alueen rakenteita - sierain ja "valoa aistiva piste", ja nuo pikkunystyrät
Nahkiaisen pää-aisti on erittäin tarkka ja hyvä hajuaisti. Haju on tärkein aisti kun nahkiainen etsii isäntäkalaa, tai takaisin jokeen, haistaa joen pohjassa olevat larvat > hyvä kutujoki, sinne.
Sierain on siis tuo valoa aistivan pisteen etupuolella, se jatkuu (ihon alla) taaksepäin putkimaisena ja lopuksi haarautuu useampaan pussukkaan, joten hajuaistipintaa on paljon. Nahkiaisen aivojen forebrain-osa on aivan sierainpussukan takana.
Valoa aistiva piste "kuusilmä" ja se "yhdeksäs silmä" ( nejonöga = 7 kidusaukkoa, 2 silmää ja kuusilmä ) on ohutta ihoa, siinä on retina mutta ei linssiä, havaitsee valon. Esimerkiksi täysikuun valon. Nahkiaiset pelkäävät täysikuun mollotuksta, silloin ne eivät oikein liiku vaan kököttävät pohjassa liikkumattomina.

Pienet nystyrät "lateral line neuromas" niissä on hermopäätteitä, aistivat esim. veden virtausta, ja erittävät nahkiaisen niljakkaaksi tekevää mucosaa. Lampetra fluviatiliksella nämä neuromastit ( käytän sanaa näin) ovat joko unpigmented tai darkly pigmented. Tai verekkäät ( silmän edessä olevat )

Muokattu: 26. Tammikuuta, 20233 vuotta, käyttäjä: tempokisu
tarkennus

Nakkilan nahkiaisten tutkimusta - poikkeavia löydöksiä
 

22.10.2019 - oikeanpuolisella nahkiaisella 2 posteriorista hammasta! endolateraalisten alapuolella yksi hammas, ja menee infraoraalisten alahampaitten alapuolelle.

5.10.2022 mitä? liikaa hampaita - tällä nahkiaisella oli kahdet supraoraaliset hampaat, alempana tosi isot suprat. Ja niiden päällä olevat supraoraaliset taas hyvin pienet.

19.11.2020 makupala - valkoinen "pala" pyrstöosassa...

nahkiainen huomaa sen ( huom, mun käsi täynnä puremajälkiä..)

ja siellä se pala on, supraoraalisten hampaitten keskellä, tosi erikoista sillä nahkiainen ei tässä vaiheessa enää syö, eikä varsinkaan mitään kiinteää ruokapalaa.