Millainen on vähiten vahinkoa aiheuttava tapa kaatua lukkopedaalisella maantiepyörällä? Harvoinhan sitä kaaduttua tulee, mutta jos etukäteen on kaatumistekniikan funtsinut, niin ehkä vauriot olisivat mahdollisimman vähäiset. Ja joskus voi tulla eteen tilanne, että esimerkiksi pikkulasta väistäessä on pakko vetää vauhdista ojaan tms, jolloin etukäteen mietitty tapa antaa rohkeutta toimia oikein, paniikkireaktion ja sokean törmäämisen sijasta.

 

Eli pysyäkö tiukasti pyörän päällä sarvista kiinni pitäen koko kaatumistapahtuman ajan vai viime hetkellä kädet pään suojaksi ja sikiöasentoon? Vai miten kantsii räpistellä viimeinen puoli sekuntia..?

Ei kai tuollaista voi määritellä yleismaailmallisesti. Jos olisin menossa kevyen liikenteen väylältä ojaan enkä ehtisi pysähtyä ennen estettä joka minut tulee pysäyttämään, lähtisin suosiolla sarvien yli eteenpäin. Näkee parhaiten mihin on menossa ja ehtii ehkä ottaa vähän vastaan käsillä. Pyörä säästyy todennäköisesti vähemmin vaurion, kun sitä ei kaada kyljelleen ja kolhi kahvoja, kampia tai takavaihtajaa. 

Eilen Tour de Francessa nähtiin loppupuolella ulosajo, jossa kuljettaja lähestyi alamäessä kurvia liian nopealla vauhdilla ja sen sijaan, että olisi yrittänyt selviytyä matalammalla motogp-asennolla, päätyi jarruttamaan ja ajamaan suoraan mutkasta ulos pehmeältä näyttävälle penkereelle. Fiksusti toimittu.

Pyörä säästyy todennäköisesti vähemmin vaurion, kun sitä ei kaada kyljelleen ja kolhi kahvoja, kampia tai takavaihtajaa. 

 

Tähän sivuhuomiona oma havainto lukkopoljinkaatumisista. Itse tulee irroitettua oikea jalka ja antaa vasurin olla kiinni polkimessa esimerkiksi valoihin hidastaessa. Samaten myös liikkeelle lähtiessä vasen ensin kiinni ja sitten vasta oikea. Näin ollen jos sattuu jokin tilanne, niin oikealle puolelle on aina jalka vapaa ja toivottavasti ainakin saa jalan alle niin, ettei pyörä tule vaihtaja edellä maahan ja vasurille kaaduttaessa oikeastaan vastaan on ottamassa vain kahva ja pikalinkut. Toisaalta taas ajoradalla vasemmalle päin kaatuminen voi muodostua vähän huonoksi asiaksi. Toki toimii vain kohtalaisen hitaissa nopeuksissa, mutta jokatapauksessa vasurille pyrkisin kaatumaan, jos tilanne vain sen sallii, eikä satu olemaan pehmeää mätästä lähettyvillä.

En ole kaatunut maantiepyörällä vauhdista kertaakaan, mutta luulisin, että luonto hoitaa kaatumistyylin eikä sitä voi ennakolta päättää. ?Tai olenhan ajanut autoa päin. Kova jarrutus minkä kerkeää ja OTB :n aikana leuka rintaan ja rullaus olkapäällä selälle ja niinpoispäin. Refleksit siinä on mukana ei sitä voi oikein suunnitella. Sen verran olen ajatellut etukäteen, että kovaa jarrutusta ja väistö jos pystyy. Nopeissa tilanteissa refleksiväistö. Eipä paljon muuta tehtävissä ajallisesti. Jee olinkin eka?

Tänään aamulla tuli koitettua tuo sarvien yli kiepauttaminen maantiepyörällä, huonostihan siinä kävi kun pelkkää asvalttia oli edessä. En kyllä hirveästi kerennyt syventyä hallittuun kaatumistekniikkaan 

Miten mahtaa hiilikuiturunko kestää valoissa / paikoiltaan kaatumisen?

Tähän saakka olen kaatuillut ilman vauhtia alumiinirunkoisella ilman mainittavia vaurioita mutta nyt ostin maantiepyörän jossa hiilarirunko.

Miten mahtaa hiilikuiturunko kestää valoissa / paikoiltaan kaatumisen?

Jos oletetaan että rungossa on ajon aikana kiinni ohjaustanko, polkimet ja kuskin retale, siinä on jo monta uloketta jotka kohtaa tasaisen alustan ennen hiilikuiturunkoa. Oma maantiepyörä on mennyt parikin kertaa tuulenvoimasta kyljelleen ja ohjaustangon pää, poljin sekä satula on ottaneet kipeää.

Sellaisia naarmuja hiilikuiturungon kanssa pitäisi välttää jotka menee lakan ja maalin läpi kuituun asti siten, että kuitukin vaurioituu. Sellaisen aikaan saadakseen täytyy kaatumistilanteessa olla mukana melkoisia energioita tai todella huonoa tuuria. Eikä se runko sittenkään entinen ole jos sen naarmuttaa kunnolla, mutta vaurioitunut kohta voi pettää myöhemmin.

Pari kertaa päädyin alumiinisen cyclocrossarin vauhdista suoraan asfalttiin. Toisella kertaa auton auttamana ja toisella kertaa merkitsemättömään tietyöhon pimeällä pyörätiellä. Kissaakaan en ehtinyt sanoa kun olin jo tienpinnassa. Fillari kärsi kolarissa melkoisesti mutta kuski säästyi naarmuitta kummassakin tilanteessa. Aika vähän noissa tilanteissa oli tehtävissä siinä vaiheessa kun tajusi että tasapaino lähtee.