Haloo! Sääksiliven ylläpitäjä, käy ottaan kameran linssin edessä oleva joku heinä pois!
Peittää sääkset ja isosti haittaa muutenkin. 

Niin, sitä on kaikkien murtumien ( f&p) takia pitäny aloittaa pyöräily ihan nollasta. Nyt pystyn jo ajaan 20km 🏆 kun on ollut päiviä ettei pysty edes käveleen kunnolla/ pysyä pystyssä. 
Kävin kuitenkin äskö kävellen rannalla - lokit lentäneet, todennäköisesti Ratinaan josta sitten koko laivue lähtee etelään. 
Ja pakko vielä kokeilla uimista. Joo, osaan uida ja tykkään, ihanan virkistävän lämpötilan vettä  - mutta kyllä sen tuntee kun lihasvoimia ei ole, 5 vetoa ja käännös takaisin, sama viime kesänä. Edelliskesänä 2023 uiskentelin tosi pitkään, sellaista ympyräreittiä..tunteroisen. 

Mutta pakettia hakiessani ja "miksei näitä vuoronumerolappuja voida laittaan siihen kippoon, tai roskia roskikseen, että onko tää että heitä roskat tämän pömpelin vierelle...no siinä Sami Ojala ( kututalkoomies) ja tosi hienoa että sain kertoa terveys/jaksamistilanteestani ( ettei tarvi siinä talkoilla...) ja kyllä, tavataan ensi lauantaina kututalkoissa Vihiojalla. Keli mikä keli, ihan sama ( tunnen että Samin tapaaminen on hyvä merkki...)

Joo rannalla ei lookkeja, ei mitään aktiviteettita, sorsia ja silkkiuikut. 

Enkä edelleenkään tiedä miksi mut tänne kotiarestiin laitettiin ??? tämmöinen sössöilijä mä olen ollu aina.
No, Aamulehden kolumnisti tänään ( joku "cringe"-tyyppi )
"Miten yhteisö voi kehittyä, jos se ei lainkaan hyväksy uusia, erilaisia tai normeista poikkeavia vaikutteita? Ja miten yksilö voi päästä perille itsestään, jos hän joutuu jatkuvasti pelkäämään"leimakirveen" ulosleikkaavaa iskua"

Että kukas tässä on avarakatseinen ja suvaitsevainen?

Ihminen sopeutuu, ja tähän nuukailuun on jo tottunu. Sanomalehtikin käy veskipaperista ( tosin ei ole vielä niin pitkälle..)mutta lapsena mummolassa oli ensikin ulkovessa, ja sanomalehtiä paperiksi. 
Työttömyyteen olen sopeutu - mutta sitä tekemistä on vaikka kuinka paljo.
Mutta kärsivällisyyttä tai inspiraatiota ei ole; älä tee sitä tänään jonka voit huomenakin jättää tekemätä. Tuossa on ollu liian pienet nah-printtiset trikoot ( mun pitäisi laihdittaa 3kg että ne mahtuisi ) mutta ajattelin tehdä irtolahkeet. Ja kaksien trikoitten vyötärö tarvii katkaista että menisi mukavasti vyötärölle. 
Ja plussa-merkki aina kun on ylipäätään käyny ulkoilmassa, oli se sitten pyörällä tai kävellen. 
Kaikki nämä hakemuslomakkeet yms. rasittaa..ja elämä on yhtä häröilyä..

Mitkä tai mitkä on ollu sun elämäsi kivoimpia asioita tänä vuonna ( ja yksi kokemus 16.8. vielä odottaa )
o Maretariumin kutevat nahkiaiset 

o lokkien parittelut

Mutta sitten nää kaatumiset vähän siellä sun täällä....polvet ja nenänvierustat ja otsa näyttää siltä että olen tappelussa ollu...mutta, tässä naamassa arpikin kaunistus olisi....tai siis on 😄 
Oli itsensä ja identiteetin kanssa tässä matkan varrella ollu; oli bilehile-kausi, ja romantic-gothic kausi ( kyllä hieman kaduttaa että annoin kaikki Valkeakosken teatterille, mutta mitä mä näillä muuten tekisin? ) yhden itekkirjaillun ylikuningatar-asum olen säästänyt ( sen pukemiseen menee noin tunti) tekemiseen useampi kuukausi ja miljoona paljettia...tein nukelle samanoloisen krumeluuniasun, vähän tämmöisen oloisen, ja meni senkin tekemisessä kuukausia. 


Mutta löysin sen minän kun on siellä aina ollut, että farkut ja t-paita, tosin t-paidoissa on nahkiaisia ( näitä paitoja noin 100kpl ) lokkeja tai sääksiä. KVVY lahoitti mulle heidän paitansi kun olen ollu niin monissa talkoissa (48) mutta sairauskohtauksen takia tuli autoajokielto enkä saa tänä syksynä 50 täyteen.
On kokeiltu vaikka mitä hiusjuttua, pidennystä, irtohiuksia, värejä....nyt on oranssit lyhköset ja tämä on mulle sopivin. 
Sekä virheitä vähän kaiken suhteen, mutta olen viisastunut virheistä. Ei se auta että äiteen neuvoo, se pitää ite kokeilla ja oppia virheistään ( äiti oli oikeassa ) en ole ikinä tykännyt halauksista; jo 6-vuotiaana kun mentiin ( taissi äiteen ja iskä meni) mummolaan niin en halunnu mukaan kun siellä pitää halata kaikkia ( ortodokseitten tapa ) mutta nyt, sairauskohtauksen jälkeen olen halannu ja kiittäny kaikkia ystäviäni - ystävyydestä.
Että kiitos joka tapauksessa teille myös....mutta kun ei tässä välttämättä ole kovin paljo aikaa niin voisinko....

ps. ymmärrän nyt sitä autolla-ajokieltoa. Olisi vaan kiva kun tulisi se tieto kuinka kauan. 
Tänäänkin kaaduin kotona ( alhainen verenpaine) eikä se kauppa-ajelukaan kovin vahvaa ollu...

Muokattu: 4. Elokuuta, 20254. Elo, käyttäjä: tempokisu
kirotusvirhe taass....

Tämä on ollu mun yksi lempikappaleitani vuosikausien...tai vuosikymmenten takaa. 
Ja just tuossa Radio Suomi,  juontaja Alma Hätönen kyseli oletteko sitä että siellä on se "Kohtalo" joka seuraa ja määrittelee "koska on aika seisahtaa" ( ei ole nyt mitään whatsappia...tjsp )
No kyllä, kyllä "siellä jossain" elämämme loiminauhat solmitaan, ja kuljemme ( no ainakin minä) sitä polkua mikä säädetty on. Olisi aika usein ollu että anti mennä, mutta onneksi siellä päätettiin toisin. ( kääk siihen tulee aika karmee painosvideo...)

 

Muokattu: 4. Elokuuta, 20254. Elo, käyttäjä: tempokisu

No jopa on sanan säilä viuhtonu...
Otetaan tähän vielä yksi...ja kyllä tämä nyt taitaa se kivoin elämykseni; sain päästää kolme nahkiaista kotiinsa...
Kameran tarkennus ei onnistunu ja sormet ihan jäässä, ehkä joskus toiste sitten.
Seurasin, ja kaikki kolme lähtivät uisketelemaan 🙂 ja talvehtimaan. Tuli tunne että pääsin lähemmäs luontoa...olemaan pieni osa luonnosta ( ja nyt ei voi jatkaa sillä menee itkuksi, mutta hyvällä tavalla..)

 

Muokattu: 5. Elokuuta, 20255. Elo, käyttäjä: tempokisu
ja jälleen kirotusvirhe

?? sivupalkki. En ole haukkunu teistä ketään, olisiko se kuitenki toisapäin. Varsinkin ff "Vain idiootti ajaa yöllä"---ja sitten tyypit alkoi ajeleen 400km...siinä tulee ajeltua myös yöllä.
Hyvin harvoin olen kyllä "rivien välistä" ja mielsit sen väärin. Näitähän on vaikka mitä; totean kympin naishökkääjät hölkkääjiksi ja se on karu totuus ... Camilla  olisi ohittanut kierroksella tai jopa kahdella. Hän siirtyy maratonille, niin aika hölkäksi tulee meneen kymppi jatkossakin. 
Haukut suomalaisia urheilijoita, en vaan  totesin karun tosiasian.
Ja hiihtäjätär oli SM-kisoissa neljäs vitosella, kyllähän sekin jotain kertoo 😄 

Ja minäpä ajattelen että helmiä ....ja tämäkin on pitäny ansaita. Eniten olen haukkunu itseäni, onnistunun sössimään kaikki, mutta sairauskohtaus tuli yllätyksenä ja vielä perin ikävältä sellaisena. Vaihtoehtoina oli Tayssin osastolle, tai ajokielto. Siellä Taysin osastolla ( ja vielä kesällä, kokemusta on) on oikeesti helevittiäkin pahempi. 
Odottelen vaan tietoa siittä miten pitkään ajokielto. Mutta nyt olen sitten pyöräilly tai kävelly. 
Mun aivojen verenkierrossa on jotain ongelmaa, eli nyt on sekä fyysinen, psyykkinen ja fysiologinen kunto ihan nollassa. Tuskin tulen enää ikinä ajaan "lenkkiä", mutta ei sitä tiedä. ..
Juuri nyt kertaan kalojen, nahkiaisten ja muutaman linnun tieteellisiä nimiä. Aivovoimistelua, kotivoimistelun lisäksi. Eikä niitä nimiä heti opi, perusnimet ja sitten silloin tällöin uusi nimi. 

Ja Vesalle, en todellakaan tiedä miksi, ja miksei siittä voida kertoa. Koen tämän siten että mua kiusataan.
Kyllä tämä tästä loppuu, mutta ei ihan vielä.
~~

Lampetra fluviatilis syö oikeesti kalan lihaa ja kudosnesteitä, mutta mukana tulee myös verta. 
Tämä nahkiainen 16.8.2021 nappasi palasen mun ihoa ja vertakin tuli..eli hänen viimeinen ateriansa oli mun lihaa ja verta.

 

Muokattu: 5. Elokuuta, 20255. Elo, käyttäjä: tempokisu

Ei-hyviä terveys/sairalus - uutisia. Kammottavat veriarvot ja näitä mustelmia ja jotain läiskiä, ilmaantuu vähän väliä. Näillä puheilla autonajokielto loppuvuodeksi. 
Pysähdytti. Oon vain luuta ja roikkuvaa nahkaa, ulkonäöstä niin väliä mutta kun koen ja näen sen itekin että nyt ei ole kaikki kunnossa, kaukana siittä. 
Ja mitä ihmettä sitä nuukailee, kun oikeesti raha riittää kyllä hyvään ruokaan. Ja kaikkeen muuhunkin.
Samoin kun anoreksiassa, se on se että itse tajuaa, ei se että joku toinen sanoo. 

Tämä tunnetuiskussa ja kyynelsateessa ...mutta jos olen pois täältä yli 2vko niin ette sitten ala että voivoi kun meni lahjakas ja sisukas ämmä. 
Vaan voitte reilusti laittaa että onneksi saatiin toi pska tärpästikkeli täältä pois. 
Mutta nyt otan asnteen että teen asiat NYT eikä "sitten kun" ja yritän taistella ja selviytyä. Haluan vielä kokea ja tehdä asioita. Ja olla ulkona luonnossa on parhainta "lääkettä" . 

 

Niin ja muistakee venytellä ja voimistella


 

Muokattu: 8. Elokuuta, 20258. Elo, käyttäjä: tempokisu

Ne labrat syötetään tekoälylle ja sit ihmetellään porukalla. Vai meneekö liian rajuksi ?

^ tosi asiaton kommentti. Mä en pienestä huolestu, mutta nyt kyllä. ( terveydentila, taloudellinen tila on huolestuttanu viime lokakuusta alkaen )

No, kiva että kävit täällä juomassa pahaa kaffetta.

Muokattu: 8. Elokuuta, 20258. Elo, käyttäjä: tempokisu

Sä tuot terveydentilasi julkiselle palstalle keskusteltavaksi ja sit hikeennyt. Hei haloo.

Jännitys tiivistyy - 16.8. suhteen; saa nähdä tuleeko polliisi pysäyttään matkalla Nakkilaan, autohan ei ole ajokiellossa. Minä se vaan sairastelen, enää puuttuu sydäninfarkti diagnoosilistalta...
Yritän kuitenkin elää ja kokea; tässä ollaan melkein vuosi oltu työttömänä/sairaana ja olisiko se 3 päivää kun ei ole ollut mitään tekemistä. Melkein joka päivä teen vakiolintukierrokseni, merkkaan havainnot ja nautin luonnosta. 
Tuleva pelottaa...ja sitten sitä paperilomakekatastrofia, näitä päätöksiä sun muita lippusia ja lappusia on niin paljo että kääk! ......varsinaista häröilyä sentään....

Huomenta!
Ekaksi, tsemiä VesaP:lle ! taitaa olla sama tai samankaltainen onkelma kun itellä, kammet naks ja potkuttelua 2km...
Tässä taistelua itseni ja tunteitteni kanssa. 
Tiedän ja tunnen erittäin hyvin että enempi pitäisi syödä. Tässä konkurssissa yhdellä tai kahdellakaan kilolla ole mitään väliä. Mutta kun oli se vuosikymmeniä kestänyt anoreksia, on vaan tosivaikeeta  hyväksyä "paino nousee". Aikoinaan ..siis siitähän on reilu 30 vuotta! ei millään psykiatrilla tms. ollut mitään merkitystä, merkitystä oli se että hyväksyin 40kg ( lähtöpaino 25kg, siis se mitä käsipainoa nostelen tässä...) ja hoksasin ite että näytän ..ihmiseltä ja jaksan paremmin niin  fyysisesti kuin psyykkisestikin.

Monilla on joku "lohtusyöminen", mulla on lohduttomuus syömättömyys. Koko viime vuoden halusin yhden kilon elopainosta 46kg pois. Ei auttanu päivittäiset saturaisuusajelut...mutta kun tuli päätökset että en ole oikeutettu päivärahaan ( tjsp) romahdin totaalisesti. Ja kas, vaikka en pystynyt ( kylkiluitten ja jalkapöydän murtumat ) pyöräilemään ollenkaan, niin kas! lähti 3kg aika nopeesti ja nyt jopa 42kg on elopaino...
Ajokiellosta ( sairauskohtaus ja mun muut sairaudet )ei ole tullu mitään tietoa että kuinka kauan?
Nyt roikun löysässä hirressä. 

Toinen mikä pelottaa, toimeentulo. On päiviä että kyllä tässä, mutta enimmäkseen pelottaa- 
On aika lääkärin ja kuntoushenkilön ( tai jotain) kanssa 28.8. ...mutta siis kuntoutus? en mä minnekään kuntoudu, joutuvat sanomaan asioita virkansa puolesta mutta kun totuus on se että en kuntoudu enkä minnekään osastolle mene. Ja meinaan sanoa tämän. 
Ja sitten toisaalta on jokunen euro säästössä, niin miksi mä tässä kituuttelen, todennäköisesti ( kyllä sitä itekin huomaa ja tuntee ) elimistö pettää. 
En kerro kaikkea, muttta selvästi huomaan että muisti ja kesittymiskyky huonontunu, ja uuden ( aivojumppana mulla kalojen ja lintujen tieteelliset nimet ) oppiminen on vaikeeta. Joskus en muista syödäkään.

Mikä tuottaa iloa ja minkä takia jaksan? Se on luonto ja eläimet. Nautin kun saa hiljakseen kävellä ja tehdä havaintoja...iloisesti käppäilen ja juttelen eläimille ( ne ihan varmana ymmärtää ) ja tervehdin vastaantulijoita.

 

Muokattu: 11. Elokuuta, 202511. Elo, käyttäjä: tempokisu

..olen tätä kirjoittanu aika monta kertaa, mutta sitten poistanut. 
Sota "pitää voittaa" "pitää ajaa..." ne asiat olen jo käsitellyt ja nyt on kiva jos ylipäätään pystyn pyöräilemään. 
Ei ole mitään "pakko" vaan hitaasti ajelen tai kävellen. Tuntuu että aina on jaloissa jotain kipua, jos ei polvessa niin jalkaterässä...

Mutta nyt käyn taistelua painon ja taloudellisen tilanteen kanssa. 
Tiedän ja katson että oon kyllä ihan liian laiha. Mutta toisaalta se että "paino nousee" on käsitteenä kamalaa, kyllä mä kuitenkin syön - tosin annokset on pienempiä kuin ennen. 
Ja sitten sääksiliveä seuratessani huutelen poikasille että nyt mene emon nokan etee, pitää syödä ja vahvistua.
Just. Älä tee niinkuin minä teen vaan tee kuten minä sanon. 
Ehkä tämä tästä, mutta vaatiin nyt ponnistelua. 

Pahempi on huoli taloudellista tilasta. Nyt olen vielä sairauslomalla...mutta kun katsoin niitä Kelan papereitaä, siis maksettu 335e josta ennäkonpidätys 87e. ( on tässä todellakin se paperi tuossa) ja sitten joudun tekeen hakemuksia ja vaikka mitä tuossa about 100 paperia mutta säilytän ne nyt toistaiseksi. 
Käyn verotoimistossa myöhemmin, en edes ymmärrä millainen veroilmoitus pitää tehdä, laitanko "tulot" ja vähennettävät toi jäätävä veroprostenttiosuus, vai mitä. 

Stressi ja huoli "syö" ihmistä, ja on ehkä laihtumisen syy. On muisti heikentenyt ei ole kärsivällisyyttä, unohtelen asioita ja kaatuilen vähän joka paikassa...ja olen paljo herkempi kokemaan asioita, niin hyvässä kuin pahassakin, tulee itkettyä melki joka päivä. 
Sitten on se että onneksi olen säästänyt, järkevästi mietittynä säästöt riittää..mutta on sitten tietynlainen vaisto että tiedän miten tässä käy. 
Mä en jaksa noita hakemuksia ja  sitten valituslomakkeita että en ole yrittäjä vaan sairauslomalla. 
Oikee paikka on ehdottomasti työkyvyttömyyseläke. En mä osaa, enkä jaksa. 
Siis haloo! olisiko kuntoutus ( no millähän ne meinaa mua kuntouttaa on mielenkiintoista mitä vastaavat ) aika tayssissa 28.8. Mutta kun masennuksen perussyy on taloudellinen tilanne. Ei se mene pois lääkkeellä ( no siinähän asia vaan pahenee, jos pitää ostaa jotain lääkettä. )

Todennäköisesti tulee käymään niin että elän "vapaaherrattana" eikä tartte mitään pskan lomakkeita tms. tehdä. Eikä mun kannata sukulaisille säästää. Hieman epävarmaa elänkö edes takuueläkkeeseen asti, mutta se ei ole minun päätettävissä.
Tuossa vielä mietin raskinko ostaa juoman nahkiaisen kanssa nautittavaksi, ja tiesin että kummiskin ostan. 

Vetistelin tässä kun laittelin kuvaa jossa vapautan nahkiaiset takaisn Kokemäenjokeen. Elämäni hienoin hetki.

Sanoin nahkiaisille että hyvää matkaa, pääset takaisin kotiin...tunsin sellaista yhteyttä luonnon kanssa, sitä samaa kun Amerikan alkuperäiskansa ajattelee Pacific lampreyista, ovat "brother eels"
Katson näitä kuvia, ja - kyllä mä selviän. 

 

Muokattu: 13. Elokuuta, 202513. Elo, käyttäjä: tempokisu

Huomenta 🙃 on "päivä"rytmi menny..valvon yöt ja nukun päivällä, mikä on kyllä itelle mieluinen asia sillä tykkään hämärästä ja inhoon valoisuutta.
Ainut että kuvauskelit on erikseen. Ajattelin että nyt on nuket kuvattu....mitä vielä, tuossa on kymmenkunta projetkia ja pitää ensi kesään sitten...no, on syytä jaksaa jatkaa elämää. 
Ja on työttömyydessä puolensakin - voidaan lähteä Nakkilaan milloin vain ~

Mutta täysin turhaa käyntejä, testejä sun muuta pskaa, kun lopputulema on itelle selvä, tunnen itseni paremmin kuin kukaan muu, että jotain kuntoutusta ja työkokeilua, uudelleen koulutusta. Oikeesti 😂 
No, kokeillaan kummiskin..haluaisin kyllä tietää että minkälaista "kuntoutusta"....

Nauratti kyllä kisu mappurassa Aamulehden jutun otsikko "Alilääkärin asunto myynnissä" 🤣 jaha, sitä on ylilääkäri, lääkäri ja alilääkäri...niin ja tietysti valelääkäri.

4 tuntia sitten, tempokisu kirjoitti:

...jotain kuntoutusta ja työkokeilua, uudelleen koulutusta. Oikeesti 😂 
No, kokeillaan kummiskin..haluaisin kyllä tietää että minkälaista "kuntoutusta"....

Alkoholin tapakäyttöön taipuvainen ex. naapurini on joutunut sosiaalitukien saamisen ehtona 'kuntouttavaan työtoimintaan'. 4 tuntia viikossa yhtenä päivänä. Tuohon joutuneet kunnostavat porukalla mm. kunnan ulkoilureittejä, kantavat pitkospuita jne.