Sattui tuossa jokunen viikko sitten, että työnantaja kertoi ettei palveluksiani tarvita hetkeen. Pyöräretkeily, sellainen kevyt luottokorttityyppinen on kiinnostanut jo tovin. Alunperin piti lähteä ajamaan reissua kesäloman alkuun, mutta aikatauluihin ei sitten lopulta sopinutkaan, mutta nyt olisi aikaa. Toinen asia on ollut, että en ole koskaan ajanut fillarilla tekopitäjään Taivalkoskelle, vaikka monesti on suunnitelmissa ollut. No kaksi kärpästä yhdellä iskulla, retkeilyvarustuksessa ajamisen kokeilu ja Oulu-Tki ajaminen.

Oulusta on suorinta tietä noin 155km Taivalkoskelle. Suoraan valtatietä 20. Kyseinen VT20 on periaatteessa maantiepyörällä ihan hyvä ajaa kunnon pientareineen, mutta sillä on varsin paljon liikennettä ja avoimen sekä suoran valtatien varren ajaminen on varsin peestä. Etenkin kuin Oulu-Pudasjärvi väli on suota, ihan oikeasti se on suota. Joten tie on yhtä suoraa ja ne suorat on avoimia.

Wikipedia sanoo näin

Lainaa

Pudasjärven etelä- ja länsiosa on alavaa suomaata, jota halkovat metsäiset saarekkeet. Suot ovat enimmäkseen aukeita, veteliä ja vaikeakulkuisia lettosoita, joilla on runsaasti pieniä, syvärantaisia lampia. Purojen varsilla levittäytyvät rehevät varjoisat korpisuot. Pudasjärvi on Suomen soistuneimpia alueita; yli puolet kaupungin pinta-alasta on suota.

No tavoite on välttää tietä 20. Lähdin polkemaan toisena lomautuspäivänä n. klo. 8.  Keli oli raikas eli noin 8 astetta, mutta rohkeasti irtohihoilla ja lyhyissä ajohousuissa. Ajelin Oulujoen nurkilta kuntorataa kohti Jääliä ja oli oikeasti ihan perseen kylmä varjopaikoissa. Hiljaista oli. Vähän ennen Jääliä ns. Välikylässä siirryin VT20 varren kelville. Liikenne oli yllättävän hiljaista, toki Jäälin seudussa joku aamukiireinen mutsi meinasi kolmion takaa minut kolata Volvollaan, kun oli kiire viedä penskat kouluun, mutta siitä selvittiin molemmin puolisin käden heilautuksin. Saavuin hiljakseen Kiiminkiin. Kusetti niin piti käydä kusella. Siinä sitten joku papparainen sähköpyörällään meni ohi. Melkein heti ohitin hänet ja katse oli kysyvä, mutta ei uskaltanut sanoa mitään. Kiimingin keskustan läpi ajaminen on aina ihan perseestä. Risteyksiä on paljon ja klv:t huonossa kunnossa. Nyt oli vielä kouluun menossa olevat alaikäiset vaivana, vaikka ei niistä sen suurempaa, kun rauhassa mentiin.

Kiimingistä lähdin ajamaan Vehmaansuontietä, joka on aluksi oikeasti tosi huono routapattien raiskaama assutie, jonka varrella perinteistä ok-asutusta. Ko. tie muuttuu kuitenkin hetken päästä oikein miellyttäväksi lehtometsässä kulkevaksi soratieksi.

 

Siitä sitten hiljalleen VT20 lähenee ja jonka yli mennään suoraan kohti uusia sorateitä. Ajaminen tuntuu hyvältä, ei ole kylmä pl. ihan varjopaikat eikä juuri tuuleskele. Tien varrella on tasaisesti asutusta ollaanhan lähellä Oulua. Nämä on kaikki hyvin suurella todennäköisyydellä vanhaa VT20 pohjaa. Hannus, Mannila ohitetaan hyvä kuntoista soratietä. Saapuessani seuraavalle asfalttitielle eli Joloksentielle tieltä nousee lentoon iso päiväpetolintu. Se on huuhkajaksi liian pieni kuten myös kotkaksi joten oletan sen olevan haukka ja sisäinen biologini ei pysty parempaan.

 

Saavutan hiljalleen Arkalaan. Siellä on tosi erikoinen kvl merkinnällä varustettu väylä joka on tälläisen Koillismaalla kasvaneen mielestä lähinnä hyväkuntoinen metsäautotie. No ajelen sitä hetken ja saavun Somerovaarantielle jolta varsin pikaisesti siirrytään Hautamaantielle. Tämän tien varressa ihan perus vanhan rintamamiestilan lisäksi huomiota kiinnittää kolme taloa joiden ympäristöissä on ihan kamala romuautokokoelma. Kymmeniä parhaat päivänsä nähneitä kotteroita vanhalla pellolla tms.

No se siitä ja kohti Pudasjärveä. Reittisuunnittelun herkkä kohta tulee palttiarallaa näillä main.

 

Kartassa on tie ja se näyttää aluksi ihan tältä. Ei ongelmaa, mutta se muuttu hetken päästä

 

No Wahoo näyttää, että muutama satametriä VT20:lle ja suomalainen mies menee läpi kiven harmaan ja ainakin tykistössä aivan varmaan, kuten minulla olevat punaiset kauluslaatat kertovat. Huolimatta siitä, että ne on it:stä. Tässä kohtaa tosiaan menee valkoinen viiva monessa kartassa. No tästäkin päästiin läpi ja hetkeksi VT20 varteen ja siitä vielä pienemmälle mönkijäuralle joka oli ihan ok ajaa.

Pienten koukkausten ja hetken vt20 reunaa ajamisen jälkeen käännyin kohti Kipinää Panuman kyltin kohdalta Kipinäntielle. Tämä oli ihan ok soratie, tosin maisemat oli vähissä pl. satunnaiset savut tien reunoilla. Saavuin sitten Kipinään, joka vaikutti tosi mukavalta maalaiskylältä. Täälläkään en ole aiemmin käynyt vaikka vt20 pitkin ohi mennyt autolla lukemattomia kertoja. Kylältä oli helppo erottaa vanhaa kauppaa jne. Nyt päästiin toiseen reissulle ottamaani aiheeseen eli Iijoki. Upea joki jonka rannoilla olen kasvanut.

Kipinässä ekaa kertaa Iijoen yli. Hieno paikka kaikin puolin.

 

Hetken asfaltilla ajettuani käännyin Petäjäkankaantielle kohti Kurenkoskea. Tämä tie oli kohtalaisen nimismiehenkihareinen soratie joka lähinnä tarjosi lakkautettujen turvesoiden kylttejjä. Täällä minut ohitti vanhalla Corollalla lippispää joka halusi osoittaa autoilijan paremmuuttaan. Mukavaa maalaismaisemaa oli kyllä välillä

 

Seuraava Iijoen ylitys

Hienoja seutuja, mutta kovin erilaisia jos kepu olisi voittanut parit edelliset vaalit ja turpeennosto olisi jatkut ja Kollajan allas rakennettu.

Hiljakseen alkoi olla nälkä ja tie oli aika paska ajaa. Nimismiehen kiharaa jne. Tässä kohti pikkasen vitutti. Maisemakaan ei ollut kummoinen vaan perussuota ja taimikkoa. Liikenne edelleen vähäistä ja paikailliset moikkaili kuten vanhaa tuttua. Kuitenkin tässä kohti vitutti eniten koko reissulla, kun jalka oli heikko ja ei oikein tiekään rullannu sekä oli vähän nälkä. No kohti Kurenalaa ja tien muuttuminen asfalttitieksi ei häirinnyt yhtään päinvastoin. Kurenala, tuo nykyisen Pudasjärven keskustaajama, ruokapaikkojen suhteen valikoima ei suuren suuri. Olin jo oikeastaan ennakkoon valinnut Kotipizzan, koska sieltä saa mitä saa. Kotipizzassa kanakotsone tms. jonka saapuminen tuntui kestävän ikuisuuden. Sain sen ja sillä välin natiiviit ei tuntuneet olevan kiinnostuneet pyörästäni ja sen lastista. Legendaarinen hotell/ravintola Kurenkoski tarttu kameraan

 

Pizzaa oli hyvää ja sitä oli riittävästi. Seuraavaksi taas yli Iijoen.

 

Kurenalalta soratiet kohti Taivalkoskea tai mitkään muutkaan pl. VT20 ovat vähissä joten suuntasin Parkkilantielle kohti Parkkilaa. Parkkilantie on pieni asfalttitie ja en aidosti muista muita assuteitä joilla olisi kohtaamispaikat merkitty. Parkkilaan saavuttiin rauhallisen liikenteen vallitessa jalan tuntuessa ihan hyvältä. Itse Parkkila oli reissun hienoimpia paikkoja vanhoine rakennuksineen. Pappilakin täällä on ollut.

 

 

Seuraavaksi oli reissun suurin kysymysmerkki. Pääsenkö Sotkavaaran laitoja Ervastintien päähän. No totuus oli että varsin hyvä kuntosia metsäautotien pohjia tuo onnistu. Itse Ervastintie kohti Puolangantietä kylän läpi oli uskomattoman hienoa pientä soratietä.

 

 

 

Muokattu: 7. Syyskuuta, 20232 vuotta, käyttäjä: IncBuff

En muista ajaneeni soratien läpi jossa katuvalaistus mutta Ervastissa tämä tapahtui

 

 

Hieno tie läpi perinteisen kylän Iijoen kimallessa taustalla.

Saavuttiin ns. Puolangantielle. Tämä oli etukäteen piste, että uskoin pystyväni ajamaan maaliin, jos tänne hyvä voimaisena saavutaan. Hieno paikka tämäkin

.

 

Tästä lähdettiin n. 35km pitkälle soratieosuudelle ns. Yli-Kurjen - Parviaisentie. Heti alkuun oli reissu eka kunnon nousu. Ei hirveästi tuntunut missään. Tämä tie seuraileee Iijoen uomaa, joten mukavaa maalaismaisemaa riitti.

 

Tällä pätkällä pitää muistaa Kellon perinteinen kapulalossi,

 

 

Ensimmäinen kuva myös laitteestä jolla suoritus tehdään.

 

Näiltä seuduin lähtee myös Ohtalantie, joka joka on yksi hienoimmista gravel-pätkistä joita olen ajanut. Varsinkin tästä suunnasta ja Pintamolta on helppo jatkaa kohti Syötettä.

 

No minä jatkoin kohti Parviaista ja sen tien varressa perintenen "maitolaituri".

Seuraavaksi kohi Jurmua. Jurmussa taas Iijoen yli

 

Mietin pitkään että ajanko VT20:tä Pahkavaaran nousuun jonka olen kuitenkin useita kertoja maantiepyörällä ajanut. Päädyin kiertämään metsäautoteiden kautta nuo pitkät nousut.

 

Lopulta Pahkavaaran päällä tyydyin nautiskelemaan tuoreesta asfaltista kohti Taivalkoskea.

 

Reissun ajoaika noin 8h ja kokonaisaika noin 9h. Perillä odotti äitin lihapullat.

 

Muokattu: 15. Syyskuuta, 20232 vuotta, käyttäjä: IncBuff

Hieno reissu ja tarina. 

Tosiaan kokonaismatka noin 190km ja aika noin 8h/ajoaika/9h/kokonaisaika.

 

Reitin pätkät on löydettävissä gravelmapista.

Muokattu: 7. Syyskuuta, 20232 vuotta, käyttäjä: IncBuff

36 minuuttia sitten, tommi2 kirjoitti:

Hieno reissu ja tarina. 

Kiitos. Loppujen lopuksi opettelemista on eniten pakkaamisessa eli miten kuorma pyörän päälle asettaa jne.

Muokattu: 6. Syyskuuta, 20232 vuotta, käyttäjä: IncBuff

Vaarallisen lähellä rengasta roikkuu peräporkkana tuossa yhdessä kuvassa. Ajonaikanakin tuolla tavalla?

Maitolaiturista puuttuu portaat, kenties yhden lehmän farmi (niitäkin oli vielä 80-l lopulla).

Ilmasto muuttuu, lähellä Oulua viljellään jo maissia lehmien appeeksi.

8.9.2023 klo 08.27, Ciclista kirjoitti:

Vaarallisen lähellä rengasta roikkuu peräporkkana tuossa yhdessä kuvassa. Ajonaikanakin tuolla tavalla?

Ei se nyt mitenkään vaarallinen ole, mutta tukirautaa ei saanut oikein kunnolliseen asentoon paikallaan olevan satulan kiskoihin. Sitä täytyy jossain vaiheessa vähän muokata paremmaksi.

No, intouduin tästä duunaamaan pienen selostuksen vuoden 2011 pyöräretkestä, joka oikeastaan on ainoa oikea retkeni. Lahti-Pariisi, jos tarkkaan katsotaan niin ajoa oli Travemunde-Brysseli, noin 900km, ajopäiviä muistaakseni 12. 

Reitti

Lahti-HKi-Travemunde-Quickborn-Buxtehude-Grasberg-Wildeshausen-Osnabruck-Greven-Borken-Wesel-Venlo-Leopoldsburg-Leuven-Brysseli-Pariisi-Hki-Lahti.

 

 

Junalla Hesalaan ja lautalla Travemundeen

 

Teltta hajosi Travemundessa, se olikin ainoa telttayö, sen jälkeen yövyimme "laatuhotelleissa"

 

Muokattu: 9. Syyskuuta, 20232 vuotta, käyttäjä: tommi2

Itsellä oli 5 rengasrikkoa... kerran ohi meni Saksassa kulkue, jonka jäsenet nauroivat kovalla äänellä, kun paikkasin kumia. Virkistävää pikku sateessa

Lähes joka päivä satoi... alemassa kuvassa ollaan pojan kanssa eri maissa  

 

Muokattu: 9. Syyskuuta, 20232 vuotta, käyttäjä: tommi2

Päivämatkat olivat sellaista 30-100km ja nukuttiin halvoissa hotelleissa, silti tuli tosi kalliiksi... Oma fillari, joka oli siis Azonic DS-1 dirttipyörä (yllättävän hyvä matkapyörä) hajoili lähinnä takakiekon osalta vahvasti... vinkui ja heitti, V-jarrua ei voinut loppumatkasta pitää kiinni, kun vanne vippasi niin paljon. Veimme fillarit Brysselissä pyöräliikeeseen ja sanoimme että saatte nämä (pojalla vanha Tunturin hybridi), he halusivat antaa 20e nimellisen korvauksen (en tiedä miksi.. ehkä kirjanpidollisista syistä tai jotain?), syötiin sillä hampurilaisateriat. Luotijunalla Pariisiin, jossa naisväki oli ollut viikon odottamassa. Lennettiin sitten vajaan viikon päästä kotiin. 

 

Jälkikäteen ajateltuna hyvä reissu, mutta eipä ole tullut lähdettyä enää ja monta vuotta meni ennenkuin ajattelin että "hyvä reissu". Tulipahan tehtyä. 

Muokattu: 9. Syyskuuta, 20232 vuotta, käyttäjä: tommi2

21 minuuttia sitten, tommi2 kirjoitti:

Jälkikäteen ajateltuna hyvä reissu, mutta eipä ole tullut lähdettyä enää ja monta vuotta meni ennenkuin ajattelin että "hyvä reissu". Tulipahan tehtyä. 

Näinhän se on: "ei enää ikinä" => "no olihan se ihan hyvä reissu" => "minne seuraavaksi?"

Joskus heinäkuisessa räntäsateessa lapsi kysyi että miksi me edes tehdään näitä? Sanoin että äitis tykkää. Ja kun päästiin kuivattelemaan kiinalaiseen buffettiin alkoi lapsellekin homma maistua.

Tommoinen 30–100km lienee varsin järkevä päivämatka. Toi liki 200km oli ihan liikaa, jos ois ollu tarkoitus heti seuraavana aamuna jatkaa. 

Mulla oli "läheltä piti" -tilanne, etten olisi lähtenyt lähes samalle reisulle osaksi, kun ihan vakavissani funtsin vieväni ajamalla + lautoilla fillarin Manchesteriin. Hollannista olisi päässyt Newcastleen, eli alkumatka about tuon edellisen reissun kaltainen ja sitten ajo Newcastle - Manchester (noin 250km). Ei ollut koskaan muka aikaa ja Englannin päässä suunnistaminen olisi ollut kohtuu vaikeaa, koska reitti kulkee pikkuteillä ja käännöksiä ja risteyksiä on muutaman sadan metrin välein. Toki joku navigoiva fillaritietokone voisi toimia, mutta ei nyt sitten tullut lähdettyä ja kaveri jolle olisin fillarin vienyt ehti kuolla. 

Yksi iso este oli täydellinen suuntavaistottomuuteni. Poika (tuolloin 17v) kattoi hommaa Hampuriin saakka ja totesi että josko hän hoitaa tän suunnistamisen. Hyvin hoitikin. 

Muokattu: 9. Syyskuuta, 20232 vuotta, käyttäjä: tommi2