Mutta katelkaas tuota rusehtavaa töhnää!
Sitä on tuossa potikan suojakuoren sisäpinnallakin.
Kamera tosin korostaa, eikä silmä juurikaan luonnossa tuota erota, mutta kumminkin.
Putkiradioharrastajat mielellään utelevatkin, tarjotuista laitteista, että onko ollut jossain tupakoiduissa tiloissa?
Jos on tuosta kyse, ymmärrän kysymyksen ja jos olisin tupakoitsija, niin tuon kuvan nähtyä lopettaisin kyllä tupakoinnin siihen paikkaan.

Muokattu: 8. Helmikuuta, 20251 vuosi, käyttäjä: Jopotuinen

Voi olla röökitervaa, on itaraa putsattavaa. Toinen vaihtoehto on rasvainen "puhdistusaine" ja molempien yhdistelmä...

edit. Vanhempi polvi muistanee VR:n tupakkavaunut ja niiden laukkuhyllyjen kellanruskean värin verrattuna normaaliin valkoiseen.

Muokattu: 7. Helmikuuta, 20251 vuosi, käyttäjä: Köfte

Tänään tuli skoopin kanssa tukiskeltua hiiliradan kuntoa, mutta potikkaan koskeminen toi heti häiriöitä, eikä nahkakäsineetkään käyneet eristeestä. Tarttee kai hommailla jotkin high voltage rukkaset.

Kuvassa näkyy malliksi 50 Hz sini ilman koskettelua ja kosketuksen kanssa havainnollistamaan häiriö vaikutusta.
Suunnitelma oli pyöritellä potikaa 1 kHz DC jännitteellä ja havainnoida säädön vaikutusta jännitteeseen, sekä mahdollisia piikkejä ilmaisemaan mahdollista oksidoitumista tai muita epäpuhtauksia.

Tässäkin potikassa oli alussa n. 10..15 asteen pituinen oikosulku hiiliradassa. Tarkkaa syytä en tiedä, mutta mahdollisesti liittyy potikoihin, joissa se virtakytkin samassa, ettei rasahda päälle kytkettäessä. Täytyy vähän kysellä enemmän tietäviltä sen tarkoitusta.
Tämä selittää myös sen, kun aiemmin koekuuntelussa ihmettelin potikan säädössä tuota vaikutuksetonta aluetta. Tai sitten siinä on vain vika, joskin viat ovat kyllä yleensä toisen suuntaisia, eli katkos tai huono yhteys.   

Täytyy vielä tarkistella tuo väliulostulon tila, mutta eipä se muusta poikkea, se joko toimii, tai ei toimi.

Potikan tutkimuksissa täytynee siirtyä kuuloperustaiseen analyysiin. Etsitään jostain 3,5 mm audio jatkokaapeli ja lyödään se keskeltä poikki ja liitetään potikka väliin. Sitten vain luurit toiseen päähän ja yoinen pää tietsikan kuulokeliitäntään.
Musa päälle ja kuulostellaan potikkaa kiertämällä, että kuuluuko rasahteluja.

50 HZ testikuva

Sähköjopon vaikutus pelkästä sormen kosketuksesta, käteen ottaminen saa käppyrän jo laukalle.
   

1 kHz DC testijännite. Suunnitellusti testauksessa tuon verhon korkeuden olisi kuulunut muuttua vain potikan säädön mukaisesti, sekä ongelmakohdista sitten näkyä poikkeamat kuvassa.
 

Muokattu: 9. Helmikuuta, 20251 vuosi, käyttäjä: Jopotuinen

Nyt sitten hakusessa joko M1.4 koneruuvi + jousiprikka + mutteri. Rosteria tai messinkiä, ettei sähkögalvaanista paria.
Tai sitten vaihtoehtoisesti sitten 1.6 mm peltiruuvi, joka voisi olla kätevin.
Messinkihän taitaa kovettua ja haurastua ajan oloon ja nämä niitit ovat 70v. Miten mahtaa peltiruuvi tuohon kaivautua ja tarttua? Mutta helpoin tapa kuitenkin.

Vastakkaisella puolella niitit ovat myös upotuksessa, mikä merkitys täytyy myös huomioida M1.4 koneruuvi kiinnitysvaihtoehdossa.

Tietty sitten että jos jostain saisi tollasen messinkiniitin ja laittaisi kokonaan uuden.
Mikäli niitti on vain messinkihylsy, jonka molemmat päät täytyy tyssätä, niittaus voi käydä hankalaksi. 
Lisäksi tarvitaan passelit tuurnat ja vähän testailuakin ennen niittausta. 
Voi myös olla vähän hankala saada se holkki pituussunnassa keskitetyksi kohilleen ilman tarkoituksen mukaista jigiä, jollei toista päätä lyöty jo valmiiksi muotoon.

AliPapan kaupasta jotain settejä löytyy, mutta sitten niitä on satoja ja vain yhtä kaipaan ja toimitusaika parisen viikkoa.

Jatkan tutkimuksia ja tarvikkeiden saatavuutta.

Niittejä löytyykin helposti, jos se on se ratkaisu. Messinkinen tai RST peltiruuvi kierrelukitteen kanssa voisi kuitenkin olla se yksinkertaisin ratkaisu.

Tollasia johtosarjoihin tarkoitettuja juotoskorvakkeita löytyi.
Siinä tapauksessa, että vanha niitti jatkaa, niin tuolta 3. pienin koko.
Koko määräytyy niitin pään läpimitan 3,08 mm mukaan koska se täytyy mennä korvakkeen lenkistä 3,2 mm läpi.
Juotoskorvan johdinaukot myös ovat riittävät, korvakkeeseen tulee kaksi johdinta ja yksi konkka ja ne mahtuvat tuohon kyllä.
Lenkin ulkohalkaisija on millin iso, mutta sille voi näyttää molemmille sivuille viilaa, mikäli tarpeen.

Niitin pää nousee 0,95 mm tasopinnasta ja lenkin paksuus on vain 0,3 mm niin tuonne tarvitaan lisäksi pari aluslevyä, jotta liitokseen saadaan puristusta.
Niitin päätä voi myös koettaa viilata matalammaksi, mutta viereiset korvakkeet saatavat rajoittaa läsnäolollaan työskentelyä.

Hakuseen siis M1.4x7 koneruuvi  3 mm aluslevyjä ja muttereita, vaihtoehtoisesti peltiruuvi M1.6x4 

Muokattu: 9. Helmikuuta, 20251 vuosi, käyttäjä: Jopotuinen

Potikan hiiliradan alkuosan oikosulkualue.
Totta kai, sehän on potikan mute toiminto!

Vanhoissa putkiradioissa äänenvoimakkuuden potentiometreissä oli usein hiiliradan alussa lyhyt oikosulkualue (noin 15 astetta). Tämä toteutus palveli muutamaa tarkoitusta:

1. Täydellinen mykistys – Kun potentiometri on täysin nollassa, sen hiilirata ja liuku eivät pelkästään asetu vastuksen alimpaan arvoon, vaan ne oikosulkevat signaalin kokonaan maahan. Tämä varmistaa, ettei radiosta kuulu pienintäkään ääntä edes vahvistimen mahdollisen pohjakohinan muodossa.

2. Vahvistimen kohinan eliminointi – Putkivahvistimilla on aina jonkin verran taustakohinaa, joka voi jäädä kuuluville, jos äänenvoimakkuuden säädin ei mene täysin nollaan. Oikosulku poistaa tämän ongelman.

3. Parempi äänenhallinta matalilla äänenvoimakkuuksilla – Potentiometrit eivät aina ole täysin lineaarisia, ja matalilla äänenvoimakkuuksilla signaali voi vääristyä tai kanavatasapaino voi kärsiä. Oikosulkualue mahdollistaa sen, että ääni pysyy täysin poissa kunnes säätö ylittää tietyn kynnyksen.

Tällaisia potentiometrejä kutsutaan usein "off-position"-potentiometreiksi tai "mute" -toiminnolla varustetuiksi potentiometreiksi. Tämä on erityisen yleistä vanhoissa putkiradioissa ja -vahvistimissa, mutta vastaavaa ratkaisua löytyy myös joistakin moderneista laitteista.

Tässä nyt pieni huilitauko rassaukseen, kun tarttee vartoilla tavaratoimituksia.
Konkkien tinailun kanssa tuli pulmia, kun vanhat tinaukset hapettuneita, eivät ole yhteistyöhalukkaita ja tahtovat hylkiä operaatioita. Siihen avuksi juoksutetta, jota nyt sitten vartoillaan, samoten kuin potikan ruuveja ja juotoskorvia. 
Sen jälkeen työlistalla olisi:

- potikan korjaus ja asennus
- puuttuvien konkkien lisäys (potikka laitettava ensin)
- asteikkonarun vaihto ja neulan maalaus punaisella kynsilakalla.
- suotoelkon uudelleen avaus yhden 47uF konkan lisäys sinne aiemmin laitetun yhden rinnalle ja konkan asennus radioon. Menettelyllä varmistetaan hurinattomuus. Mahtuu hyvin alkuperäiseen purkkiin piiloon.

Sen jälkeen pääseekin jo kokeilemaan, että mitä kuuluu, vai kuuluuko yhtään mitään, ja aloittaa varsinainen vianetsintä ja virtys mitä nyt ennalta jo tiedetään.

Sillä välin odotellessa kirjallista puuhastelua huolto-oppaan parissa ja yleisellä tasolla asioihin perehtymistä ja uuden opiskelua.

Tuossa tuli vastaan video PCB levyn valmistuksesta, joka ei tuosta paljoa voi enää yksinkertaistua. Edellyttää lasertulostimen omistamista tai sellaisen käyttömahdollisuutta.

Levyn suunnittelu hoituu heittämällä jo aiemmin mainitsemani - ilmaisen - KiCad ohjelman avulla.    

Piirilevyn valmistusta kotona, jos vaikka joku innostuisi.

Mutta voidaanhan tuossa jo hiukan makustella noita neljän (kuvassa kolmen) pikipään halvan copyn asennusta ja olemusta kohteessa.
Merkinnöissä konkan tyyppi, arvo, jännitekesto kV ja komponentin tunnistenumero.

Ja tuo asteikon neulankin sitten vedin kynsilakalla. Kuinka sattuikaan tuo väri olemaan prikulleen sama, lopputulos ainoastaan kirkastui sävyn pysyttyä alkuperäisenä. Onnistumista siis :)
Lakka purkki on sama, kuin toissakesäiseen Cresentin kunnostuksessa hommailin vaihdevivun osoittimeen.  
Tuolta isolta pyörältä vasemmalle on sitä alkuperäistä vaijeria. Sitten siellä on pumpulinarualla korvattu ferriittiantennin pyörityskoneiston vaijeri ja tuossa ihan edessä osoittimen tukilanka jotain 0,5mm siimaa.
Lisäksi siellä on pumpulinarua käytetty äänenvärisäätimen nuottiavainkuvaketta liikuttelevan mekanismin vaijeri, joka ei näy kuvassa.

 

Muokattu: 11. Helmikuuta, 20251 vuosi, käyttäjä: Jopotuinen

Pientä puuhastelua taas tämänkin parissa kun sai tarvikkeita.
Vaihtelun vuoksi osoitinkoneiston mekanismin kanssa puuhastelua.

Ekana harjoitustyönä ferriittiantennin pyöritysmekanismin vaijerin valmistus, joka katkennut joskus ja korvattu pumpulinarulla.

Hommaa avitti paljon se, että huolto-ohjeesta löytyi vaijerin mitoitus, eli 82 mm + 406 mm ja yksiselitteiset mittapisteet.

Vaijeri on 7-säikeistä ja vahvuudeltaan 0,3 mm ja tällä kertaa myös onnisti, sillä mukana tuli myös muutama krimppiholkki. 
Holkit olivat kuitenkin hiukan pitkät päätylenkkien valmistukseen  ja välilenkin valmistukseen aivan liian pitkä ja holkki piti laittaa keskeltä poikki, joka meinasi muodostua pulmaksi. 
Pakista löytyi kuitenkin terminaali puristin vaihtoleuoilla ja kuinka ollakaan, yksi leukapari natsasi siten, että tarttu juuri sopivaan puristeeseen pihtien eka naksussa ja holkin puolitus onnistui pikkusahalla. Holkit olivat yllättävän kovaa materiaalia ja sahaus oli varsin työläs, reilu 5 min sai kihnuttaa. Vähän messingin väristä purua tuli, mitä lie seosmetallia, kovaa kumminkin.

Sahauksen jälkeen purseiden viilaista ja yllättäen pikku kärkiviilan kärki mahtui holkin sisään reikä helpolla taas auki.

Vaijerin valmistus tästä eteenpäin oli varsin helppoa. Vetäsin pöytään teipin ja siihen mittapisteet ja lenkkien ja holkkien asemointi sen mukaan ja puristelu terminaalipihdeillä läjään. Asemointipuuha siis yllättävän helppo, koska vaijeriparin ja holkin keskinäinen kitka piti viritelmän varmasti paikoillaan kunnes krimpin puristus nippuun.

Vaijerin viritys osoitinkoneistoon on se veemäinen paikka, siinä on se oikea reititys ja kierrosten oikea lukumäärä akseleilla, mikä pitää tietää. Onnekseni myös nämä tiedot löytyvät huolto-ohjeen havainnekuvasta.
Tunteroisen tuossa jo tuota harjoittelin paikoilleen, mutta laihoin tuloksin. Vaijeri on vikkelä ja jos jossain vaiheessa vain hiukankin herpaannut vaijeri purkautuu oitis ja takaisin saaminen akselin ympärille on melkoista nyhräämistä hammaslääkärinkoukuilla.

Nyt täytyy mietti toisenlainen lähestymistapa ja viritellä jokin punnus pitelemään toista päätä vedossa samalla kun nyhrää muualla. Mutta edelleen jää se hankalin kohta, eli saattaa päät vastakkain, ilman että jossain räpsähtää. Myös vaijerin asemointi pitää katsoa oikeaan kohtaan, jotta koko liikerata toteutuu, eikä liitoskohdat ajaudu akseleille estäen toiminnan. 
Pitää siis kehittää jokin systeemi, joka pitää toista päätä jatkuvassa vedossa ja aivan liittämiskohdan tuntumassa. 
Vaijereiden päät liitetään toisiinsa kierrejousella.

Avustimia voi yrittää viritellä nippusiteillä, teipeillä jne.
1,5 m2 kuparikaapelin pätkällä puristuslenkki vaijeriparin ympäri akselintuntumassa voisi jopa olla helppo ja toimiva estämään vyyhtien purkautumiset akseleilta. 
Tehtävä ei ole mahdoton, mutta hankala.

Muokattu: 24. Helmikuuta, 20251 vuosi, käyttäjä: Jopotuinen

^ 1,5 m2 on aika jämy kaapeli?

Nyt on vaijeri rimpuiltu paikoilleen, useammankin kerran.
Lisäharmitusta aiheutti kiristysjousen mystinen katoaminen, pari päivää sitäkin haettu kuulakärkikynän jousen tuuratessa orkkis jousta.
Harjan kanssa jopa huushollia lakaisin - tuloksetta. Tänään löysin sen pariinkin otteeseen tarkistetulta ikkunalaudalta. Olin asettanut latuskan esineen päälle, josta se oli kierinyt sen taakse, muuta tänään löysin perusteellisessa uusintarakastuksessa.

Puolitoista tuntia rimpuilua & itsehillintää ja voilá! 

Kuvassa käyttöakseli, jossa kaksi tappia. Vasen on akselin asentolukitus ääriasentoon alla olevan jousen taakse ja oikeanpuoleinen on kytkintappi, joka ava alla olevan kosketinkärkiparin ja viritys vaihtuu tapahtumaan säätökonkan kautta. 
Ihan tarkkaan en tunne toimintaa, kun ei ole tullut kokeiltua käytännössä. Tässä siis mahdollista viritellä lyhyttä aaltoaluetta joko ferriittisauvalla ilman ulkoantennia, tai vaihtoehtoisesti säätökonkalla ulkoantennin kanssa.
ULA virtys tapahtuu säätökonkalla ja kotelon sisällä olevan dipolin avulla.

Tässä alemmassa kuvassa meno(paluu vaijerit nousevat ylös ja jatkavat taittopyörän ja vetojousen jälkeen ferriittisauvan pyöritysakselille. Sauva ei nyt vaan sattunut kuvaan, mutta siinä se on akselin päässä vaaka-asennossa n. 20 cm pitkä ja kelat molemmissa päissä.
Kelat joutuu kyllä virittelemään, ne kun ovat irronnet vahauksesta ajelehtivat sauvalla. Mehiläisvaha on se kun käytetään yleensä lukitukseen ja trimmerikonkkien sinetöintiin.

 

    

Ja taas tuli tännekin pientä puuhastelua, nyt lähinnä asteikkovaijereiden helppo rasti, eli neulan tukivaijeri. Tarvittiin vain suora molemmista päistä lenkitetty määrämittainen vaijeri. Toinen pää kuvan mukaisesti kiinteästi rakenteeseen, toinen pää vetojousella. Tämän tehtävä on ainoastaan estää neulan pään pääsy tuonne painikekoneistoon. Kuvassa vielä asentamatta ja siksi roikotuksessa. Rinnalla näkyy jossain vaiheessa siimalla korvattu tukilanka.

Hankalampi juttu on sitten tuo taka-alalla näkyvä naru. Koko systeemi muodostuu kahdesta osasta, jotka ovat liitetty toisiinsa vetojousella. Toinen osa on alkuperäinen vaijeri näkyy hieman kuvan vasemmassa yläkulmassa, sekä tuon pyörän keskellä vaijerin alkupää. 
Samasta paikasta lähtee myös vaihdettavan narun alkupään kiinnityspaikka. Lanka tulee tuon pyörän ympäri kolme kertaa, menee taittopyörän kautta kuvassa näkyvän massapyörän akselille kolme kierrosta ja takaisin ylös ja taittopyöränkautta toisen langan loppupäähän ja vetojousella tosiinsa.
Periaatteessa rasti on helppo, mutta vaijeri ei ole, tämä pyrkii jatkuvalla ponnekkuudellaan suoristumaan aina kun silmä tai vet hiukankin välttää ja koko setti räpsähtää käsille. Hankalaa tuossa tulee olemaan myös tuo alkupään kiinnityslenkin saaminen kireälle samalla kun tuon pyörän ympäri se kolme kierrosta. Siihen pitäisi saada aikaiseksi jatkuva veto asennuksen ajaksi, ettei räpsähdä tai löysty. 
Samalla pyörällä on myös se kakkoslanka, jota ei tule päästää tiehensä. 

Tehtävä siis hankala, mutta ei mahdoton sekään.
Toteutan sen ehkä siten, että pujottelen vaijerin akseliston ja taittopyörien kautta ja jotenkin liitän päät toisiinsa jousella ja jollain viritelmällä veto sinne jousiliitokseen pitämään se toinen lanka timmissä, sen jälkeen uuden langan lenkki pyörälle ja kierrosten muodostus sen ympärille. Ainoa hankaluus on vain se, että vaijeri pyrkii samaan aikaan sykkyrälle taittopyörissä ja massapyörän akselilla. Mutta jospas se siitä.       

Potikalle tuli tuossa koeasennettua tekojalka M1.4 koneruuvilla. Kuvassa juotoskorva on asennettu väärinpäin, koska jalan kiinnitysreikä on liian iso tuolle ruuvin kannalle. Mutterin joutui puolestaan tuomaan jalan puolelle, koska vastakkaisella puolella on pieni upotus ja mutterin kiristys sinne ei luonnistu.
Tuo mutteriliitos ei ole luotettava ollenkaan, jos jalka vähänkin nitkahtaa niin kierreliitos löystyy heti. Toki punainen kierrelukite auttaa vaivaan, mutta? No, tämä asennustapa olikin se plan B.
Vartoilen vielä saapuvaksi 1,6mm flenssikannalla olevia 1.6 mm RST peltiruuveja, joka on se alkuperäinen suunnitelma. Mielenkiintoista on siinä, kuinka vanha messinki nöyrtyy ruuvin kierteille. Reiän läpimitta on n. 1,45 mm, hyvällä onnella voi toimia yhden kiristyksen verran punaisella kierrelukitteella varmennettuna.
Tarkoitus on siis, että korvake asettuu alemassa kuvassa näkyvän messinkiniitin ympärille ja felnssikantaisella ruuvilla sitten se puristusliitos. Mittausten mukaan messinkikanta on korkeampi mitä tuo juotoskorva, eli siihen pitää väliin lisätä vielä aluslevy. Parhautta olisi 3 mm jousiprikka, mutta eipä taida löytyä, niin tavallinen 3 mm aluslevy siihen sitten. Tuohon voisi myös kokeilla juotosta johtavuuden varmistamiseksi.

Isompi pulma potikan kanssa on sen hiiliradan kehno kunto. Nyt kun tutkin tarkemmin sitä, niin sen toiminta on varsin epämääräistä säädön aikana, mitään järkeviä mittaustuloksia sieltä ei saa ulos, säädön aikana lukemat huitelevat tyyppiä 500k - 5M, mutta säädön jälkeen asettuu aloilleen, että jospa tuo sitten toimisi edes jotenkin.

Hautomossa on kuitenkin jotain vireillä valmistaa korvaava uusi, mutta se on sitten täysin rinnakkainen projekti vanhalle potikalle, vanhaa en uskalla lähteä tärväämään. 
Ensin tarvitaan sopiva logaritminen potikka ja siihen sitten tuo väliulostulo, jonka valmistusta varten onkin jo varoksi tulossa silver conduction maalia.      
Joskus oli saatavilla väliulosotollisten potikoiden varaosiakin, mutta sellaisen löytäminen, saati vielä oikean kokkosen - tehtävä aika mahdoton.

Radion sähköpuolen kunnostus on siis edelleen tämän potikan takana, sen jälkeen pääsee laittamaan loput konkat paikoilleen radio tulille. Purusta on vain vierähtänyt jo tovi ja  vehjettä on vain purettu lisää ja huoli onkin, että virrankytkentöjen jälkeen joutuu avaamaan kämpän ikkunat.

 

Tuossa kun sitä säädettävää poweria laittelin koteloin sisään, tuli mainituksi se sulake, jossa patentti.
Nyt sinne tuli vähän nopeempi sulake rinnalle, 2A slow blow.

Aiempi palanut näky olleen oli 0,2 A +  0,50 mm² kytkentälanka (= n. 40–50 A)

 

Potikkapohdinnoissa päätynyt vaihtoehtoon rakentaa kokonaan uusi potikka 75 mm varrella.
Suunnitelma seuraava:
- Hommataan uusi potikka 2,2M LOG pitkävartisena.
- Koska pitkävartisen STD potikan varsi on lyhyt (yleensä 60 mm) hommaillan samalla toinen, josta saadaan jatkopala
- Lyhennetään ja pätkitään ja valmistetaan liitosholkki kahden akselin liittämiseksi toisiinsa
- "Sorvataan" porakoneessa akseliin ura akselin ympärille tulevan lankakoneiston holkin pidätinrenkaalle ja työstetään nupin vaatima loveus.
Akselin työstörasti ei kovin paha, koska ovat muovia.
- Puretaan potikka ja etsitään mittaamalla haluttu kohta 0,4M/1,8M hiiliradalta.
- Porataan hiiliradan ulkopuolelle pohjasta läpi 0,9 mm reikäpari n. 5 mm etäisyydelle toisistaan.
- Pujotetaan 0,8 kytkentälanka reiästä sisään ja toisesta ulos, kierretään tiukaksi ja muodostetaan vielä silmukka juotoskorvakkeeksi ja tinataan tiiviiksi paketiksi.
- Yhdistetään valmistunut johde silver conduct maalilla hiilirataan ja kasataan potikka.

Kuuluostaa helpommalta kuin osoitin- ja virityskoneiston langoitus 😉
Jos olisi pieni metallisorvi, niin olisi voinut hyödyntää alkuperäisen akselin. Itseasiassa alkuun olikin suunnitelmissa liittää alkuperäinen akseli kokonaisuudessaan potikkaan, mutta akselin rajalliset työstömahdollisuudet johti sitten yksinkertaisempaan vaihtoehtoon.

EDIT:
Aihio löytyi lopultakin, harvinaisempi versio haetutti aikas pitkään. Jännitekestokin osus 500 VDC, se vähän jännitti, kun nykyisin mennään vain matalilla volteilla.
Tutkin samalla myös trimmerin istuttamista alkuperäisen potikan sisään, jos vain jostain sellaisen löydän.

    

EDIT2:
Potikoiden toimitusta odotellessa varren jatkosuunnitelman esimakustelua.
Suurin pulma on varren materiaali ja siihen soveltuva liima. 
Materiaali on todennäköisesti joko ABS, POM tai Nylon, merkintöjä akselista on turha etsiä, mutta sen voi tunnistaa ulkoisista ominaisuuksista.
- ABS: Kovahko, ei erityisen liukas, voi naarmuuntua kevyesti.
- POM (polyasetaali): Erittäin liukas ja kova, vaikeasti naarmutettava.
- Nylon: Joustava, hieman pehmeämpi kuin POM, mutta liukkaampi kuin ABS. Porukan kevyin, eli Ainoa kun kelluu

Liimattavuus
Toivon mukaan ja oletettavasti akseli on ABS muovia, jonka liimattavuus on hyvä. POM ja Nylon ovat huonoja.
Suunnitelma on siis liimata muovisten akseleiden päät vastakkain ja tukiholkki  ympärille.

• ABS (akryylinitriilibutadieenistyreeni) – yleisin halvoissa potikoissa
  Liimaksi joko pikaliima tai epoksi.
• POM (polyasetaali, Delrin) – yleinen laadukkaammissa potikoissa
  Erittäin vaikea liimata! Vaatii erikoisliiman (esim. Scotch-Weld DP8005 tai pohjustusaineen + pikaliiman).

Mikäli akseli on POM materiaalista, suunnitelmissa on liimausyritys + ruuvikiinnitys sivustalta 1,6 mm peltiruuveilla. Porauksen läpimitta 1,2-1,3 mm.

Holkkimateriaali hakusessa, parhautta olisi metallinen 8mm putkiliitoksissa käytetty tukiholkki, jos vain löytyy 6 mm sisäläpimitalla. 
Vaihtoehtoisesti sinien (PU) pneumatiikkaletku, jos vain sisähalkaisija täsmää.
ABS ei ole paras kaveri PU putken kanssa mutta epoksi ja erityisesti pikaliima (Syaanokrylaattiliima) toimii jos on tiukka sovitus. Pintojen karhennus, akseli P120 ja putken sisäpinta jollakin, voisi kokeilla P120 paperista tehdä jonkin pienen raspin. 

Tällä välin pitäisi kai alkaa suunnitella sitä asteikkonaru 3 rastia toteutukseen. Samalla puuhastella voi funtsia potikka-asian nyansseja, mielikuvaharjoituksia ja epäonnistumisen mahdollisia riskipaikkoja. 

Muokattu: 5. Maaliskuuta, 20251 vuosi, käyttäjä: Jopotuinen

Tänään tuli kaksi potikkaa ja tuli yllättäen myös 1,6 mm peltiruuvit, ne tipahti postiluukusta!

Peltiruuveja kokeilinkin heti vanhan potikan messinkiniitteihin, mutta aika on tehnyt tehtävänsä messingille ja muuttanut ne liian koviksi peltiruuvin muokata. Alkuun lähti hyvin vetämään, eli koko oli passeli, mutta sitten etenemine tyssäsi, kun ruuvin kierre tylsyi ja lakkasi vetämästä.

Ja ne potikat: Good news, bad news ja very bad news 😖

Ilahduttavaa oli, että niissä olikin myyntikuvasta poiketen juotoslugit, ei siis piirikortti version pinnejä.
Mutta pettymys oli, että kiinnitysmutteria ei sisältynyt toimitukseen ja vanhan osan mutterin kierre hieman eri.
Mutta se varsinainen takaisku tuli kun mittailin hiiliradalta väliulosoton paikkaa siitä ja ilmeni, että sen sijainti olisi peilikuva alkuperäiseen nähden, eli klo 10 asemesta klo 11 paikassa. Tämä havainto viittasi siihen, että alkuperäinen osa on LOG B tyyppi, eli käänteisesti logaritminen ja kyllähän tuo mittailuissakin sittemmin myös vahvistui.

Mitä tällaisen osan käyttö siitä huolimatta tarkoittaisi?
Äänenvoimakkuus nousee hitaasti alkuun, mutta kiihtyy jyrkästi loppua kohden. Eli jos ennen olisi ollut 25% säädöllä jo kohtalainen, niin tuolla uudella sama taso 50% säädöllä ja sen jälkeen hyvin jyrkkä muutos jo pienellä säädöllä.
Samoten loudness toiminto, eli basson vahvistus ulottuisi myös huomattavasti pidemmälle.

Täytyy siis lähteä metsästämään uutta 2M2 LOG type B mukaista potikkaa, voi osoittautua hankalaksikin löytää.
Perse.

No, joka tapauksessa valmistelen sitten harjoitustyönä potikan väliulosotolla, niin selviää siellä olevat ylläpyllärit jo tässä vaiheessa. Toki tutkin myös kuubalaisen vaihtoehdon ja irrottaa se hiilirata ja kääntää nurinperin. Onnistuuko? Mahdollista, mutta hyvin epätodennäkköstä.
Kaksi hiilirataa kumminkin tärvättävissä tieteen ja tekniikan hyväksi 😎

Vaijeristo 2 asennettu ja harjoitettu itsehillintää. Ja niinhän siinä kävi, kun uusi vaijeri oli lähestulkoon paikoillaan, vanhempi vaijeri räpsähti irti. Välitön vatsahappotulvahdus vahva epätoivon tunne. Mutta se sinnikkyys - ja molemmat vaijerit ovat nyt paikoillaan. 
Vielä olisi nuottiavaimen vaijeri, mutta se on (uskoisin) pikkujuttu.

Potikka on nyt siis se ongelma, siihen liittyvä koko prjoekitin koetinkivi on sitten aikanaan saada sen korvakkeet juotetuksi pienenpienestä aukosta lähes ja pääsemättömässä paikassa ja johtimien ollessa jämpitit. Mutta ei murehdita sitä vielä.

Kuvassa koko arsenaali. Tuosa ylhäällä oikealla vähän vinksallaan äänensävysäätimen käyttömekanismi.
Siitä menee vaijeri tuohon alemmalle akselille, joka on äänenväripotikan ja basson on/off jatkeena. Potikka ja kytkin ovat tuolla chassiksen toisella puolella Samalla akselilla myös tuo nuottiavaimen vaijerin käyttö, eli liikuttelee kuvaketta asteikkolasin takana  nuottiviivastolla ylös ja alas. Akselin päässä muovi kiekko, jossa mustamaalaus. Se indikoi äänenvärin säätimen bassokytkimen on/off tilaa. Kytkin naksahtaa potikan säädön puolivälissä(!) ja asteikkolasin silkkipainatuksen pyöreässä aukossa näkyy sitten joko musta tai valkoinen täppä.

    

Tässä potikkaa soviteltu ja kuten alemmassa kuvassa näkyy, akseli on n. 15...18 mm lyhyt. 
Jatkos täytyy tehdä tuonne aivan tyveen, koska se tukiholkki ja joka vaatii oman tilansa.
Toki, jos olisi pylväspora niin tekisi sinne 3 mm poraukset ja tapitus. Sorvikin olisi kiva.

Alla kuva suunnitelmasta. Eli punaisten viivojen välinen alue on käytettävissä tukiholkille. Tukiholkkien varmistelu lisäksi 1,6 mm peltiruuveilla.
Eli tuosta mitasta puolet on se kohta, josta potikan varsi pätkäistään poikki.
Sen jälkeen toisesta potikasta mitataan tarvittava lisäpätkä ja liitetään liimalla toisiinsa.
Varsimateriaali vaikuttaisi olevan ABS muovia ja tukiholkki oletuksena uretaania. 

Alla potikka purettuna. Jos tuosta saisi niitit purkamalla hiiliradan irti, niin voisi kääntää. Mutta jos on jotain liimaa välissä, niin sitten ei käännetä.
Jäljelle jää vielä yksi konsti, jos koko paketin saisi sinne käännetyksi viper mukaan lukien niin sitten. 

Kuvassa alla mitattu ulostulon 400K/1M8kohta.
Tarkoitus siis tehdä tuonne pari 0,9 mm reikää ja tuoda niistä pätkä kytkentälankaa ja muodostaa hopeamaalilla yhteys hiilirataan. 

EDIT:
Potikan metsästystä ja tiukille vetää. Saksasta alustavasti löytyi yksi kandi.
Tuossa tuo metallinen akseli ja siihen pitäisi liittää se jatkoakseli. Voisi ehkä onnistuakin, jos akselin pään vuolee latuskaksi ja tunkee sen tuohon rakoon liiman kanssa.
 

 

EDIT2
Pyörittelin noita kikkareita hyppysissä ja mietin tuota hiiliradan kääntämistä kunnes välähti, että pyöräytetään sisuskalujen sijaan koko potikka nurinperin.
- Tehdään takapuoleen reikä akselille
- Liimataan epoksilla potikan M10 kiinnitysosa & akselituki kotelon kanteen
- Sahataan vanha viperin akseli tyvestä poikki, mutta jätetään pieni pätkä pohjan tueksi
- Liimataan viperin takapuoleen akselitappi
- Epoksien kuivuttua työnnetään viperin akselitappi takapuolesta ulos
- Asennetaan hiilirata paikoilleen ja taitellaan kotelon jalat tiukasti kiinni

Tätä ennen sinne onkin jo rakenneltu se väliulosotto valmiiksi.
Sitten vaan potikka kiinni ja kuuntelemaan metsäradiota. Tai no, onhan tuossa vielä muutama muukin rasti.

Eli jotenkin näin. Vaikuttaisi siltä, että viper keskellä oleva syvennys natsaa jämptisti akselin läpimitan kanssa ja molemmat ovat ABS muovia.
Kuvassa soviteltu uutta akselia viperiin, alkuperäinen akseli on vielä paikoillaan nyrkin sisällä piilossa.

Mutta johan helpotti tämä ratkaisu. Tuossa vielä hieman kummittelee ajatus sijoittaa tuo viritelmä alkuperäisen potikan sisään, hätäinen vilkaisu vaikutti siltä, että saattaisi jopa onnistua, toisaalta ei ihan heppoisin perustein lähtisi sitä alkuperäistä tärväämään, se kun on se varasuunnitelma  B2, jos kaikki muut yritykset tulee tyrityksi tavalla tai toisella, niin on edes jotain käsissä.
Katsotaan sitä sitten vielä kun on edes päästy sinne asti.

Mutta nyt pitää lähteä noutamaan asennusöljyä (sisäistä) ja sittenhän hommat taas jatkuvatkin, jos jatkuvat, kuin rasvattuna.
 

Muokattu: 7. Maaliskuuta, 20251 vuosi, käyttäjä: Jopotuinen

Listalla olevia muita hommia. Nämähän olisi voinut jo hommaillakin tuossa välissä kun on nuita muita operaatioita hidastuttaneet tarvikkeiden niukkuus ja niitä sitten tuossa vartoiltu.

PUTKIEN MERKINNÄT
Siellä on ainakin yhdestä putkesta kadonnut kaikki merkinnät puhdistushommien yhteydessä.
Mielessä kummitellut hommailla kumileimasin ja siihen valkoista väriä ja pyöräyttää sillä merkinnät lasin pintaan.
Alustavaa suunnitelmaa jo laatinutkin ja tarkoitus tehdä jonkin sortin leimasujigi, eli melamiimilevy, jossa aukko alapuolelle sijoitetulle leimasimelle, kirjaisimien tullessa n. 1-2 mm tasopinnan yläpuolelle. Tasoon laitettu lisäksi jotain pehmikettä, alcantara tai joku silikoni operaation tueksi.
Leimasin värjätään värillä jonka jälkeen putki mankeloidaan siitä yli.
Jotain tämmöistä. Haeskelinkin jo aiheeseen liittyen leimasin ynnä värit löytyvät. Värin koostumuksen kanssa vielä  pientä arvontaa.

KELLASTUNEET MUOVIOSAT
Kuten tuolla nuottiavainkulississakin näkyy, valkoinen muovi on ottanut kellastumaa. Oikeasti kuitenkin vähemmän mitä kuvassa näyttää. Noiden lisäksi on vielä ne alahampaisto painikkeet, jotka myös hieman kellastuneet. Muovien kellastumiseen auttaa niiden käsittely vetyperoksidigeelillä + elmukelmu kuivamisen estoksi + 12-24h UV valokäsittely, lampun tehosta riippuen.
Käsittely toimii myös taivaslampun alla, jos nyt vain sattuisi paistamaan.

Mutta tänään ei kuitenkaan enää porata kuin pullonkorkkeja 🤭

Muokattu: 7. Maaliskuuta, 20251 vuosi, käyttäjä: Jopotuinen