1 tunti sitten, Jopotuinen kirjoitti:

Nonii, nyt päästiin taas konkkahommissa eteenpäin ja konkat kutakuinkin valmiita.
Harkinnassa vielä, että huolittelisiko nuo päät vielä, vai antaisiko olla.
Myös toinen lakkakerros harkinnassa varmistelemaan hylsyjen mekaanista kestävyyttä.

Kaikkiin konkkiin ei suoraan löytynyt sopivaa, niinpä niitä yhdistelemällä sitten.
Arvojen laskenta menee tyyliin:

Rinnan: C=C1+C2
Sarjassa: 1/C=1/C1+1/C2

Kuvassa viimeinen konkkapari menossa putkeensa.

Ja siinä se on koko konkkafarmi. Taustalla yksi alkuperäinen. Olen varsin tyytyväinen tuotokseen, varsin erehdyttävästi vaikuttavat 70 vuotiailta pikipäiltä. Pienenä extrana lisäsin sinne myös komponentin osanumeron helpottamaan myöhempiä diagnooseja. Lisäksi asennusvaiheessa huolehditaan, että konkan tiedot tulevat selkeästi nähtäville. 
Pariin konkkaan kokeilin varovaisesti pyörittelyä tahmasormilla pinnan vanhettamiseksi ja nyt kun katselin lopputulosta niin, vaikutti varsin uskottavalta. Lakkakerros (alkydilakka) myös kurtisti sopivasti muutoin liian silopintaista ulkopintaa.

Edessä onkin enää pahin, osien asennus paikoilleen, jotkut saattavat olla jopa lähes pääsemättömissä ja edellyttäisivät laajamittaista tiukasti toisiinsa punottujen osien irrottelua ja vieläpä osumista takaisin oikeille paikoille asennusjärjestyksestä johtuen.
Enennen purkua jokaiselle osalle seikkaperäinen valokuva, piirros ja kirjoitettu ohje. Siltikin voi helposti mennä pieleen.
Sitten siellä on vielä pari pienempää lyyttiä, joille ei ole voinut vielä hommailla korvaavaa, kun konkan jännitetiedot ovat pois päin ja luokse pääsy vaatii laajempaa purkua. Näiden vuoksi myös huolettaa purku ja kokoamisvaiheiden välisen ajan pitkittyminen ja tärkeiden muistikuvien haalistuminen tai vääristyminen sitten kokoamisvaiheessa.
Se sopiva ruuvikin sen ison suotokonkan maadoitukseen vielä hakusessa.

Kuvassa merkannut noita konkkia työnalla olevaa huolto-ohjetta varten, sama operaatio myös vastuksille.
Kuvassa operaatio näyttää kohtuu yksinkertaiselta, mutta tuolla on myös syvyyttä, joka vaikeuttaa oleellisesti punottujoen osien irrottelua.  Sivuleikkureita ei voi käyttää apuna, kuin poistettavan konkan kohdalla helpottamaan purkua, kun muut osat on saatava takaisin paikoilleen.
Kuvassa C56 ja C65 ovat ne elkot, kun tarvitaan se jännitetieto. Kaavion mukaan C65 on EC84 pääteputken katodikonkka ja sen jännitteen olisi voinut mitatakin, mutta kun ei ole sitä suotokonkan maadoitusruuvia, niin ei onnistu se. Kovin suurata jännitettä tuonne ei tule kuitenkaan, oliskos joku 10-20V. Tietty tuonne voisi varoksi hankkia mitoiltaan vastaavan kokkone 100 uF ja vähintään 25..30V. 

Mutta joo, taas saatiin kuitenkin yksi steppi hifistelyä vaille valmiiksi.

 

Mainio esimerkki ajalta ennen piirilevyä.

Ja vähän päivitystä tännekin.
Viimeaika mennyt lähinnä laaditun kytkentäkaavion verifiointiin kolmen toisistaan hieman poikkeavien ja luettavuudeltaan heikkolaatuisten sekä fyysisen laitteen kesken. Homma ollut hidasta ja puuduttavaa puuhastelua merkintöjään piilotteleva komponentti kerrallaan, mutta eilen voidaan sanoa kaavion valmistuneen.
Siinä sivussa komponenttien layoutkuvan laadintaa ja huolto-ohjeen uudelleen kirjoittelua.

Tänään siis kolvi tulille ja 9 kpl pikipäiden kirvottelua, hidasta hankalaa mutta rasti kerrallaan homma eteni ja vaihdokit saatiin pois.

Mutta yksi harmitus tuli vastaan kun tinatessa lähti äänenvoimakkuus potikan juotoskorvake irti. Ollut jo alkujaan vaurioitunut ja ehkäpä tinaamalla korjattu.
Tämä tietää valitettavasti sitä, että joudun kirvottamaan potikan, joka puolestaan tarkoittaa laajamittaista purkutyötä ympäriltä.

Toinen huolenaihe tuossa on tuo potikan kunnostettavuus, ettei siellä mitään sellaista damagea, mikä estäisi kunnostuksen. Potikka on tyypiltään väliulostulolla varustettu, joita ei ole valmistettu vuosikymmeniin ja varaosien saatavuus on olematonta, kun kyseessä on lisäksi kuluva osa, niin jos jostain saa purkuosan, niin on jo valmiiksi elinkaarensa loppupäässä.
Mutta tuleepahan nyt sitten tuossa ohessa hiilirata putsattua, josta usein sitä rahinaa potikkaa kierrettäessä

Uusien konkkien asennus tyssäsi heti ekan asennuksen jälkeen, kun asennusvuorossa seuraavaa ei löytynytkään, oli jäänyt tekemättä aiemmin. 

70 vuotiaita pikipäitä, kaikkiaan 9 kpl lähti vaihtoon. Nämä kuuluvat paperikondensaattoreihin, eli siellä on metallifolio kääritty rulla ja välissä joku voipaperi eristeenä. Ongelma on, että ajanoloon (yleensä kosteuden vaikutuksesta) paperieristeet alkavat antaa myöten ja konkat alkavat vuotaa, eli päästävät virtaa läpi.
Valokuva näköjään korostaa tuossa sitä ruiskittua mitä lie ruostesuoja-ainetta (kaiketi jotain kontaktisuihketta). Sitä olen sieltä hiplannut jokaisen komponentin pinnasta topsy puikolla ja ovathan ne siitä somistuneet. Siellä on kuitenkin rungossa pinttymää, eikä se tokene IPA voimasta. Täytyy kokeilla tärtpättiä, jos vaikka liukenisi siihen. Jarrukliineriäkin olis, mutta suihkeena liian holtitonta käytettäväksi. 

  

Konkat

Vastukset

Kelat ja kytkimet

Ja yläpuoliset osat piirroksena

Muokattu: 3. Helmikuuta, 20251 vuosi, käyttäjä: Jopotuinen

Pitäisi vielä tehdä maadoituspisteistä kartta.
Putkilaitteissa on maadoituspisteillä tärkeä rooli hurinoiden ehkäisyssä. Eri toimintojen maadoitukset tulee vetää omaan nippuunsa viedä yhteen maadoituspisteeseen, jotta kaikki toiminnon maadoitukset tulevat samaan potentiaaliin.
Vaikka kyseessä onkin yksi ja sama runko, niin eri maadoituspisteiden välille syntyy eroja.
Joissain vaiheessa oli tapana vetää yksi maadoituskisko ja maadoitukset suoraan siihen, mutta tämäkin synnytti hurinoita. Eli eri toimintojen maadoitukset ensin nippuun ja vasta sitten kiskoon. 

Sitten on myös edessä oleva rasti ennallistaa osoitinkoneiston  pumpulinaruilla korvatut langat. Alkuperäinen on toteutettu 0,3 mm vaijerilla ja sitä ei löydy ihan paikallisesta rautakaupasta. 
Pitkällisen haeskelun jälkeen AliPapan marketista alkoi löytyä 7-säikeistä rosterista muovitettua 0,3 mm vaijeria euron -parin hintaan.

Kuvassa kalastuslankana, mutta myydään myös helminauhalakana, jolloin myydään paksuuden mukaan, kalastuslankana näköjään vetolujuuden mukaan.
Toi 10 tai 15 lb taisi olla se haluttu 0,3 mm.

Muokattu: 3. Helmikuuta, 20251 vuosi, käyttäjä: Jopotuinen

Sen ison suotokonkan 50+50+50uF kanssa tuli sellainen pulma, että kun mittasin sen kapasitanssia, niin ne jäi jonnekin 32..34 uF tuntumaan, kun valmistajan mukaan kuuluisi olla 50uF+/-20%. Tästä poikkeamasta voi olla seurauksena jo pientä hurinaa. Kyseessä voi olla mittarin ja komponentin toleranssiketjun, sekä nimellisen 47uF yhteistulos.

Tuossa kun noita muita kaavioita kävi läpi, oli yhdessä versiossa konkalle laitettu 50+50+100uF ja tämä setti tekee radiosta hurinattoman.
Kytkennässä on huomioitava konkan suuruudelle tasasuuntausputken datalehdellä ilmoitettu maksimi ja joka näkyi olevan tuo 50uF. Tällä on merkitystä putken kuormitukselle jota ei tule ylittää.
Kytkennässä on kuitenkin 100 Ohm sarjavastus kahden suotokonkan välillä, jolloin jälkimmäisen konkan arvon voi tuplata huoletta, ilman että virrat nousevat putkella kohtuuttomasti.
Luultavasti avaan tuon konkan uudelleen ja lisäilen sinne yhden konkan rinnalle toisen.

Kuvassa 3x suotokonkka ja 100 Ohm sarjavastus vielä tehdasasennuksen jäljiltä.
      

Tuossa sitten selvitellyt hiilipotikan huoltoa.
Siinähän ei alkujaan ollut varsinaisesti vikaa, eli rahinaa säädettäessä, mutta säädön alkuvaihe oli voimatonta ja sitten ääni voimistui voimakkaasti. Syitä tähän on useita ja vaatii syvempää tutkimusta ja kunhan saadaan uudet konkat paikoilleen ja laite tulille, niin sitten. Konkkien vaihtokin voi tuoda korjausta pääteputken toimintaan.

Mutta nyt joudun siis irrottelemaan potikan ja purkamaan sen juotoskorvan korjausyrityksen vuoksi.
Vanhojen potikoiden murhe on hiiliradan kuluminen josta rahinoita säädettäessä. Myös töhnän kertyminen sinne aiheuttaa vastaavia pulmia.
Monesti potikoita korjataan suihkimalla sinne puhdistusainetta jostain kolosta ja monesti se auttaakin. Usein tuonne riittää pelkkä kuiva puhdistus vanupuikolla tms.

IPA tuonne ei kuitenkaan pidä tunkea, koska liuottaa liian kanssa hiiliradan pintaa. Potikan hiiliradalle on olemassa ihan oma puhdistus ja voiteluaine.

Yksi tapa korjata potikkaa on varovaisesti koettaa taivuttaa liukujousta siten, että kosketuspinta muuttaa säteen suuntaisesti asemaansa ja saadaan kosketus pinta siirtymään hieman eri kohtaan hiiliradalla.
Hiilirataa ei tule yrittää korjata radan pintaa hiomalla, sillä sitä ei saa kuntoon, päinvastoin. Hyvin ohut hiilikerros menettää ominaisuuksiaan ja edessä on käsissä on täysin toimimaton kapine.

Potikan puhdistukseen on useampia aineita ja keräsin tuohon taulukkoon.
Oma valinta on tuo DeoxIT ja nyt täytyy lähteä sitä jostain haeskelemaan. 
Aika kallista... sähkökitaristit käyttää myös tätä. 
 https://www.tubeampdoctor.com/en/deoxit-f5-mini-caig-faderlube-cleaningspray-for-faders-fn5s-2n  

   

Nonii. 
Tänään tuli puuhasteltua tuon DIY virtalähteen naamataulun kanssa ja sain aukotukset viimein tehtyä. Rasti oli oikeastaan yllättävän helppo ja ensikerralla homma sujuu heittämällä.
Yksinkertaisin olisi ollut porata kulmiin reiät ja ruuvipenkissä katkaisutaltan kanssa kilkutella siten, että säilytettävä osa jää leukojen väliin ja taltta leikkaa suoraviivaisesti ja nätisti leukaa seuraten.
Mutta kun ei ollut sitä penkkiä niin porakone sitten avuksi Pistepuikolla tein 6mm jaotuksella porauskuvio.
Levyn ruuvasin kulmista kiinni melamiimi hyllylevyyn, ettei lähde pyörimään ja muutoinkin pysyy paikoiollaan työstettäessä.
Virhe1: Olisi kannattanut ensin vetää 3 mm terällä edes pienet alut, 6 mm terä ei aina osunut terän katveeseen jääneeseen porausmerkkiin. Sittemmin tein nuo alut pikkuterällä ja homma hoitui sen jälkeen mallikkaasti.
Virhe2: Aukkojen kulmiin olisi kannattanut myös porata n. 2 mm kohdistusreiät, jotka olisivat helpottaneet aukon myöhempää työstämistä, mutta hoituihan tuo ilmankin.
Porausten jälkeen pisin sivuleikkurilla porausten väliset kannakset poikki ja käsissä olikin neliskanttinen piparkakku 😊
Tämän jälkeen elektroniikan pienillä sivuleikkureilla nitkuttelin aukon reunoista piparkakkujämiä pois, kunnes keksin, että tuossahan riittää, kun vain taivuttaa vaan reunat sisään niin hyvä tulee. Aukon pyöreät kulmat sai jyrsittyä sivuleikkureilla, mutta pikkuporaukset olisivat olleet hyvä nurkkamerkki ja vähemmällä sovittamisella olisi päässyt ja aukkokin silloin enemmän pro näkköne.
Vielä tarttis tinailla ja ruuvailla läjään, niin se tämäkin 50 vuotta vanha projekti saadaan päätökseen. Jostain tarttis vielä löytää 2A lasiputkisulake korvaamaan tuo sulakkeen ja pitimen väliin tilapäisesti kiilattu kytkentälangan pätkä. 
Ja jos käyttää porausalustana kaapiston hyllylevyjä, niin kannattaa valita joko ylimmän hyllyn yläpinta, tai alimman hyllyn alapinta, niin ei näy. Ja eukko pihalla, jos haluat välttyä hellasäröltä. Tuosta nimittäin saattaa jäädä jokunen ei ihan niin huomaamaton jälki.  
Kuvissa operaatio päävaiheittain. Osat tuossa vielä painelematta lopullisesti, kun saattavat vastustaa irrotusta napakasti. Täytyy vielä tarkistella tuo mittari, että kumpi on ylä- ja alareuna.  

   

Muokattu: 5. Helmikuuta, 20251 vuosi, käyttäjä: Jopotuinen

Ja tämmönen siitä tuli. Koeoitto osoitti jännitealueen olevan 3,5 - 12V.
Alalemman jännitteen tähden lisäsin koteloon näyttötaululle oman puolikkaan tikkuaskin kokkosen AC/DC powerin. 

Pientä laittoa tuohon vielä jäi. Nyt laite on ruuvattu suoraan peltikoteloon kiinni ja jos vuotovirtoja ilmenee, niin tulevat sitten siihen kuoreen.

Tarkoitus muuttaa kiinnitys läpivientikumien tai muovinastojen varaan siten, että yhteys koteloon katkeaa. Kotelon maadoitus puolestaan auttaa ainoastaan siinä tapauksessa, että laite on kytketty maadoitettuun rasiaan. 

Tarttee vielä mitata tuosta jossain välissä vuotovirrat. 50 V taitaa olla se toimenpideraja ja sormien värinä on myös hyvä rajapyykki. Toki 0V se tavoitetaso, mutta ilman maadoitusta ei taida aina onnistaa. Jos mittaat kännykän laturin johdonpäästä liittimen ja suojakuoren väistä jännitettä, niin lukemat sieltä nashataa. 

Runsaanlaisesti tuossa tota johdinhässäkkää ja liittimiä, kun piti lisätä näytölle oma poweri + virtakytkimelle ja merkkilampulle L ja N 

Potikalle vielä nuppi jostain ja se 2A lasisulake kytkentälangan tilalle.

Seuraavaksi voikin palata taas radion rassuuseen.

Paljon funtsinut sitä potikan kunnostusta ja taktiikaksi taitaa tulla rakennella epoksin avulla uusi juotoskorvake ja sen liittäminen jollain tavoin hiilirataan tai vanhan liittymän jäänteisiin.
Metodi on juottaa yksittäinen kuparisäie, liimata kuparifoliosta molemmin puolin johtava johdin, tai käyttää johtavaa maalia.
Ehkä jokin näiden yhdistelmä, mutta ensin pitää nähdä mitä se on syönyt.  

Tuossa hiukan haeskellut uutta yleismittaria tarkempiin mittauksiin.
Vastaan tuli hyvä ja halpa yleismittari, eli jos tarvitset yleismittaria satunnaiseen käyttöön, niin tässä sellainen: Runsaasti varusteltu + säilytyspussukka ANENG AN8009 

Hoppy hallista kolmenkympin tuntumassa kotia kannettuna, Kiinakaupoista 5-10 € halvemmalla. Huomaa laitteen pieni koko, mutta kuitenkin iso näyttö.

Tuossa videolla kohdassa 23:35 tulee myös hyvin esille elektroniikkaa täyteen tuffattujen nykyautojen tulevat ongelmat, mikäli siellä on kullattujen liittimien määrän kanssa on nuukailtu ja käytetty tavanomaisia liittimiä herkissä signaalijohtimissa, kuin myös muuallakin tavanomaisimmissa paikoissa, liittimiä kun on paljon. Korjaukseksi riittää liitin auki liitin kiinni. Toki silloin liittimelle syytä tehdä myös jotain.

 

 

Muokattu: 7. Helmikuuta, 20251 vuosi, käyttäjä: Jopotuinen

Tänään jotain konkreettistakin aikaan.
Kolme uutta pikipää konkkaa asentui yhden aiemmin asennetun lisäksi paikoilleen.
Juotosten kanssa huomattavia pulmia, koska pelissä mukana vanha hapettunut tina ja itsellä pulmaan auttava juoksute vasta  ostoskorissa. Toivottavasti ei mitään kylmäjuotoksia. Jatkossa täytyy panostaa enemmän vahojen tinojen poistoon.

Kuvassa kolme uutta konkkaa, neljäs puuttuu. 

Seuraavaksi potikan irrotuksen kimppuun.
Sen irti juottaminen sujui ihan kohtuudella, takaisin päin sitten se hankalampi rasti. Tässähän alkaa jo harjaantua kirurgiksi.

Mekaanisen irrotukseen kaksi vaihtoehtoa. Joko osoitinkoneiston pyörästörakennelman purku ympäriltä tai sitten yritys avata potikan kiinnitys rakenteiden välistä ja tuupata potikka takakautta ulos jos tilat vain myöten antaa, 
Koneiston pyörästörakenteiden ruuvit osoittautuivat muuttuneeksi yhdeksi puuksi, eivätkä edes inahtaneet. Jäljelle jäi tuuppaaminen takakautta.
Hieman tarinaa oikoen operaatio oli lopulta muutaman mutkan kautta sujuva.

Damageakin syntyi. Potikan takana oli pystyssä maadoituskorvake, joka piti taivuttaa vaajaan, jotta potikka yli ja pois. Korvake ei vain tykännyt operaatiosta ja murtui juuresta. Pystyyn nosto tulisi katkaisemaan sen kokonaan.

 Kuvassa maadoituskorvakkeen murtuma punaviivan alapuolella.
Potikka oli kuvassa siten, että akseli oikealle päin ja korvake sen perän takana pystyssä ollessaan esti potikan tulemisen sen yli. 

 

Muokattu: 7. Helmikuuta, 20251 vuosi, käyttäjä: Jopotuinen

Potikka.
Potikasta tuli jalkapuoli aiemman korvakkeeseen liitetyn potikan irti juottamisen myötä. Irrotuksen yhteydessä siihen ei kohdistunut kummempia voimia, eli siellä on täytynyt ola väsymää jo aiemmin ja jälkien mukaan onhan seudulla käyty jo aiemmin. Mutta nyt se sitten katkesi.

Nyt kun potikka on käsissä, niin huojentavia tietoja. Korvake ei ole poikki niitin ympäriltä vaan sen jälkeen, eli niitin puristus toimii edelleen jäljellä olevan osuuden kanssa ja tarjoaa useampia korjausvaihtoehtoja.

 

Potikan kuoren avaus paljasti ilahduttavan nyanssin.
Sen kosketin rengas on varustettu hiilitapilla.
Tämä tietää pelkkää hyvää hiiliradan kunnosta, eikä tuolle tarvitse tehdä hiiliradan liinapudistusta kummempaa.

Todettakoon tähän vielä että tuon kiertolevyn flätti rakenne estäisi myös koskettimen säteittäisen aseman aseman muuttamisen, josta aiemmin puhetta. Yleensä se levy on taivuteltu mutkalle ja sillä luotu tarvittava jousikuorma koskettimen ja hiiliradan välille.

Kuvassa hiilitappi ja kiertolevy. Usein miten siellä on vain tuohon kiertolevyyn lyöty vekki, joka ottaa osumaa alla olevaan hiilirataan. Rakenne myös jousimainen luoden vakiopaineen hiilirataa vasten.
Vastakkain osuvat hiilikontaktit kuitenkin voitelevat toinen toisensa eikä kulumaa synny. 

Koska kiertolevyssä ei ole jousivoimaa ollenkaan (toisin kuin yleensä), täytyy kosketuspaine kuitenkin synnyttä jotenkin.
Ihmettelin pitkään tätä potikan akselin varressa ollutta rakennetta ja sen tarkoitusta ennen potikan avaamista.
Tuolla konstruktiolla säädetään hiilitapin paine hiilirataa kohden! 

Säätö tapahtui tuon senkikkikantaisen ruuvin kannalla, joka joko lisäsi tai vähensi potikan akselin aksiaalisella säädöllä kiertolevyn hiilirataan kohdistamaa painetta.
Säädön vaikutusta kokeiltuani tulos oli vaikuttava. Potikan kiertovastus vaihteli alueella jäykkä - löysä!   

Voisi sanoa että Philips on tähän kohtaan tarjonnut aikakautensa parasta :)

 Rakenne: Jousi - alumiiniholkki - senkkikantainen ruuvi

Muokattu: 8. Helmikuuta, 20251 vuosi, käyttäjä: Jopotuinen

Pulman ratkaisu.
Koska siellä on kuitenkin hiiliradalta niitille tuleva johdin täysin kunnossa, täytyy miettiä korvaavaa rakennetta perustan täysin jäljellä olevaan yrittämättä luoda mitään uutta niitin ja hiiliradan välille.

Yksi varteen otattavin vaihtoehto on kiinnittää uusi juotoskorvake ruuvaamalla se ruuvilla ruuvaamalla läpi tuosta niitistä.
Niitin reiän läpimitta on karvan verran alle 1,5 mm eli hyvinkin ruuvattavissa oleva kohde.

Kuvassa kokeiltu ruuvia kohteeseen, mutta ruuvi osoittautui pieneksi.
Kuvassa näkyy myös vanupuikkojen ei toivottuja kuituja. Samoja mitä rikostutkijat hakevat.
Hiiliradalla osuessaan ilmaisevat itseään tavalla tai toisella äänenvoimakkuutta sädettäessä.

 

Potikkaremonttiin riittää siis yksi - sopivan mittainen - ruuvi ja juotoskorva.
Juotoskorva hakusessa, parhautta olisi jos jostain sopiva modattavaksi tai sitten ihan vaan joku DIY.

Nyt vain askarruttaa mistä (purkamalla?) sopiva luokkaa 1,5..2 mm peltiruuvi. Täytyy vielä tsekata pienruuvien varasto Epäilen kyllä, mutta ei mahdoton. 
Mutta kaikilla asioilla on taipumus ratketa tavalla tai toisella :) 

Kuvasta näkyy myös, että kyseessä on väliulosotolla varustettu potikka, joka ominaisuus tekee ongelmallisen uusimistarpeen kohdalla, sellaisia kun ei ole valmistettu vuosikymmeniin.

Ihmiskorva on logaritminen ja siksi myös potikoiden säätöalue on logaritminen. Tästä fysiologisesta ominaisuudesta johtuen potikoihin on tuolloin rakennettu väliulostulon kautta loudness kytkentä.
Kytkennän tarkoitus on väliulostulon ja RC piirin kautta kulkevan signaalin matalia äänitaajuuksia vahvistava vaikutus alhaisilla äänenvoimakkuuksilla. Äänen voimakkuutta lisätessä tämä vahvistus pienenee väliulostulon kautta ja lakkaa kokonaan koskettimen ohittaessa väliulostulon.
Väliulostulo ei ole hiiliradan puolessa välissä vaan jossain 2/3 tai jotain tuntumassa.

Muokattu: 8. Helmikuuta, 20251 vuosi, käyttäjä: Jopotuinen

50 minuuttia sitten, Jopotuinen kirjoitti:

Pulman ratkaisu.
Koska siellä on kuitenkin hiiliradalta niitille tuleva johdin täysin kunnossa, täytyy miettiä korvaavaa rakennetta perustan täysin jäljellä olevaan yrittämättä luoda mitään uutta niitin ja hiiliradan välille.

Yksi varteen otattavin vaihtoehto on kiinnittää uusi juotoskorvake ruuvaamalla se ruuvilla ruuvaamalla läpi tuosta niitistä.
Niitin reiän läpimittaa en tullut mitanneeksi, mutta ehkä luokkaa 1,5 mm eli hyvinkin ruuvattavissa oleva kohde.

Kuvassa kokeiltu ruuvia kohteeseen, mutta ruuvi osoittautui pieneksi.
Kuvassa näkyy myös vanupuikkojen ei toivottuja kuituja. Samoja mitä rikostutkijat hakevat.
Hiiliradalla osuessaan ilmaisevat itseään tavalla tai toisella äänenvoimakkuutta sädettäessä.

 

Potikkaremonttiin riittää siis yksi - sopivan mittainen - ruuvi ja juotoskorva.
Juotoskorva hakusessa, parhautta olisi jos jostain sopiva modattavaksi tai sitten ihan vaan joku DIY.

Nyt vain askarruttaa mistä (purkamalla?) sopiva luokkaa 1,5..2 mm peltiruuvi. Täytyy vielä tsekata pienruuvien varasto Epäilen kyllä, mutta ei mahdoton. 
Mutta kaikilla asioilla on taipumus ratketa tavalla tai toisella 🙂 

Kuvasta näkyy myös, että kyseessä on väliulosotolla varustettu potikka, joka ominaisuus tekee ongelmallisen uusimistarpeen kohdalla, sellaisia kun ei ole valmistettu vuosikymmeniin.

Ihmiskorva on logaritminen ja siksi myös potikoiden säätöalue on logaritminen. Tästä fysiologisesta ominaisuudesta johtuen potikoihin on tuolloin rakennettu väliulostulon kautta loudness kytkentä.
Kytkennän tarkoitus on väliulostulon ja RC piirin kautta kulkevan signaalin matalia äänitaajuuksia vahvistava vaikutus alhaisilla äänenvoimakkuuksilla. Äänen voimakkuutta lisätessä tämä vahvistus pienenee väliulostulon kautta ja lakkaa kokonaan koskettimen ohittaessa väliulostulon.
Väliulostulo ei ole hiiliradan puolessa välissä vaan jossain 2/3 tai jotain tuntumassa.

Hyvä, ei tarvitse turvautua purkkavirityksiin korjauksessa. On kyllä vekkuli mekaaninen viritelmä tämäkin. 

12 tuntia sitten, Jopotuinen kirjoitti:

Tuossa hiukan haeskellut uutta yleismittaria tarkempiin mittauksiin.
Vastaan tuli hyvä ja halpa yleismittari, eli jos tarvitset yleismittaria satunnaiseen käyttöön, niin tässä sellainen: Runsaasti varusteltu + säilytyspussukka ANENG AN8009 

Hoppy hallista kolmenkympin tuntumassa kotia kannettuna, Kiinakaupoista 5-10 € halvemmalla. Huomaa laitteen pieni koko, mutta kuitenkin iso näyttö.

Tuossa videolla kohdassa 23:35 tulee myös hyvin esille elektroniikkaa täyteen tuffattujen nykyautojen tulevat ongelmat, mikäli siellä on kullattujen liittimien määrän kanssa on nuukailtu ja käytetty tavanomaisia liittimiä herkissä signaalijohtimissa, kuin myös muuallakin tavanomaisimmissa paikoissa, liittimiä kun on paljon. Korjaukseksi riittää liitin auki liitin kiinni. Toki silloin liittimelle syytä tehdä myös jotain.

 

Jotenkin omistamani vanha Beckmann vaikuttaa luottamusta herättävämmältä laitteelta....