Niiaamatta ei pääse kuin loivissa alamäissä. Lepäävä tassu mahdollisimman lähellä maata auttaa. Tiellä ajaminen ja reunakiven käyttäminen vauhdinottoon helpottaa kummasti menoa - niiaminen jää kokonaan pois. Mä vaihdan potkujalkaa n. kuuden kerran välein, ylämäessä jopa kolmen välein. Isopyöräisellä pääsee aika lujaa. Kerran vedin sillä nurin, kun ajoin yhdellä kädellä Munkkiniemessä suunnilleen alvar aallon työkämpän kohdalla. Kuhmu otsassa.

Ollut itsellä tässä öinen leposyke ihmeen korkealla. Jonkinlainen pieni rasitustila siis varmaan. Kipeä en varsinaisesti ole. Jalat kyllä väsyvät herkästi pyöräillessä lyhyessäkin ylämäessä. 28 päivän yösykkeen keskiarvo ensimmäisen neljän tunnin nukkumisajalta on 60 lyöntiä ja viime yöt ovat sitä nostaneet vielä, kun sykkeet ovat saattaneet olla 62-65 tienoilla. Sellaisia raskaamman iltaurheilun tai ryyppyillan jälkeisiä siis lähes. No joku 68 on saattanut kyllä myös joskus olla bileiden jälkeisenä yönä. Mutta Mun normaali hyvä yö ei rasittuneena on vain 54-55 lyöntiä minuutissa. Tai vain ja vain mutta siis mulle se alhaisin mitä yleensä hyvien öiden jälkeen saatan tuloksena nähdä.

Olen mä siis kyllä tässä ihan liikkunut reilusti mutten tehnyt silti mitään överitreenejä. Mutta työmatkaa ajanut ja käynyt salilla noin varsinaisina liikuntoina. Sitten frisbeegolfia vähän päälle. Viimeisinä työmatkapäivinä on kotimatkalla vastatuuleen kyllä ollut raskasta. Mulla on se matka tunnin verran suuntaansa mutta maanantaina jolloin viimeksi ajoin meni kotimatkalla 1 h 15 min kun puhuri oli aika kova ja jalat tyhjät. Katsoo miten huomenna menee kun seuraava 2 x 1 h työmatka taas tiedossa.

Mulla oli, kun 1. vielä treenasin tavoitteellisesti 2. olin jo aika vanha (joku 50ish) useena kesänä ilm. jonkun sortin ylikunto, verenpaine nousi, ei siis yhtään huvittanu treenata ja näin. Treenimäärät ei ollu mitään ihmettä, mut kasvatin niitä aina aika paljon verrattuna talveen.

Kantsii ehkä ottaa joku laaja verenkuva, varsinkin jos työterveys maksaa.