Digi kamera on silleen vähän kasijakoinen. Sillä tulee helposti vain räiskittyä sinne ja tänne ja nopeasti syntyy se 600 kuvaa.

Filmikameralla se oli sen verta tyyriimpää, että joutu ihan oikeasti ponnistelemaan mitä ja miten kuvaa  

Toinen on sitten se kuvien järjestely ja arkistointi. 600 kuvaa per rasti johtaa helposti siihen, että kuvat päätyvät vain johonkin ja saavat sellaisen kertakäyttö statuksen ja katoavat sitten johonkin massaan.
Meidän aikaisia isoisän kuvia tuskin tullaan sillä tavoin arvostamaan, niitä kun aivan julmetunmoinen määrä ja kaikki high light kuvat hautautuvat massaan katoavat vainajan krematorioreissuun.

Tarttis tehdä omista se kooste jälkipolvelle, jossa on rajallinen määrä räpsyjä.
Arvostan paljon kuvia, jossa näkyy henkilöitä ja sitten muuttuvaa ympäristöä, kuten vaikka jokin sillan uusimisprojekti, tai talon rakentamisesta ja niiden vaiheista. Ne saavat aina selkeän vuosileiman ja mukava aikojen saatossa katsella minkälaista oli seutu ennen.

Tuossa aikaisemmin tuli mainittua, että mulla on n. 35 000 kuvaa. Tarttis ruveta ruotimaan sieltä turhia pois. Siellä on paljon samasta kohteesta otettuja "varmuuskopioita" ´, mutta en ole raaskinut poistaa, että jos joskus slide show niin laittamalla puolenkymmentä kuvaa sekunnin ajastuksella perätysten, niin kuva herää eloon.

Sitten olis vielä joku 35 h MiniDV nauhoja digitoivaksi. Neljä tuntia olenkin jo ajanutkin 

 

Muokattu: 3. Helmikuuta, 20242 vuotta, käyttäjä: Jopotuinen

^Millä sä noita videonauhoja ajat? Olis jokunen ittelläkin, ihan VHS

MiniDV on digitaalinen formaatti vanhalla PAL resoluutiolla. Nauha on n. tulitukkuaskin kokkone ja siihen mahtuu 1,5h norminopeudella ja tuplat sitten puolinopeudella joka on ihan kelpo, eikä vaikuta kuvanlaatuun mitenkään kun on digitaalista tallennetta.
Käytännössä kopioin tuon viimeisään hönkäilevän MiniDV kameran kautta tietsikalle. Alkuun tulikin pelkkää pikselimössä, mutta onnekseni löysin avaamattoman puhdistuskasetin ja sillä sain kuvarummun taas iskuunsa. Sinällään operaatio on helppo, laittaa vain nauhan pyörimään. Pysähtyy kyllä sitten aikanaan, mutta edittiohjelma täytyy pyssätä manuaalisesti.
Akku on kaputt, mutta kamera toimiikin siihen liitettävällä latauskaapelilla.

VHS nauhan saa myös taltioitua, jos on toimiva soitin. Jotain kaapelia ja mokkulaa tarvitaan tietsikan ja nauhurin välille, eivät ole kalliita.

Lopputuotoksen skaalautuminen voi tuottaa pettymyksen HD päätteeltä katseltuna, mutta historiallisia tuotoksia ihmetellessä se ei ole niin kriittistä.
Telkkarin skaalauskyky on rajallinen ja se kannattaa jättää videoedittiohjelman hommiksi.
Mutta mitään elokuvia en lähtisi kopioimaan.

Muokattu: 3. Helmikuuta, 20242 vuotta, käyttäjä: Jopotuinen

Aaa joo, valmiiksi digitaalinen. Mulla oli hi8 kamera... kai se jossain vieläkin on. Joo, kyllähn taitaa olla helpointa kun vie jollekin pikasuutarille tai mitkä näitä nykyään kopio ja sanoo "tikulle". 

^ Pågen!

 

Tuli noista nykyisistä oranssista auramerkeistä mieleen, että kasarilla ainakin oli auramerkit tehty ohkaisista kuusen näreistä, joihin jätettiin tupsu havuja päähän. Muistatteko?

6 minuuttia sitten, concorde kirjoitti:

Tuli noista nykyisistä oranssista auramerkeistä mieleen, että kasarilla ainakin oli auramerkit tehty ohkaisista kuusen näreistä, joihin jätettiin tupsu havuja päähän. Muistatteko?

Jep, tähän sitten tarina. Olin tiekunnan pj eli ilmainen tietalkkari  kesämökkitiellä, jossa osakkaista kolmannes oli vakituisia asukkaita. Putsasin raivaussahalla penkkoja jättäen sopivasti ojan reunalla kasvavia näreentynkiä aurausmerkeiksi. Eräänä päivänä eräs tosiuskovainen herra tuli kaverinsa kanssa vastaan ja sanoi, että hän kävi poistamassa näkemäesteitä ojanpenkoilta. 🤐 Kiitti kauheasti.

3.2.2024 klo 17.17, Jopotuinen kirjoitti:

Digi kamera on silleen vähän kasijakoinen. Sillä tulee helposti vain räiskittyä sinne ja tänne ja nopeasti syntyy se 600 kuvaa.

Filmikameralla se oli sen verta tyyriimpää, että joutu ihan oikeasti ponnistelemaan mitä ja miten kuvaa  

---

Serkkupoika harrasti valokuvausta joskus 80-luvun alussa (mahdollisesti vieläkin), ja kuvasi ahkerasti ihmisiä. Siihen aikaan kuvaan joutuminen oli sen verran harvinaisempaa esim. nuorison bileissä, että kamera tuppasi aiheuttamaan jonkin sortin poseerausreaktion. Tämä kuitenkin näppäili kuvia aika rennolla otteella, runsaasti ja melkein tähtäämättä välillä. Tuli vähän luontevampia kuvia, kun reaktio oli "ei sulla oo kuitenkaan filmiä kamerassa, kun tuolleen räpsit". 

Kloppina kun iskin taimia kankaaseen, niin naureskelin että vajaan 10 vuoden päästä musta tulee rahamies etuajassa, kun ovelana hakkutankin metsän  TVH:lle aurausviitoiksi  

En osaa sanoa, mistä kimposi mieleeni, mutta muistatteko aikaa, kun kännykkään tulevan puhelun/viestin kuuli sekunteja etukäteen radion häiriöstä. Radiosta alkoi kuulua sellainen "tat-tatta-datta-ta-tadatta-tadatta..." muutaman sekunnin ennen kuin säkkijärven polkka alkoi

 

Juu, ja sitten olio se hakulaite. Firman hakulaite tissitaskun kupeessa, sillä saattoi viestitä olevansa iso kiho  

Itse pitelin mahdollisimman huomaamattomasti hosun taskussa  ja se klipsi ulospäin. Enimmäkseen kuitenkin pöydällä ja soittelin sitten takaisin. 

Lueskelin äidiltä jääneitä papereita, sota-aikaisia kirjeitä ja valokuvia, myös vanhempia. Postileimoissa lukee SALAKAUPPA ON KANSAN PETTÄMISTÄ. Vuosi on 1944.

Telkusta tuli just wanhoja Team Ahma - jaksoja. 

Edelleen paikoin nauratti, vaikkakin todettiin rouvan kanssa, että viihteen tempo oli hiiiiiiddaaaaas... 😄

Kuuntelin Sex Pistolsia. Aikanaan mölynä pidetty musiikki on kuitenkin ihan hyvin soitettua ja biiseissä jotain ideaa, pystyin hyvin muistamaan miksi näistä tykkäsin. Hetkeksi ajatus siirtyi kasettien kopioimiseen ja radiosta äänittämiseen.