Lauha

Miulla pitää täysjoustomaasturissakin olla satulan paikalla sohva ettei herkkään peppuun vaan satu. XD

Mukavaa tekstiä. Se on vaan jännä miten tuolle maantiepyöräilylle menettää itsensä täysin sen pikkurillin kautta. Ja aika samansuuntaisia havaintoja tein itsekin, joskin maastopyörän jälkeen. Nopeus kasvaa, hymy levenee, matkat pitenee... Itse ostin vuosi sitten kaverilta varaston takaa ikivanhan Peugeotin alleni ajatuksena tutustua asfalttipyöräilyyn. Tuohon mennessä takana oli maastopyöräilyä skidiajoista alkaen. Kapea renkainen vei mennessään ja maasturi jäi useammin talliin. Nyt päivitin Peugeotin uuteen Trekkiin. Laakerivikaisen maantierassin jälkeen vauhti vaan kasvaa uudella pyörällä ja naamaa naurattaa. Tahkon jälkeen maasturi ei ole päivänvaloa nähnyt. Pitää käyttää sitäkin lenkillä ettei vallan mustasukkaistu telineessään. Miulla on työmatkatykityksessä aina reppu mukana, joten lukot kulkee kivasti repussa. Joo, lukot. Kaksin kappalein fillari on tälläkin hetkellä köytettynä telineen reunaan. Maantiepyöräily on kiwaa!

Nämä jäsen J_K:n tekeleet ovat käsittämättömän hienoja taidonnäytteitä mielestäni. Samaisia projekteja kyttäilin jo toisaaltakin, eräältä foorumilta. Se on miusta erittäin arvostettavaa, kun käsistä löytyy tällaisia taitoja. Erityisesti se tuhtipyörä jäi mieleeni.
 
Voisi sanoa vaikka että "tykkään!"