Putkiradio

[Jopotuinen]

PUTKIRADION ANALYSOINTIA
Vähän renklasin tuota putkiradiota jo sähköjen kanssa ja sain tuon nyt pitämään jännitteensä ylhäällä, pitkiä aikoja en kuitenkaan viitsinyt renklata, kunhan varovaista tilanne kartoitusta. Pääteputken anodille taisi tulla jotain 260..270V, mikä putkelle on ihan ok jännite, joskin spekseissä (rinnakkaisversion tiedoista poimittuna) puhutaan 250 V jännitteestä. Tilanne vaikuttaa siltä osin kohtuu hyvältä.

PÄÄTEPUTKEN KATODIN KONKKA
Vaihdoin samalla pääteputkelle uuden 100uF katodin elkon. Ainoa joka oli uusimatta, kun oli hankalassa paikassa, mutta nyt se on tehty.
Mittasin vanhan arvoksi 162 uF, että pielessähän se oli ja varmaan myös vuotanutkin. 
Käytännössä tuolla arvon ei ole vaikutusta radion toimintaan, vaikuttaa lähinnä äänensävyyn ja uF arvon nousu aiheuttaa näkyy basson ohentumisena.
Tuota muutosta tuskin edes huomaa, ellei ole ääninäytteet kuultavissa rinnan ennen ja jälkeen muutoksen.
Philips on tunnettu muhkeasta äänestä ja radion sisarmallin sisarmallin kaaviossa olikin tarjolla äänensävypiiriin vaihtoehtoisesti kahta vastusarvoa sen mukaan, halutaanko enemmän tai vähemmän muhkea ääni. 
Konkan vuotoihin en voinut eristysvastusmittaria tarjota, kun elkon jännitearvo vain 12V ja mittarin allin testijännite 250V.
Mittasin sitten vastusmittarilla suuntaa antavasti ja konkan täytyttyä arvo asettui arvoon 5,7M, joka on varsin kehno. Hyvä arvo olisi 50-100M, alle 5M olevat alkavat olla jo käyttökelvottomia.
Eli ihan hyvä vaihtohetki konkalle.

AM ILMAISIN
Pääteputken konkkaa C65 vaihdellessa hoksin myös toisen mielenkiintoisen nyanssin.
Tähän asti olen puhunut palaneesta pääteputken C56 10uF konkasta oikosessa ja palaneesta vastuksesta, mutta kuinkas ollakaan, kyseessä ei ole ollut pääteputki, vaan AM ilmaisin EABC80.
Radion tullessa minulle, sen AM alue oli valmiiksi mykkä. Nyt havaittu oikosessa ollut C56 10uF elko sopii oireeseen täysin. Oikosessa oleva konkka, näkyy se diodille suorana yhteytenä maihin, eikä siten voi toimia.
Mutta tuossa on nyt kuitenkin toinen ongelma, se kun tuo konkan rinnakkainen R23 10k vastus ei mielestäni ole voinut mitenkään kärähtää, se on sarjassa diodin d2 ja  vastuksen R27 68 Ohm kanssa, joka on teholtaan yli puolet pienempi kuin R23, joka olisi siellä ekana kärähtämässä.
Tuota vastuksen tuhoa jo kesälläkin epäilin, että saanut mekaanista osumaa itseensä. Ehkäpä olen vain laskenut koneen pistotulpan päälle (näin on tapahtunut joitakin kertoja), joka sitten painanut sitten vastuksen poikki.
No, niin tai näin, konkka on nyt kunnossa (vaihdettu siis jo aiemmin) ja vielä vaihtaa jossain vaiheessa vaihtaa tuo nyt asennettu 150k vastus oikeaan 10k kokoon, ettei vaan unohtuisi, sellaisenaan heikentää AM asemien virittelyä.

Normaalisti tuossa diodi d2 johtaa vain signaalin huipuissa ja R27 kulkee pulssimainen, hyvin pieni keskiarvovirta. R23 hoitaa DC-kuorman ja C56 tasoittaa sen.

Tuossa vikaa korjaillessa valokuvamuisti vain teki kepposen kytkentäkaavion osalta ja luulin korjailleeni pääteputkea, oliskos konkkien tunnukset C56 ja C65 onnistuneet sekoittamaan.
Tarttee kai alkaa tulostella kaavion otteita siihen käsille, kun läppäri ei mahdu samaan aikaan pöydälle, niin joutunut tukeutumaan muistikuviin 🤭

Mutta mielenkiintoinen havainto oli, että pientä kohinaa ilmeni kaiuttimesta (=elämää!), mutta mykistyi kun säädettiin vol potikasta siihen ulosoton kohdalle ja siitä ohi.
Tämä antaisi viitteitä tutkiskella sen uuden DIY potikan kytkentöjä. Kaikkiaan koko äänensävy ja -voimakkuus piirit tarkasteluun. 

Jatkan tuumailuja, täytyy laatia mittaussuunnitelma ja valmis pöytäkirjapohja mittauspisteistä ja mitatuille arvoille, muistiin kun näköjään ei käy enää luottaminen.

       

Muokattu: 13. Tammikuuta, käyttäjä: Jopotuinen

[Jopotuinen]

POTIKKA?
Mittailin tuossa potikkaa vastusmittarilla ja mittaustulokset olivat hiukan hämmentäviä, ikään kuin hiiliradassa olisi jotain ongelmia.
Täytyy tehdä vielä erikseen mittaukset testijännitteen kanssa ja katsoa se sitten miltä vaikuttaa. Potikka ehti varsin pitkään ajelehtia osiin pilkottuna ja toki on mahdollista että itsekin on jotenkin onnistunut aiheuttamaan jotain damagea sinne.

MIXER
Vähän syventävää teoriaa tuon vaiheen toiminnasta, tämä tavallaan se varsinainen hermokeskus, joka erottaa taivaalta tulevasta RF signaalista FM taajuuden informaatiolähetteen ja sijoittaa sen IF taajuudelle 10,7 MHz edelleen muokattavaksi.

Tein aiheesta one pager tyylisen "opin taidon näytteen" (😄) ja sisältö saattaa myös johdatella harhaan. Asia varsin hankala tiivistettäväksi, asiaa ja kysymyksiä kun on laajalti. Ja aina kun avaa jonkin luukun saadakseen vastauksen, takaa löytyy aina puoli tusinaa uutta luukkua ja asia tahtoo turvota.
Vastuu siis lukijoille jne.

Suunnilleen näin:
Radion asemia viritellessään kuuntelija muuttaa radion radiotaajuusviritystä (RF) ja paikallisoskillaattorin (LO) taajuutta. Radiossa FM LO-taajuus on yleensä noin 10,7 MHz radiotaajuuden yläpuolella ja AM lähetyksissä on sitten omansa, yleensä LO on 455 kHz.

Tätä varten säätökondensaattorissa on useita lamelliosastoja samalla akselilla, joista yksi virittää RF-asteen ja toinen taas paikallisoskillaattoria. Näiden keskinäinen ero on vakio 10,7 MHz.

RF signaali ja LO signaali johdetaan mikseriin, jossa ne sekoittuvat. Mikseri tuottaa useita taajuuskomponentteja, joista haluttu on RF ja LO välinen erotus, eli
10,7 MHz IF.
Vaikka tuosta RF−LO erotuksesta saakin laskemalla negatiivisen, sillä ei ole merkitystä koska kyseessä kahden taajuuden välinen erotus ja siten muodostettu uusi taajuus.

Seuraavissa vaiheissa välitaajuussuodatin vaimentaa tehokkaasti kaikki muut sekoitustuotteet, jolloin jäljelle jää 10,7 MHz:n välitaajuudella oleva radiosignaali jatkokäsittelyä varten.

Alla asiaa avattu radioputkella, mutta yhtälailla se onnistuu transistorillakin tai diodeilla.

Putkessa siis vipeltää elektronivirta katodilta anodille, ja sen voimakkuus vaihtelee putken hiloille tuodun RF- ja LO-signaalien jännitevaihteluiden summan mukaisesti.

Putken epälineaarisella siirtokäyrällä anodivirta ei seuraa jännitettä lineaarisesti, vaan virran vaihtelu sisältää taajuuskomponentteja, jotka vastaavat alkuperäisten signaalien summia ja erotuksia sekä niiden harmonisia.

Kuvassa putken ECC85 käyrästö hilajännitteelle eri anodijännitteillä. Putki biassoidaan toimimaan tuonne epälineaariselle osuudelle. 

Tässä yhteydessä tulee esiin myös historiallinen virran kulkusuuntaan liittyvä virhe. Sähkövirran virallinen kulkusuuntahan on määritelty menemään positiivisesta negatiiviseen, vaikka todellisuudessa elektronit liikkuvat vastakkaiseen suuntaan. Tätä määritelmää ei sitten koskaan korjattu, koska sille nähty käytännön merkitystä sähkötekniikan laskuissa.

Radiotekniikassa ja erityisesti putkien toiminnan tarkastelussa elektronien kulkusuunta ja käyttäytyminen ovat siellä asian ytimessä ilmiön ymmärtämisen kannalta, vaikka muilta osin piiri- ja signaaliominaisuudet meneekin perinteiseen virran suuntamääritelmän mukaisesti.

Mielessä käynyt tehdä koko radiosta tällainen tiivistetty "oppikirjaluento" helposti ymmärrettävässä muodossa.
Itse olisi silleen etuoikeutetussa asemessa, että asia herättää paljon miksi ja miten  kysymyksiä ihan taviksen näkökulmasta, kysymysten realisoituvat spontaanisti tuohon eteen ja siihen sitten itse etsiä vastauksia yrittää avata ne helposti ymmärrettävään tiiviiseen muotoon.

Juurikin mixerin sielunelämää koskevia tietoja haeskellessa kohtasin paljon vaikeuksia, se kun esiintyi aina kaikissa asiayhteyksissä vain lampun piirrosmerkkinä, tai mystisenä schröderin kissalaatikkona, johon että kaksi eritaajuista signaalia sisään ja 10,7 MHz ulos. 

Mutta on sen verta muutakin puuhastelua, että luultavasti jää tekemättä, mutta varmaan jotain juttuja kuitenkin. Vaikeinta on saada se valtava määrä asiaa sopivasti filtteröitynä yhdelle lapulle.

Muokattu: 15. Tammikuuta, käyttäjä: Jopotuinen

[Jopotuinen]

POTIKKAREMPPA 2
Tein tuossa sitten mittailuja potikan kanssa ja aivan outoja mittatuloksia toisen pään ja keskiulostulon välillä. Arvot heittelivät miten sattui ja vaikka potikan akseliin ei koskenut, arvot ajelehtivat. Toisesta päästä mitattuna toimi kuten pitikin.

Nyt sitten sain ronkittua potikan kokonaan pois ja kun nyt mittasin, niin arvot vaihtelivat nyt 20M sisällä. Potikka on siis 2,2M ja mittaukset toisesta päästä sitten menivätkin kuten pitikin.
Jotain katalaa potikalle on päässyt tapahtumaan. Mittaus pin3 ja hiiliradan alusta antoi tulokseksi n. 4M. Tämä tarkoittaa sitä, että juotoskorvan ja hiiliradan välisessä liitoksessa tapahtunut jotain. Silminnähtävää runsasta korroosiota tapahtunut mystisesti juotoskorvissa ja niiden niiteissä, jokin elektrolyyttinen korroosio fluxin kanssa tuossa tapahtunut. Täytyy tuo uusi potikka putsata ipalla noilta kohdin.

Kuvassa oleva ylimääräin juotoskorva pikaliimakokeilussa, mutta eipä tuo tarttunut. 

Alla uusi potikka kokeilussa ja tässä mittaukset osoittivat toimivuutta.
Väliulosoton rakentelen uusiksi, nyt porasin kaksi 0,8 reikää ja niiden läpi kytkentälangan lenkki ja tinaus korvakkeeseen potikan sisäpuolella. Viimeistely jäykäksi vielä epoksilla, joka tarttuu pertinax levyyn (fenolihartsi). 
Kuvan vasemmassa potikassa (näkyy huonosti) aiemmin tehty väliulosotto, mutta tuollaisena se tulee hyvin lähelle runkoa, ellei suoraan jo kontaktiin. Uusimmassa yrityksessä korvake tulee samalle puolelle levyä kuin nuo kolme muutakin (kuten edellisessäkin versiossa). Huomaa tuo korroosio oikealla myös potikan suojakopassa, juotoskorvien aukon yläpuolella.

Uusi korvake nyt kiinnitettynä ja hopeamaalilla käsiteltynä. Huomenna maali rapsutellaan haluttuun kohtaan.
 

Takapuolelle tuohon knöölin päälle vielä epoksitäplä tueksi ja eristeeksi. Epoksia myös sisäpuolelle sopiviin kohtiin. 

Muokattu: 7 tuntia sitten, käyttäjä: Jopotuinen