Jump to content

Recommended Posts

Posted

Elämäni biisit - vaikka 3 eniten sun elämään vaikuttanutta kappaletta, eli haetaan vaikuttaneita kappaleita, ei suosikeitasi. Toki voi suosikkien top 3:n kertoa, jos sellanen on. 

Mä ite mietin tätä ja noitahan olisi vaikka kuinka monta, en osaa sanoa onko ne juuri nämä, mutta pistetään nyt nämä jotka tuli päälimmäisenä mieleen, voi olla että vaihdan jotain myöhemmin 😄 ...  

1. Nirvana - In Bloom. Tämä oli meikäläisen häävalssi, vieläpä vaimon valinta. 

2. Ypö Viis - Hyvät, Pahat, Sekä Ypöt. Eka ihan oma suosikki, jota faija vihasi... siihen asti musamaku oli aika samaa, eli kuuntelin faijan levyjä. Sillä oli ihan jees musamaku verrattuna moneen kaverin faijaan, jotka kuuntelivat humppaa. Faijalta löytyi Donna Summeria, Alice Cooperia, Boney Mää, Blondienkin levy. Mutta oma kapina tarvittiin

3. Spice Girls - Wannabe. Oli yhden kaverin kanssa sellanen sanaton sopimus, että aina kun tää soi, mennään tanssimaan. Välillä lähdettiin niin että lasit tippu lattialle 😄 

Näitä biisejä mitkä vetivät musamakua johku suuntaan olisi vaikka kuinka paljon, samoin jossain hyvässä/huonossa jutussa "soundtrackina" olleita. Mutta mennään näillä. 

Posted (edited)

Jaettu eka sija on helppo, kolmas onkin sitten jo semi-mahdoton.

Aloitetaan helpommalla ykkösellä: Robin Beck - First time

huhtikuussa -92 erään baari-illan kääntyessä loppua kohti DJ laittoi soimaan "kokis-biisin"(joka oli siis silloin 80-90 - lukujen taitteessa Coca-Colan mainoksessa ja leimaantui siitä).  Ujo minä päätti hakea baarin kauneinta tyttöä tanssimaan silloin hitaita ja samalla tiellä ollaan edelleen... 

Tätä on soiteltu tässä vuosien ja vuosikymmenten aikana aina silloin tällöin ja nojailtu menemään wanhojen aikojen muistoksi. Toimii edelleen.

 

Toinen ykkönen onkin sitten erilaisia tunteita herättävä.  Mä kasvoin kauppapuutarhalla ja samalla tontilla asui kolme sukupolvea: minä isosiskoni kanssa, meidän vanhemmat ja mun isän puolen isovanhemmat. Samoin siinä perheen bisneksessä oli mukana muutama muukin sukulainen, eli kyseessä oli sellainen tiivis yhteisö, jossa töitä tehtiin yhteisen hyvän eteen. Tuolta ajalta on yhteisöllisyyden tunne, työn tekemisen tärkeys ja lähimmäisten pyynteetön jeesaaminen jäänyt verenperinnöksi.

Tuossa samassa 90-luvun alussa, kun tieto Suomen tulevasta EU-jäsenyydestä tuli ilmi, se tarkoitti kukkien hintojen romahtamista EU-tuonnin takia. Tuo taas tarkoitti sitä, että puutarhoiden piti tehostaa radikaalisti tai laittaa pillit pussiin.  Meidän puutarha kaikkineen oli niin vanhanaikainen ja toisaalta sen maita oli rakennusyhtiöt jo useampaan kertaan kyselleen, joten vaarini teki oikean, mutta sydäntäsärkevän päätöksen myydä puutarhan maat, joka tarkoitti sitä, että piti muuttaa pois siitä yhteisesti rakennetusta ja ylläpidetystä rakkaasta paikasta ja jokin uusi aikakausi piti alkaa.

Useimmille ihan nevöhööd bändi nimeltä Big Country teki albumin Peace in our time siinä kasarin lopulla ja kuulin tuon biisin radiosta ekan kerran tuon myyntipäätöksen jälkeen. Biisi on siis In this place ja sen melankolinen fiilis ja varsinkin sanat osu vähän liiankin hyvin ja toi meni kerrasta ihon alle.  Tuohon samaan syssyyn vielä isäni paketti mureni tuon hänenkin elämäntyönsä mukana ja siitä tuli mun vanhemmille ero. Vielä kun turvallinen isosisko oli just lähtenyt hesaan opiskelemaan, niin samaan syssyyn meni lapsuus, koti, perhe ja turvallisuuden tunne.  Olin aika uuden edessä.

Toi biisi on mulle sellainen, etten sitä kuivin silmin pysty kuuntelemaan.  Muistan senkin, kun näin kaivinkoneen  rouhivan meidän ruusuhuonetta rikki ja kuuntelin autossa tuota biisiä ja itkin...  Pätkä sanoituksesta:

Lainaa

 

All the years I spent in this place
The friends I knew here
I loved every face
I loved the smoke, the heat, and the noise
But the profits too small
For the black-suited boys
Oh angel, it's coming down stone by stone
It's breaking up, home by home
Take it away, take it away

In this place, I will lay my life down
In this place, I will let you carry me
As I age so my learning grows
I still touch the vision
I still smell the rose in this place

 

 

 

Tuosta jäi sellainen oppi käteen, että kaikki mikä ei tapa, vahvistaa. Syvästäkin fiiliskuopasta pystyy nousemaan ihan positiivisen kulmien ajattelun kautta, vaikka olis kuinka hankalaa.  Tuosta ei kuitenkaan mennyt kauaa, kun toi ekana mainittu biisi paukahti soimaan eräässä baarissa 😄

Kolmas biisi on aika haastava, mutta siihen on varmaan pakko nostaa joku paikallinen bändi, eli Eput. Se oli eka bändi jonka näin livenä ja keikkafiilis, ihmisten riehaantuminen musasta ym iskivät aika kovasti silloin.  Biisi vois olla mikä tahansa, mutta otetaan sieltä oman Eppu-historian alkuajoilta vaikka tää:
 

 

Edited by concorde
Posted

Mulla ei ole tällaisia kappaleita. Tai elokuvia tms. Tai kaupunkeja. En ehkä tunne kovin voimakkaasti asioita. Tiedän että toiset taas voi kokea tosi voimakkaasti ja ehkä silloin ne kaikista voimakkaimmat jää mieleen. Mä muistan, kun kerroin työkaverilleni olevani lähdössä Barcelonaan lomalle. Hän voihkaisi, että hän saa aivan kylmiä väreitä vain kuullessaankin sanan Barcelona. Mä en voi yhtään samaistua sellaiseen.

Posted

Kiitos Tomppa.
Otetaan tämä tärkein ensimmäisenä.
2007 sairastuin ( tai olin jo aiemmin) mutta tämä vuosi meni täysin pyöräilemättä ja yhdessä vaiheessa joulukuussa tilanne oli se ettei uni tullut. Ei vaan ei. Ulkoilla en pystynyt ja liikkuminenkin oli vaikeeta.
Valvoin 179 tuntia nukkumatta sekuntiakaan. Aika paha tilanne.
Pystyin kuitenkin kääntämään telkkarin siten että näin sängystä, katselin kaikki länskärivideot...ja öisin tuli sitten MusicTV, jossa pyöri koko yön musiikkivideoita ja ne samat toistui useampaan kertaan.
Tämä on ensinnä aivan upea video, ja sanoituksen "...pain, but it all goes away...but in time you´ll be all right". Sain tästä ihan älyttömästi voimia, odottelin aina että koska se taas tulee.
Vaikka sanoituksessa tarkoitetaan eri asiaa, niin sen voi käsittää myös siten että elämä haavoittaa ja jättää arvet, mutta kipu katoaa kyllä ja sä selviät.

Läheiseni kävi sitten lääkärissä hakeen unilääkettä, sain nukuttua tunnin ja pystyin käveleen ulkona noin 100m. Mutta se lähti sitten siitä vähitellen.
Myöhemmin tein aiheesta nuken, ja on yksi parhaimmista ellei parhain nukkeprojektini ja kuvat.

CristaliaS%20Scarred%20kL4.jpg?img=mediu

( ja aihehan on mulle nytkin ajankohtainen ...)

 

Posted

Nämä ovat helppoja.

Ihan ensimmäisenä ja ikuisesti Emmylou Harris Poncho&Lefty albumilta Luxury Liner. Muistan vieläkin vuonna 1977, kun Heikki Harmalla oli radiossa ohjelma Pop eilen tänään, ja hän esitteli siinä ohjelmassaan muistaakseni kuukauden levynä tämän. Jäi mieleen, kun hän sitä levyä arvioi, että se on hyvä countrylevy, jos pitää laulajan äänestä, josta hän ei juurikaan pidä... 

Heti seuraavalla viikolla kävin ostamassa levyn, joka on edelleen tallella. Ja siitä neljän vuoden päästä ostin levysoittimen. Tai Pioneerin dekin kaikkine systeemeineen. Se taisisiihen aikaan maksaa parin kuukauden nettopalkan verran. Siihen asti ostin kasetteja, ja kuuntelin niitä. On nekin kai tallella puhki kuunneltuina. 

Mutta tosiaan, siitä lähtien olen hankkinut ihan kaikki Emmyloun albumit, vinyylinä ja cd-levyinä.

Emmyoulla on ollut Suomessa 4 konserttia, joista olen päässyt kolmeen. Viimeisin oli 2013 Rodney Crowellin kanssa.

Tuosta siis lähti Emmyloun kuuntelu, joka ei pääty ikinä.

Toisena, jo ennen tätä oli tulut Eaglesin ensimmäiset levyt, joista ensimmäisellä taisi olla Eagles nimeltään vuodelta 1971, oli kappale Take It Easy. Löysin sen muutamaa vuotta myöhemmin. Siitä oikeastaan lähti tämä country- ja countryrock musiikin seurailu. Eaglesin parhaimmat vuodet minusta olivat ohi Hotel Californian jälkeen. Mutta sitten tulikin jo Emmylou Harris...

Kolmantena ehdottomasti Bruce Springsteenin albumi Born in the USA, ja sieltä Dancing in the Dark. Vaikka on se kova koko albumi. Brucen pääsin näkemään ensimmäisen kerran viime kesänä Olympiastadionilla, ja olihan se minulle kesän kohokohta, jos ei kaikkien konserttikokemusten ykkönen. Ei noita konserttikokemuksia kovin paljon kuitenkaan ole.

Konserteissa olen nähnyt Highwaymanin (Johnny Cash, Willie Nelson, Waylon Jennings, Kris Kristofersson), Willie Nelsonin erikseen Familyineen, Rosanne Cashin. Ja John Fogertyn varmaan viisi kertaa. Että tuonne coyntryyn ja amerikkalaiseen tuo vähän kääntyy.

Mutta nuo ovat varmaan ne merkittävimmät, jotka ovat vuosikymmeniä ohjanneet kuuntelutottumusta.

 

 

Posted (edited)

^ kaikki myös suosikkejani, videotaltiointi Highwaymenssin konsertista on ihan huippua ja se "Highwaymen"-kappale, suomennoskin "Mä elän vieläkin" on hieno ( Pate Mustajärvi, Topi Sorsakoski, Harri Marstio, Jorma Kääriäinen) tuosta 8 ukon porukasta elossa 3.

Mutta palataan vuoteen 2000, ja Ruskon SM-tempoon. Silloinhan maailman huipputempoilijat oli Lance Armstrong ( no silloin oli...) ja Jan Ullrich. Heillä oli ihan eri tapa tempoilla, Lance tikkasi ja Jan pakersi. Otin mallia Lancen tyylistä. Kuulin myös tämän Daruden kappaleen, ja SM-tempossa yritin pitää mielessä tämän kappaleen nopeet rytmit.
Ja vähän kun tuossa videolla että henkeni edestä täysillä.


Ihan paniikissa ennen kääntöpaikkaa kun katsoin vastaantulijoita...ei se ollutkaan, tilanne kävi selväksi vähän ennen kääntöpaikkaa, ja kilometri ennen maalia huudeltiin että johdan jotain yli puoli minuuttia, eikä takaa ketään "kovaa" tullut.
Se tunne sekunnin sadasosa ennen maaliviivaa kun tietää voittaneensa, jotain mitä ei voi sanoin kuvailla. Mä en osaa ns. tuuletella (edes palkintopallilla), ajelin hieman sivummalle ja itku tuli ilosta ja onnesta ( ja siis aloitin maantiepyöräilyn ylipäätään huhtikuussa 1999 )

ps. ja kävin Tampereella Daruden keikalla, joku pienempi paikka keskustassa, lähdin pois siten että ehdin illan viimeseen bussivuoroon....

Edited by tempokisu
Posted

Jos nyt vähän eksyn aiheesta suosikkibiiseihin, niitä on ollut aina ja monesti olen ajatellut että tää on niin hyvä biisi että tätä voi luukuttaa loppuelämän, mutta aina noihin kyllästyy. Noi vaihtelee, vanhat jää sellaisiksi että kun ne kuulee niin tulee "mahtava biisi"-fiilis, mutta jos pistää ite soimaan, niin pian nousee se "ai niin, soitin tän puhki aikaisemmin"-olo. Noita monesti tuli kuunneltaua kymmeniä kertoja putkeen, silloin kun toimivat. 

Musiikkityylit toimivat myös aikakoneena, esim. Kim Wildeltä tuli tänä vuonna levy ja on suht koht kasarisoundinen, niin mä olin heti lukiossa ajatuksissani kun tuo soi. 

Posted

On toki tiettyjä biisejä, jotka vie välittömästi tiettyyn ajanhetkeen tai liittyy tiettyihin ihmisiin.  Mulla tuollaisia ovat esim KLF:n 3AM / Last train to transcentral / Justified and ancient  (huippukesä -89 , kun olin 18v. Noi toimi vastaavasti kuin Tommin Wannabe)  tai Billy Idolin Hot in the City.  Tina Turnerin river deep mountain high toimii myös katalyyttina, samoin kuin Brucen Glory days.

Ihan timanttia kaikki.  Plus niin monet muutkin...

Posted (edited)

Näitä muiden listoja on mielenkiintoista lukea. Saa kiinnostumaan kappaleista tai artisteista. Esim yllä kerrottu Emmylou pitää ottaa kuunteluun. Olen jossain toisessakin keskustelussa mainostanut mutta mainostan tässä nyt uudelleen Rakkaudesta nimistä radio-ohjelmaa jossa Lasse Kurki käy läpi eri biisejä ja kertoo niiden taustoista. Ainakin minä olen sen perusteella löytänyt muutamia mielenkiintoisia artisteja ja levyjä joiden tuotantoa olen sitten käynyt kuuntelemassa lisää. 

Nyt hänellä on menossa vuosikatsaus (soittaa tietyn vuoden tärkeimpiä biisijulkaisuja kronologisesti). Mutta tallenteilta löytyy myös vanhoja jaksoja joissa hän soittaa läpi tietyn artistin tietyn albumin ja kertoo sen syntytaustoja. Ja lisäksi musiikkia /artisteja jotka ovat olleet suurena vaikutuksena kyseisen levyn syntyyn ja toisaalta artisteja jotka ovat sitten saaneet vaikutteita myöhemmin kyseisestä levystä omaan musiikkiinsa. https://www.radiohelsinki.fi/ohjelma/rakkaudesta/

Jos et halua niitä vuosikatsauksia (60 luvulta eteenpäin pari ohjelmaa per vuosi ja siis viikon välein aina uusi lähetys), mene kohtaan On demand ja klikkaile "näytä lisää" painiketta niin pääset esim vuoden 2022 ohjelmiin ja näihin albumikohtaisiin "analyyseihin".  

Edited by Densen
Posted

Taitaa olla aika mahdoton tehtävä. Lapsuusympäristössä kun oli aika paljon vaikutteita, enimmäkseen kylläkin jazzia. Radiosta harvakseen kuuli sitten jotakin muutakin. Morriconen äänimaailman muista kyllä kolahtaneen jo 60-luvulla, kuten Booker T & the MG's. Tuosta sitten sujuvasti kohti Hendrix-Led Zeppelin-Black Sabbath-Deep Purple-maailmaa. Raskaamman puolen kautta sitten myös soul ja blues tutuksi

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!

Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.

Sign In Now
×
×
  • Create New...

Important Information

Accept Terms of Use and Privacy Policy.