Välillä on mukava olla täysin samaa mieltä jonkun kanssa ja vielä monesta asiasta samassa keskustelussa. Ja vaikka näkemyseroja olisikin pystytään ymmärtämään mistä suunnasta toinen asiaa katsastelee. Suorastaan kaunista on, kun myös muita näkökulmia osataan ottaa keskustelussa huomioon ja vieläpä tunnustaa kun havaitaan, että on jokin tapa lähestyä asiaa, jota ei vain ymmärrä. Myöntää vielä että sekin on täysin järjellinen ja oikea tapa nähdä todellisuus sieltä vinkkelistä.

Voi myös antaa itselleen paremmin anteeksi entiset typeryydet, kun ymmärtää että ne olivat sen aikaiselle vanhalle minälle totta. Elämänkokemuksen karttuessa vanhat totuudet eivät enää päde, tilalle on tullu uusi näkemys. Jos ei olisi vanhan minän tekemiä virheitä, opetuksia, ei olisi uutta minääkään. Kasvu toki tuskallista, pitää myöntää möhläyksensä, hylätä vanha ja liikkua eteenpäin.

Teurastin tämän herran ajatuksia: