Liittyin sosiaaliseen mediaan ennen kuin se oli keksitty. Olisiko ollut 1996 kun työpaikan modeemilla ja Tietokonelehden tunnuksilla pääsin nettiin. En oikein muista muuta kuin, että maksoin siellä laskuja nettipankissa. JA löysin sf.net:in ja muut keskustelupalstat. Samoihin aikoihin alkoi fillariharrastus ja siitähän siellä riitti juttua. Nyt muistan myös sf.net.vitsit, joka oli sen ajan meemipalsta. Jaha, sieltähän pääsi ulukomaillekin, bicycling, kun osasi kirjoittaa niin avautui maailma. alt. palstoilta löytyi sitten se netin kovin juju eli porno

Fillarifoorumi oli ensimmäinen suomalainen paikka missä alettiin porukalla parantamaan maailmaa. Alussa yhteishenki oli mainio, mutta kuppikuntiinhan sielläkin sitten päädyttiin.

Facebookkiin en liittynyt ennen kuin eräässä hankehommassa se oli pikku pakko. Nyt on sama homma taas esillä, olen ajatellut että antaapa olla. Jos facenäkyvyys pakollista, voin toimittaa sisällön, minun ei tarvitse siellä aikaani tuhlata. Markkinointikanavana se on menettänyt merkitystä, koska orgaaninen kasvu on estetty, näkyvyyttä saa vain rahalla. Muut syyt pysyä erossa näistä saa tältä herralta:

Jaron itse duunissa Microsoftilla eli harkitaan nyt paluuta Linkediniin. Fillarikeskutelussa ollaan ja pysytään. Ja Jälki.fi:ssä. Ja monessa muussa foorumissa, joiden salasanat on onneliisesti unohdettu.

Se miksi olen nyt näissä hommissa johtuu 100%:sti henkilökohtaisista suhteista, jotka olen luonut tutustumalla ihmisiin elävänä luonnossa. 0% johtuu siitä, että olen pätenyt netissä ja kerännyt tykkäyksiä. Mites teillä?

Toisaalta sitten Scott Adams väittää, että sosiaalinen media on superaivot, varsinkin Twitterin avustuksella. Totuus lienee jossakin siellä välissä?