Luin kirjasta tai kuuntelin jostain ajatuksen, että mikään ei ole idioottimaisempaa kuin kysyä kaverilta, joka keksii jotain, kertoo jotain, tekee jotain, MIKSI ET TEHNYT SITÄ AIKAISEMMIN? Tajusin eilen mikä on vielä pahempaa, se että tekee sen itselleen. Samalla tuo toimii aivan uskomattoman hyvänä syynä olla aloittamatta mitään uutta, kyseenalaistamatta nykyistä tekemistään, oppimasta uutta. Kun menee samaa vanhaa rataa, ei tee uusia virheitä ja ennen kaikkea ei joudu vastaamaan itselleen kysymykseen “Miksi olet ollut idiootti näin kauan?”

Ja mikä lääkkeeksi? Ainakin itsellä asian tiedostaminen on riittänyt siihen, että tapani toimia on muuttunut. Vähän kerrallaan, pienin polkaisuin, mutta yht’äkkiä huomaakin olevansa ihan eri paikassa henkisesti ja myös yhteisössä.