Hankemaailman karua arkea taottu tänään kaaliin. Hanke on rahoittajan hyväksymän hankesuunnitelman panttivanki. Liikkumavaraa on, mutta kädet on sidottu esimerkiksi tässä hankkeessa niin, että kotimaan markkinointiin ei hyväksytty varoja. Hyvää tässä tietysti on, että focus pysyy terävämpänä.

Olen tehnyt viimeiset kymmenen vuotta silpputöitä. Enää uudessa työssä aloittaminen ei nostata mitään suuria tunteita. Omat hommat ovat olleet ihan laidasta laitaan sekatyömiehestä projektisuunnittelijan kautta telemastoon kipuavaksi asentajaksi. Jokaisesta työstä olen nauttinut ja kaikissa oppinut uutta. Välillä menty uraputkessa ylöspäin ja sitten taas aloitettu alusta.

Olen kerännyt hippusen tietämystä hyvin monelta alalta ja monenlaisista ihmisistä ja tavoista tehdä työtä. Uusissa hommissa tekee myös paljon virheitä ja niistä oppii nopeimmin Hyvää settiä virheistä:

Laaja-alainen osaaminen, keskinkertainenkin, on huiman tehokas väline. Jo ihan pienellä pinnallisellakin tiedolla “jostain ihan muusta alasta” voidaan monesti välttää isotkin vikatikit toisen työn parissa. On niin monta pientä asiaa, “mitä ei vain tule ajatelleeksi”, jos katsoo maailmaa vain yhdeltä kantilta. Scott Adams puhuu paljon tästä:

Jospa huomenna pääsisin OSA3:seen omassa historiassa ja pääsen jakamaan vähän omia mokia, jotka eivät ehkä sittenkään olleet virheitä.

Kiitos kun luit,

Vesku