1994 amiksesta valmistuessa ei ollut kyllä pyöräily mielessä. Halu vain pois kotinurkilta maailmalle. Kokkolasta Vantaalle, sieltä Jyväskylään takaisin Vantaalle, Uuteen-Seelantiin, Kuusamo ja nyt osaaikainarilaiseksi. Tahtoo sanoa, että muutosvastarinta ollut aina melko minimissä ja viisi vuotta on pitkä aika yhdessä asuinpaikassa.

Pyöräily oli lapsena tapa liikkua ja leikkiä. Urheiluksi sitä ei laskettu, vaikka pyörän päällä oltiin kaikki päivät. Hiihto ja jalkapallo oli urheilua tuohon aikaan. Harrastukseksi pyöräily nousi vasta 1996, kun erehdyin työmatkatempoilijaksi. Maantiellä mentiin ja kilsoja tuli yli 10000 pahimpina vuosina. Kovin aktiivista oli myös mekastus virtuaalipyöräilijänä ensin sf.net:ssä ja sitten kaikilla mahdollisilla foorumeilla. Nuoruuden innolla, välillä, okei toistuvasti, roisku kyllä yli laitojen!

Paljon tuli tapahtumia maasturilla ja maantiepyörällä kierrettyä, mutta ensimmäisen pyörämatkailuun liittyvä reissu oli Fillarilehdestä bongattu Gardan reissu. Nyt ei muistu puuhamiehen nimi (muistaako joku muu?) mieleen, mutta oli innokas kaveri "käymään rättikaupoissa". Gardalla tapasin Sami Soidinsalon, meillä oli sattumalta sama hotellihuone, eikä siinä vielä kaikki,  jaoimme vielä hotellin mokan takia parisängynkin . Samin kanssa ajoimme seuraavan kymmennen vuoden aikana muutamaan kertaan maapallon ympäri riittävän määrän kilometrejä eli noinkin voi pyöräily-ystävyys alkaa.

Osallistuin myös kaksi kertaa Mika Hahtokarin legendaariseen mtbSeikkailuun. Mukana oli porukkaa, josta osasta tuli pyöräkavereita loppuelämäksi, Pekka Tahkola, Samuli Visuri, Kari Veikkolainen (Karin tapasin kyllä jo Mätäkvicruisailun merkeissä aiemmin), Jan Backman edes muutamia mainitakseni. Nämäkin kontaktit ovat poikineet uusia tuttavuuksia, tosielämän verkostoitumista parhaimmillaan. Ajatus kaupallisesta toiminnasta pyöräilymatkailun parissa alkoi kytemään.

Iso muutos tapahtui 2008, kun muutimme perheeni kanssa Uuteen-Seelantiin. Vakituinentyö oli alkanut ahdistaa ja ajatus elinkautisesta eläkeikään asti Meilahden kellarissa ahdisti kybällä. Elämän aloitus nollista on aina piristävä kokemus. No, melkein alusta, pyöräily tuli mukana ja tästä onkin hyvä jatkaa höpötystä blogin seuraavassa osassa.

Työt Inarissa alkavat ensi maanantaina, sitä ennen elämäntarinaa aasinsillaksi. Kiitos kun luit.

Vesku